Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2010.
Viini pelasti! No mitäs muuta sitä nyt voi suomalaiselta odottaa (tunnustan, meinasin kirjoittaa 'suolaiselta' :DDD)... jooh, koti-ikävä nyt toki on vieläkin. Koko ajanhan se on. Mutta helpotti kun sain purettua sitä täällä ja naamakirjassa. Nyt fiilis on hyvä ja päällä on pikkuinen nousu ;) kohta varmaan lähdetään tuonne keskustaan Gretan kanssa... harmi vaan, kun Gretalla on vähän kurkku kipeä :( mutta näkeepähän edes vähän tuota Marburgin yöelämää. Helpottaa tietää, että saksalaiset tykkää myös paljon oluesta ja sillei... ettei nyt varmaan ihan ainut oo, joka kaljaa sieltä Marktplatxilta kaljaa itselleen hamuaa :D ohoh, siis marktplatZilta :D See ay! Ya.

-Riina

Der erste Mai

Ihan kamala olo. Ihan hirveä. Kyyneleet valuu mun silmistä niin, että mä varmaan kuivun kohta kasaan. Ennen reissua mä ajattelin, että ei haittaa yhtään, etten oo vappuna Suomessa. Olenhan mä sentään ulkomailla ja täälläkin vietetään tätä toukokuun ensimmäistä! Nojoo... nyt mä kuitenkin haluaisin olla vaan Suomessa. Vaikka siellä satais lunta, mä haluaisin olla Suomessa kavereitten kanssa ryyppäämässä, nauramassa ja pitämässä hauskaa. Mulla on niin järkyttävä koti-ikävä, etten mä tiedä mitä mun pitäis tehdä tai miten päin mun pitäis istua ja olla. Vaikka mä olen koko viikon kärsinyt jonkinasteisesta koti-ikävästä, niin se ei oo kertaakaan vielä tuntunut tältä. Tällä hetkellä mä tunnen itseni niin yksinäiseks. Niin helvetin yksinäiseks.
Mä tiedän, että se johtuu juuri tästä vapusta. Pelkkä tieto siitä, että kaikki ihanat ja rakkaat, vaikka eivät niin vappua juhlisikaan, ovat kuitenkin jonkun toisen ihanan ja rakkaan seurassa, saa mut hajoamaan. Enkä mä sillä, että ihmiset ei nyt mukamas…

Työharjoittelu alkaa!

Ensimmäinen päivä päiväkodilla... hmm. Mitäpä siitä sanomaan. Meni paremmin, mitä ehdin jo panikoida. Silti en välttynyt tyhmiltä tilanteilta.
Lapset oli tosi mukavia ja avoimia, vaikka hirveetä mellettä pitivätkin. Multa on kysytty päivän aikana varmaan kakskytseittemän kertaa wer bist du? tai wie heisst du?. Ei siinä, lapsille oli jotenkin paljon helpompaa koittaa sitä saksaa sönköttää kuin aikuisille. Kai siihen vaikuttaa jotenkin sitten se, ettei ne lapsetkaan osaa välttämättä puhua niin hyvin. Maahanmuuttajalapsia oli kanssa jonkun verran ja ohjaaja, tämä Dagmar, kertoikin, että on joitakin lapsia, jotka ei puhu saksaa ollenkaan. Joten mä oon vähän niinkun niitten kanssa samalla lähtöviivalla :D
Pari pientä mokaa kävi kielen kanssa. Mitäköhän olisin siinä yhdelle lapselle yrittänyt saksaksi selvittää, tyyliin jotain was möchtest du trinken, niin puolet sanoista meni englanniks. Lapsi vaan tuijotti isoilla silmillään monttu auki, että häh! :D Mutta mä uskon, että viikon päästä oon …
Aamu se alkoi hienosti. Greta ilmoitti illalla lähtevänsä kouluun 8:30, eli half past eight, right? No meitsi veti onnellisena sikeitä puoli kahdeksaan ja juuri, kun kello oli soittanut ja mä olin noussut tukka pystyssä sängystä, niin Greta koputtaa ovelle, että noniin, let's go. Sitten se hämäänty, kun olinkin vielä yökkärissä. Olin vaan, että öö, nytkö pitäs olla jo menossa. No eihän siinä sillei mitään. Oisinhan mä voinut Gretalta illalla varmistaa, että tarkottiko se varmaan puoli yhdeksää vai mitä, kun tuo Gretan (ja varmaan muidenkin saksalaisnuorten) englanti ei ole ihan samalla tasolla kuin esim. oma. Tuntuu tyhmälle sanoo näin, mutta minkäs teet, kun niinhän se vaan on.
No mutta anyways, Gretan piti mennä kahdeksaan kouluun ja se neuvo mulle nopeesti ennen lähtöä, että millä bussilla mä pääsen lähelle. Ei siinä, eilenhän mä uhosin, että tänään mä opettelen sen bussin käytön! Ei kerennyt paljon jänskättää sitä, kun piti heti aamupalan jälkeen rynnistää tonne Südbahnhofin bu…
Se voi olla hyvin pitkälti niin, että mulla sekoo kuuppa tän saksankielen kanssa. Olin tänään taas Gretan mukana koululla seuraten Gretaa kuin koira ja korviin tulvi setsemän tuntia putkeen sitä schhhhhrrr:tä (meinaan se saksan tyypillinen tyyli lausua sanoja). Ymmärsin kyllä juttuja sieltä täältä taas, sanoja sieltä ja joitain lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita täältä, mutta herranjestas miten rankkaa se voi olla! Kun seitsemän tuntia ponnistat mieles täysillä johonkin, josta et oikeasti voi saada selvää ja jota et voi vaan ymmärtää täysin, niin voisin vaikka vannoa, että väsymys, joka siitä seuraa, on samaa sarjaa sen kanssa kuin olisi päivän ollut kaupungilla shoppailemassa! Ja kaikki naiset ja homot ainakin tietää, että shoppailupäivän jälkeen on muuten olo tosi väsynyt! Uskomaton energiavaje nyt, ja niin oli eilenkin, samaisesta syystä.
Ärsyttää kyllä taasen. Tällä kertaa ärsyttää, kun en tänään jaksanut mennä opetteleen noitten bussien käyttöä. Lupasin itelleni huomenna iltapäivä…

