Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Expedition Africa: Ngorongoro Crater

Kuva
Toisena safaripäivänä suunnistimme Ngorongoron kraaterille. Mulla oli mielikuva kyseisestä kraaterista ja olin hieman epäileväinen, löytäisimmekö sieltä mitään elämää ylipäänsä. Kuvittelin kraaterin olevan vain sellainen onneton ja kuuma kivikuoppa keskellä savannia. Mielikuva muuttui aavistuksen, kun australialaiskaveri leiripaikassa ylisti kraateria mahdottoman upeaksi paikaksi. Se ei silti vieläkään vastannut ihan sitä, mitä Ngorongoron kraaterin suojelualue lopulta todella oli.
Ngorongoron kraateri on jäännös muinaisesta tulivuoresta. Se on syntynyt miljoonia vuosia sitten, kun tulivuori on purkautuessaan romahtanut sisäänpäin synnyttäen jättimäisen kraaterin. Jättimäinen on lievä ilmaus kraaterin koosta, kun sen näkee omin silmin. Kraateri onkin maailman suurin kraateri, joka ei ole täyttynyt vedellä. Sen pystyyn jääneet reunamat kohoavat n. kahteen kilometriin. Se on erityisesti mustasarvikuonojen suojelualue ja kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin. Sen vehreällä savannill…

Expedition Africa: Lake Manyara

Kuva
Ensimmäisenä safaripäivänä ajoimme Great Rift Valleyyn eli itä-Afrikan suureen hautavajoamaan (joka miljoonien vuosien päästä syvenee niin, että itäinen osa Afrikkaa vallan irtoaa koko Afrikan mantereesta ja väliin puskee meri). Hautavajoaman alueella asuu merkittävä osa koko Tansanian Maasai-heimoista, joten ennen kuin pääsimme ihastelemaan mitä eriskummallisimpia ja kunnianhimoisimpia villieläimiä, meidän oli tietysti nopeasti vilkaistava perinteisia Maasai-markkinoita ja ostettava kylän erikoisuutta: punaisia banaaneja! Maku oli melkolailla sama kuin ihan tavallisissakin banaaneissa, mukana oli ehkä aavistus makeutta.



Olimme siis viimein valmiita suunnistamaan Manyara-järvelle, joka tunnetaan maailmalla "sinä kuuluisana flamingo-järvenä". Meidän  seurueeseen kuului minun ja avopuoliskon lisäksi kaksi espanjalaistyttöä Maria ja Najda sekä meidän kuski/opas Gregory, joka osoittautui kolmen päivän safaroinnin aikana todella hauskaksi kaveriksi!










Hei hei, mitä kuuluu?

Hyvää, kiitos!

Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen...
Mä olen viimein, puolentoista vuoden sijaisuuden jälkeen saanut vakituisen työpaikan. Mun elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan! Vallan hurjaa! Enää ei tarvitse pohtia otsa rypyssä, että mitäs jos tämän sopimuksen jälkeen ei töitä enää olekaan. Olisi joutunut etsimään jonkun uuden paikan. Huolimatta siitä, että meidän osastolla on rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mä olen kotiutunut sinne niin hyvin, että toistaiseksi vakituinen työsuhde vaikuttaa todella mahtavalle! Eikä nimi paperissa merkitse elinkautista: siitä pääsee aina eroon, jos sellainen fiilis tulee.

Must on tullu urheiluhullu...
No, ehkä ei nyt varsinaisesti hullu, mutta matkan jälkeinen terveyskuuri on alkanut vallan lupaavasti. Mä olen taas kerran pitänyt ruokapäiväkirjaa ja siitä tuntuu olevan ihan helkkaristi apua! Jotenkin on paljon helpompi säädellä sitä mitä syö, kun on mustaa valkoisella. Miten tuleekaan huono omatunto, jos vai…

Expedition Africa: Shadow of Kilimanjaro

Kuva
Dar Express kuljetti meidät keskiviikkona 23. tammikuuta kohti Moshin pientä kaupunkia, joka sijaitsee Darista n. 600 kilometriä pohjoisempana, lähellä Kenian rajaa. Kymmentuntinen bussimatka otti koville. Pysähdyimme matkan aikana kerran Korogwe-nimisessä kylässä (toisaalta matka oli suurta edistystä esim. Nepaliin: pelkästään 200 kilometriä siellä otti lahjakkaat 7 tuntia). Tiet olivat hyvässä kunnossa - tai ainakin niitä pyrittiin pitämään hyvässä kunnossa: matkan aikana osuimme vaikka kuinka moneen tietyöhön ja jouduimme oikaisemaan tien vartta pitkin kulkevaa töyssyistä ohituskaistaa... bussi oli ilmastoitu afrikkalaiseen tapaan: ikkunat auki vain!

Päivän alkaessa vaihtua jo illaksi saavuimme viimein Moshiin. Meillä ei ollut majapaikkaa varattuna, joten luotimme jälleen kerran Lonely Planetin suosituksiin. Kindoroko Hotel sijaitsi melko hyvällä paikalla Moshin keskustan liepeillä, vaikka loppuviimein sillä ei niin suurta merkitystä ollutkaan, sillä poistuimme Moshista jo varhain…