Nukuin yllättävän hyvin siihen nähden, että oon ulkomailla ja aika innoissani näkemään kaikkea ja että yleensäkin vieraassa paikassa mun on tosi vaikee nukkua hyvin. Mutta kaipa se matkustaminen otti veronsa niin, että nukahdin kuin tukki illalla.
Aamulla olinkin sitten hereillä vähän väliä, kun tuossa puoli kuuden jälkeen linnut alko pitään sellasta mölinää tuolla ulkona, että huhhuh! Se, että mua nukkumaan mennessä ärsytti kaikki valot, jotka valas tätä huonetta, oli pientä sen hullun lintusirkuksen rinnalla! Nojoo, torkuttelin itteeni puoli yhdeksään asti ja sitten mä olinkin ihan pirteenä.
Olin vähän paremmilla mielillä tänään tuon mun puhumisen kanssa. Väsyneenä ei kyllä todellakaan jaksa puhua mitään, edes suomeks. Nyt kyllä irtos juttua ihan hyvin aamupalapöydässä, takapihalla kirsikkapuiden varjossa t-paita päällä. Niinpä, ihanan lämmintä täällä! Oli nuo mun uudet kävelykengät pikkusen liian umpinaiset... täytynee käydä joku päivä ostamassa vähän kevyemmät, vaikka sandaalit. Niin, ja kun ainakin tässä talossa (en tiedä, onko näin koko Saksassa yleensäkin) on tapana olla kengät jalassa joka paikassa. Sellanen omituinen amerikkalaistyyli, mä en tajua miten ihmiset pystyy! Niin ei oo kiva olla sellasilla hulluilla monoilla täällä koko ajan. Jalkoihin tulee sellainen omanlaisensa inhoittava haju... :D
Hieno homma muuten! Tää Greta, talon tytär, on onnes tupakoitsija! Huokasin melkein helpotuksesta, kun tajusin, ettei mun yksin tarvi käydä tupakilla. Se ois jotenkin noloa? Vaikka aikuisiahan tässä ollaan :D ikävä puoli vaan, että mä hukkasin mun sytkärin johonkin eilisen matkan aikana. Semmonenkin täytyy ostaa, ei kehtaa sitä tulta pummiakaan koko ajan. Vaikka sehän nyt ei olis mitenkään erikoista multa :D Tämmönenkin pieni, mutta kuitenkin niin suuri asia, oli kyllä... no, suuri! Sen verran, että piti siitä tänne kirjottaa.
Florian (mikä nyt toivottavasti on tän talon isännän nimi!), Greta ja tää Gretan poikaystävä vei mut Marburgin kiertoajelulle ja näytti kaikkia oleellisia paikkoja, kuten tän maakreivien linnan ja vanhan kaupungin ja sen sellasta. Olin kyllä heti niin in löööv tuohon vanhaan kaupunkiin (ja miksen myös koko Marburgiin)! Miten voikin ihminen ihastua niin paljon kapeista mukulakivikujista ja vanhoista rakennuksista? Ooh, olin ihan silmät ymmyrkäisinä, kun katselin ympärilleni. Ihan kuin olis oikeesti matkustanut ajassa johonkin keski-ajalle tai jotain. En vielä ottanut kuvia paljoa, ajattelin, että kerkeehän sinne myöhemminkin. Vuodenaika tekee varmaan paljon. Ei täällä olis varmaan yhtään niin ihanaa, jos nyt ois joku... talvi. Tai mistäs sitä tietää, fiilinki
on vaan sellanen.
- Eipä tässä sitten oikein muuta. Hjuva fiilis kaikesta noin niinkun. Vähän on jo koti-ikävä... :/ :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!