Käthe-Kollwitz -vierailu

Lähdin aamulla Gretan kanssa tämän koululle vierailulle. Kyseessä oli siis tämä Käthe-Kollwitz-koulu, joka nyt ei sitten ihan ollutkaan mikään vastaava lähihoitaja-koulu kuin mä luulin. Siellä oli siis vastaavia resetonomi-opiskelijoita ja näitä lastentarhatyyppejä, joka siis tää Gretakin on. Ajattelin siinä aamusella, että ei kai ulkona nyt voi olla kovin kylmä, vaikka pilvistä aamulla olikin. No, väärin luulin, hyrrrr...
Koululla tapasin sitten uudestaan Inga-nimisen tytön, joka siis on Gretan luokkakaveri ja oli lauantaina mukana hakemassa mua sieltä Marburgin rautatieasemalta. Tosi mukava tyyppi! Jutteli ihan kauheesti, kun istuin siellä yhdellä tunnilla Gretan ja Ingan ja jonkun muun randomin pöydässä. Oikeastaan ensimmäinen ihminen tämän Astridin jälkeen (Astrid siis oli se opettaja, johon olin ennen reissua yhteydessä ja joka tänään esitteli mulle koulun joka nurkan), joka osas paremmin puhua englantia. Gretalla se ei oikein oo vielä hanskassa ja välillä on tosi vaikea ymmärtää,…
Nukuin yllättävän hyvin siihen nähden, että oon ulkomailla ja aika innoissani näkemään kaikkea ja että yleensäkin vieraassa paikassa mun on tosi vaikee nukkua hyvin. Mutta kaipa se matkustaminen otti veronsa niin, että nukahdin kuin tukki illalla.
Aamulla olinkin sitten hereillä vähän väliä, kun tuossa puoli kuuden jälkeen linnut alko pitään sellasta mölinää tuolla ulkona, että huhhuh! Se, että mua nukkumaan mennessä ärsytti kaikki valot, jotka valas tätä huonetta, oli pientä sen hullun lintusirkuksen rinnalla! Nojoo, torkuttelin itteeni puoli yhdeksään asti ja sitten mä olinkin ihan pirteenä.
Olin vähän paremmilla mielillä tänään tuon mun puhumisen kanssa. Väsyneenä ei kyllä todellakaan jaksa puhua mitään, edes suomeks. Nyt kyllä irtos juttua ihan hyvin aamupalapöydässä, takapihalla kirsikkapuiden varjossa t-paita päällä. Niinpä, ihanan lämmintä täällä! Oli nuo mun uudet kävelykengät pikkusen liian umpinaiset... täytynee käydä joku päivä ostamassa vähän kevyemmät, vaikka sandaalit. …

