Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Exploring Nepal: chilling out Nagarkot

Kuva
Hengitysteitä ja -elimiä raastaneen Kathmandun jälkeen oli mahtavaa viimein suunnata kohti maaseutua ja puhdasta vuoristoilmaa. Vihdoin ulos saastaisesta miljoonakaupungista, vihdoin kokemaan sitä, mitä mä Nepalista kaipasin: vuoria.


Huolimatta siitä, että paikallisella bussilla Nagarkotiin olisi päässyt varmasti yli puolet halvemmalla, istahdimme kuitenkin "mukavaan" turistiminibussiin, johon lippu maksoi sellainen 4 euroa per naama.
Matkaa Kathmandu-laakson laitamilla sijaitsevaan Nagarkotiin oli vain n. 32 kilometriä, mutta matkalla ymmärsimme, miksi bussilippu maksoi "niin paljon" ja miksi tässä matkassa kesti lähes kaksi tuntia. Laakson pohjalta bussi lähti hitaasti (eikä voi sanoa lainkaan, että myös varmasti) nousemaan yli 2000 metrin korkeudessa pönöttävää kylää, jota tuskin olisi ollut edes olemassa ilman komeaa Langtang Himalayan rangea ja turisteja. Tietysti reitti kulki mutkaisasti jyrkkien rinteiden reunoilla ilman minkään valtakunnan kaiteita. Jännit…

Ajatuksia keväästä

Kuva
Mä ajattelin, etten mä parin viikon lomailun ja niin mahtavan reissun jälkeen jaksaisi innostua ainakaan viikkoon mistään arkisesta askaresta ja että kaikki olisi vaan tylsää ja mälsää ja typerää - jos ei muu niin ainakin töihin palaaminen.

Vielä eilen mä olin totaalisen masentunut, kun ajattelin, että huomenna tapahtuu se pahin, mitä mä olin odottanut loman jälkeen: iltavuoro ja paluu todelliseen arkeen. Vaikka mä työstäni pidänkin, mä en voi mitään parin viikon aikana mieleeni hiipivälle ajatukselle, että paljon mieluummin mä tässä elämässäni lomailisin ja matkustelisin kuin tekisin hetkeäkään töitä. Mitä kauemmin työpaikalta on poissa, sitä hankalammalta palaaminen tuntuu.

Tänäaamuna mä kuitenkin huomasin jotain ennenkuulumatonta: heti herätessäni mä huomasin olevani melko innoissani palaamaan tavalliseen arkeen. Olen jopa ihan mielelläni lähdössä muutaman tunnin päästä alkavaan iltavuoroon. Mukava nähdä työkavereita ja mummukoita ja pappoja. Mä en tiedä, johtuuko tämä omituinen fi…

Exploring Nepal: Bhaktabur ja Changunaryan

Kuva
Kolmantena päivänä uhmasimme Kathmandun psykedeelistä liikennettä, otimme allemme taksin ja huristelimme n. 20 kilometriä itään kohti Bhaktaburia (800 rupiaa = n. 8 euroa). Ajoimme varsin isoa valtatietä mielestäni hieman turhankin kovaa, sillä ihmisiä oli taas ihan perkeleesti liikenteessä eikä takseissa tunnettu sanaa turvavyö, ainakaan takapenkillä. Minä kun olen niitä ihmisiä, jotka ei istu autossa metriäkään ilman turvavyötä!
Bhaktaburissa ei oikeastaan mikään muu vetänyt puoleensa kuin lähes yhtä vanha durbar square kuin Kathmandussakin. Toki oli mukava siirtyä Kathmandun sykkeestä hieman rauhallisemmalle seudulle, katsastamaan hieman aidompaa nepalilaista elämää, vaikka ei Bhaktaburissakaan päässyt eroon sinne ja tänne poukkoilevista, toisilleen taukoamatta tööttäilevistä mopoilijoista. 
Bhaktaburin durbar square (kuten myöskin Hanuman Dhoka l. Kathmandun durbar square ja Swayambunath, joita jo kävimme katselemassa) on yksi UNESCOn maailman perintökohteista. Oikaestaan Kathman…

Exploring Nepal: cultureshock

Kuva
Ensimmäisen aamun valjetessa en tuntenut oloani ainakaan hyvin levänneeksi. Yö oli ollut kuumottava kaikkine omituisine äänineen eikä mun vilkas mielikuvitus todellakaan ollut jättänyt arvailujen varaan, että miksi Mikon rinkasta kuului kahisevaa ääntä. Toisin kuin mä odotin, rinkasta ei kuitenkaan hypännyt rottaa Mikon silmille. Noustiin, mentiin rinkkoinemme meidän oikean hotellin receptioniin, syötiin tukeva aamupala ja saatiin avaimet meidän ihan oikeasti varaamaamme huoneeseen.
Huone oli siisti, tai siisti ainakin siihen verrattuna, missä olimme ensimmäisen yömme viettäneet ja mitä olin yleensäkin odottanut nepalilaiselta majoitukselta. Suomen mittapuulla huone olisi varmasti ollut miinus 5 tähteä, plussana kuitenkin suihkusta saatu lämmin vesi. Vaikka ne rapautuneet ja homeiset seinät mua vähän aluksi ällöttikin, mä pääsin nopeasti sinuiksi sen kaiken kanssa. Loppujen lopuksi, mitä väliä on huoneen laadulla, eihän ulkomaille lähdetä sen hotellihuoneen takia vaan kaiken sen, mik…

Exploring Nepal: Kohti Kathmandua

Kuva
11. maaliskuuta klo 16:00 Finnairin operoima British Airwaysin lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota. Istuimme kyydissä jännittyneinä ja innokkaina uuteen kokemukseen: ensimmäiseen kosketukseemme pitkiin ja uuvuttaviin lentoihin ja ennen kaikkea Aasiaan. Monen vuoden takainen unelmani oli toteutumassa, joten mua ei jaksanut tylsistyttää edes ne viiden tunnin venailut Lontoon ja Bahrainin lentokentillä (okei, no ehkä vähän).

Matkaaminen kohti Nepalia oli siis itsessään jo hauskaa ja tein tämän n. 20 tunnin koitoksen aikana useita mielenkiintoisia havaintoja ympäröivistä asioista ja kulttuureista.

Otteita matkapäiväkirjasta
11. maaliskuuta, Lontoo, Heathrow
" Arabinaiset kuulostavat aina kamalan hermostuneilta ja hätäisiltä. Onko kyseessä sama ilmiö kuin esim. espanjalaisilla, jotka kuulostavat aina vihaisilta ja riidanhaluisilta puhuessaan? Vai ovatko arabinaiset todella niin hermostuneita? Heillä on kuitenkin kulttuurissaan niin suuri vastuu perheestä ja lapsista. Miehia va…

Talvi-terveiset, loma-terveiset, TALVILOMATERVEISET

Kuva

Lämmintä, aurinkoa ... Nepal?

Kuva
Pohjoismaalainen trendi on matkustaa sinne, missä on lämmintä. No, kyllähän sen toisaalta ymmärtää, kun suurin osa vuodesta on pimeää ja kylmää. Voitte varmaan kuvitella, kuinka monta kertaa mua on tuijotettu monttu auki ja kyselty huuli pyöreänä, että eikös siellä ole kauheen kylmä...?, kun olen kertonut matkustavani Nepaliin. Monelle tuntuu olevan sangen omituista, etten matkusta esimerkiksi Thaimaaseen, kun kerran Aasiaan olen menossa. Suomalainenhan rakastaa lämpöä ja aurinkoa!

Itse en niinkään valitse lomakohdetta lämpötilan tai valon määrän perusteella. Enemmän kiinnostaa paikallinen kulttuuri, tajuntaan iskevät elämykset, ihmiset. Ihan sama, onko kohteessa yhtä kylmä kuin Suomessa tammi-helmikuussa, sillä uudet kokemukset tai muuten onnistunut loma eivät mielestäni riipu siitä, kuinka lämmintä tai kylmää kohteessa on.