Lähtöpäivä

Kuva
Aamulla oli ihan oikeasti sellanen olo, että mää en halua lähtee. Mulla oli jo valmiiks niin ikävä kaikkia ja kun jännittkin niin pirusti... oli mukamas kauheen huono olo ja ei pystynyt syömään ja tupakkikin maistu pahalle! Mutta siitähän se sitten lähti päivää kohti luistamaan, vaikka kamala olikin Mikolle ja Mymskille jättää hyvästit. Siinä vaiheessa, kun mä Tampere-Pirkkalan valtaisalla lentokentällä astuin sitten ryanairilaiseen, niin matkakuume oli jo korkealla. Vähän oli taas kivaa istua lentokoneessa! Siinä on sitä kunnon matkailun tunnelmaa!

Matka meni oikein hyvin. Olin jo valmiiks aika paniikissa, kun piti tosiaan sompailla bussin ja sitten vielä junan perässä. Mut kaikki menikin hyvin. Olenpa melko ylpeä itsestäni; ensimmäistä kertaa ulkomailla ihan yksin enkä edes noussut väärään junaan! En aluks ajatellut, että Hahnista olisi ollut niin pitkä matka bussilla Frankfurtiin, menihän siinä puolitoista tuntia istuskellessa auringonlaskussa. Niskat oli sikajumissa siellä bussiss…
Hohhoijjaa. Kolme päivää lähtöön ja ilmatilat vieläkin jumissa.
Sain vahvistuksen, että se mun opettaja todellakin on jossain Pohjois-Amerikassa motissa tuhkan takia ja pääsee aikaisintaan maanantaina vasta takas Suomeen. Siirsi onneks vastuun toiselle noita kansainvälisyysasioita hoitavalle opettajalle ja kävin nyt sitten sen luona juttusilla. Suunnitelma on seuraava: seurataan tilannetta perjantaihin ja jos tilanne pysyy samana, eli hyvinkin paskamaisena, niin sitten menen uudestaan moikkaamaan tätä "uutta" opettajaa ja sitten siirretään lentoa alkuviikkoon. Siinä ei tuu mitään probleemia, kun itse harjottelun pitäs alkaa vasta torstaina 29. päivä.
Jonkun verran helpotti tätä jo kohta viikon kestänyttä stressiä, kun viimein pääsi juttelemaan tän opettajan kanssa. Vaikka mikään nyt ei vielä oikeastaan selvinnytkään. Mä olen niiiiin odottanut tätä reissua. Nyt jos jostain naurettavasta syystä joku tulisi mulle sanomaan, että sooori, et pääsekään Saksaan, vaan joudut tuonne jon…

Viikko lähtöön

Kuva
Tässä vaiheessahan yleensä pitäs olla innoissaan ja kirjottaa jo listaa kaikista niistä übertärkeistä tavaroista, joita ei vaan saa unohtaa reissusta. Kaikki on reilassa. Talon tytär tulee mua yömyöhällä Marburgin rautatieasemalle vastaan, ensimmäisien päivien ohjelma lukkoon lyötynä, läksiäiset sovittuna, uusi ihana ja komea neonvihreä matkalaukku ostettuna, uudet kengät ja kaikki. SITTEN JOKIN P****LEEN TULIVUORI alkaa syöstä Islannissa tuhkaa taivaalle, että ilmatilat varmasti suljetaan, lennot perutaan ja  ihmisiä ketuttaa! Ihan uskomaton stressi, ihan oikeasti.




Joo'o. Tuhkapilvi väistyy jo maanantaina. Pare oliskin!

Mä en saa tätä nyt ollenkaan mielestäni. Pitäskö tässä alkaa oikeasti varautumaan uuden menolipun ostoon, tällä kertaa laivaan? Kyllä oli Jämsässä Pajalan tädit tänään kovilla, kun meikäläinen hermostuksissaan siellä yritti löytää kunnon kenkiä. Eihän sekään mitenkään asiaa auttanut, että edellinen ilta, meidän omat pikkuläksiäiset Annan kanssa Jämsän yössä venähti …