Toisaalta meikäläisellä vaikuttaa paljon esimerkiksi se, että mä rakastan talvea, pimeää ja kylmää (paitsi autoillessa). Mä rakastan myös sitä, kun keväällä lumet…

Uusi bodypump-ohjelma

Kuva
GoGo:lla on viimeiset pari viikkoa pyörinyt uusi bodypump-ohjelma numero 81. Olen jo pari kertaa käynyt testaamassa tätä uutta raivokasta treeniä ja alan pikkuhiljaa (onneksi) jo tottua siihen. Musiikit on vedetty uusiksi ja treenisarjat myöskin.

Ensimmäisellä kerralla uusi ohjelma tuntui lähinnä tappavalta. En tiedä, johtuiko se siitä, että takana oli myös uusin Lesmillsin shäbäm-ohjelmanumero ja energiaa oli tuhraantunut taas uskomattomat määrät uusien kuvioiden opetteluun (juuri kun ne entiset alkoivat olla edes jotenkin hanskassa!). Lisäksi uusin shäbäm-ohjelma sisälsi "mukavan" määrän hyppyjä ja pomppuja ja useamman sykebiisin kuin edellinen ohjelma. 45 minuuttia pomppimista kuin sähköjänis ja perään tunnin pumppi, keho oli kovilla.


No, ensivaikutelma uudesta pumpista ei ollut kovin hyvä: uuden ohjelman sarjat tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan, ilman taukoja. Miettikääpä itse 100 toistoa esimerkiksi kyykkyä ilman taukoja. Huhhui. Mä kun olin kuvitellut lihaskestävyyten…

Meitsin suosikit (on elokuvista)

Kuva
The Pianist (2002)
Katso täältä.

The Godfather I (1972)
Kummisetä piti pitkään ykkössijaa mun suosikkielokuvien listalla, ehkä siksi että Al Pacino on niin järjettömän hyvä näyttelijä ja vetää Michael Corleonen rooliin niin tunteella. Jopa niin tunteella, että näin joskus unta meneväni naimisiin tämän Corleonen kuopuksen kanssa - ja se oli ihan ok! Nuori Pacino kun vaan sattuu olemaan aika kuuma pakkaus. Mä en tiedä, mikä tässä elokuvassa on muhun niin paljon vedonnut. Joskus olen kuullut puhuttavan, että Kummisetä-elokuvat ovat niitä elokuvia, joita yksinäisyyttä potevat miehet katsovat yön pimeinä tunteina ja liikuttuvat siitä suuresti. No, mulle on aivan sama onko yö vai päivä ja olen sentään nainen ja liikutun aina yhtä paljon.



V for Vendetta (2005)
V niin kuin verikosto - elokuvan näin ensimmäisen kerran Orivesi-vuotena, oliko tuo nyt sitten 2007? Mä olen huono analysoimaan, mikä elokuvissa yleensäkin vetoaa muhun; se on yleensä joko helkkarin hyvä juoni, huikeat roolisuoritukset t…

Valokuvaushaasteen satoa I

Kuva
Jotain rumaa  Jotain rumaa II Värikäs/väritön  Kissa  Kotona en pidä tästä
Tässä osa valokuvahaasteen tuotoksistani. Siitä, onko nämä nyt niin luovuutta uhkuvia, en tiedä, mutta ainakin haaste on saanut mut pohtimaan arkisten asioiden syvyyttä ja mielenkiintoa. Luvassa vielä (toivottavasti ennen Nepalin matkaa) auringonlasku, talvinen kuva kotikaupungistani (tähän en pysty ennen matkaa, sillä en ole sille suunnalle menossa ennen sitä, menee siis maaliskuun loppupuolelle), tumma/kirkas, päiväni kuvina, kotonani pidän tästä ja elämäni yhdessä kuvassa.
Kenties saan uusia hauskoja ideoita jo näihin toteuttamiini kuviin myös!  
Luovuus on hankala asia käsitellä, jos se on hukassa.