Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2011.

Vaate- ja koruhömpötyksiä!

Kuva
Post number 200 and I feel pretty, oh, so pretty...

Mä en oikein tiedä, sotiiko tämä blogipäivitys kovastikin mun periaatteitani vastaan, mutta kirjoitanpahan nyt kuitenkin. Oikeastaan tässä tulee olemaan kaikki ihan pielessä: kuvia ja vieläpä "turhanpäiväisyyksistä"!

Toisaalta, mä olen puhunut paljon mun kohentuneesta itsetunnosta ja tämänhän voisi luokitella osittain siihen asiaan kuuluvaksi. Johan mä kerroin teille käyttämästäni kosmetiikasta, koska sen merkitys mun olemisessa on kasvanut aivan hirvittävän paljon tän "uuden" minäni myötä. Samoin on käynyt mun vaatetukselle. Mulla on takaraivossa sellainen pieni ajatus, että mä olen nainen, mä olen pirun hyvännäköinen ja vahva nainen ja siten mun kuuluu pukeutuakin. Tyyli saattaa olla toki vielä hukassa, vaikka musta tuntuukin, että mä olen sekoitus vähän kaikkea. Tästäkin huolimatta, mä pyrin nuorekkaaseen naisellisuuteen.

Osa yksi, tämän nuoren naisen lempparitakkeihin, kenkiin ja asusteisiin!


Navy blue on oike…

Proteiineja proteiineja!

Kuva
Tämä mun vähähiilihydraattisempi ruokavalio on vasta menneellä viikolla lähtenyt kunnolla pyörimään. En edes muista milloin mä olisin viimeksi syönyt leipää, saati pastaa, vaikka en mitenkään kovin tietoisesti niitä ole vältellytkään.

Suurin syy tähän onnistumiseen on ehkä se, että olen hurahtanut proteiinivalmisteisiin. No, sana 'hurahtaa' kuulostaa nyt hieman liioitellulta, mutta kuitenkin. Ostin viikolla kaupasta minttusuklaa-heraproteiinijauhetta ja olen syönyt sitä päivittäin rasvattoman, maustamattoman maitorahkan kanssa. Järjettömän hyvää- ja TERVEELLISTÄ (vaikka tuommonen ns. keinotekoinen jauhe vähän epäilyttääkin). Täyttävä, ainaisen leivän korvaava ja normaalin vanukkaan kokoinen annos sisältää alle 100 kcal ja hiilareita, no, ei juuri ollenkaan. Maku vetää vertoja herkulliselle suklaavanukkaalle tai -rahkalle. Suosittelen kevyeksi välipalavaihtoehdoksi!

Ja mitä mä voisinkaan sanoa avopuoliskoni Fitnesstukusta tilaamistaan proteiinipatukoista? Aluksi maistuivat aiv…

Työjuttuja

Mua alkoi eilen töissä harmittaan ihan kamalasti. Vaikka koko juttu ei ollut edes vakava. Jotenkin vain koin oman uskoni omaan lähihoitajuuteeni taas olevan koetuksella.
Potilas X:n tila romahti äkisti ja odottamatta muutama päivä sitten osastollamme. Kävelevästä, lähes järjissään olevasta potilas X:stä tuli muutamassa tunnissa mihinkään reagoimaton vuodepotilas.

Omaiset tulivat sankoin joukoin tapaamaan tätä Potilas X:ää. Oltiin juuri jakamassa päiväkahvia potilaille. Ajattelin, että olisi kohteliasta ja mukavaa, jos tarjoaisimme myös näille kovia kokeneille omaisille kahvit ja pullat ja toin tämän myös työkavereitteni tietoon. Heidän mielestään ajatus oli kyllä hyvä, mutta... kahvia ei ollut enää riittävästi ja työaika alkoi vedellä viimeisiään. Laitoshuoltajia ei näkynyt missään. Työkavereiden kanssa valuin osastolta sitten ulos kahvin jakelun jälkeen.

Myöhemmin mua alkoi harmittaa ihan mielettömästi. Vaikka omaiset tuskin olisivat edes odottaneet mitään kahvitarjoilua, olisi silti…

Loistava viikko takana!

Kuva
Olenpa ylpeä itsestäni - ja samalla myös hieman hämmentynyt! Mennyt viikko, toisin sanoen edelliset seitsemän päivää, ovat olleet täyden kympin päiviä liikuntasuoritusten osalta.

Tiistai 13.9 
Keskiviikko 14.9. 1,5 tunnin metsälenkki
Torstai 15.9.
Perjantai 16.9. puolen tunnin kokovartalojumppa
Lauantai 17.9. reilun tunnin mittainen metsälenkki
Sunnuntai 18.9. 1 tunnin rento kävelylenkki
Maanantai 19.9. 1 tunti sulkapalloa (ja nyt pakarat huutaa apua ja ambulanssia!)

Vaikka takana on kesä täynnä takkuilua liikkumisen kanssa, niin kyllä tämä syksy nyt korjaa tilanteen totaalisesti! Enää ei harmita, että kesällä tuli lipsuttua niin liikunnasta kuin ruokavaliostakin. Paino on viikon aikana tippunut kilon verran, VAIKKA hiilihydraatit ovat vallanneet jälleen osuutensa ruokavaliosta. Jatkan kuitenkin edelleen yritystä vähentää niitä, en orjallisesti, mutta kuitenkin. Ajatus on koko ajan tuolla takaraivossa. En vaan voi sille mitään, että olen rakastunut täysjyväruisnäkkileipään ja tänään aion te…

Hervannan betonihelvetti?

Kuva
Hervannan seutu laajenee koko ajan ja uusia kerrostaloja nousee jatkuvalla syötöllä opiskelijoille ja maahanmuuttajille (lets face it). Hervannan ulkopuolella asuvat tuntuvat jatkuvasti mollaavan Hervantaa. Okei, täällä tapahtuu tyhmiä juttuja viikoittain, se korventaa vähän omaakin mieltä. Monikaan ei halua muuttaa tänne, koska monelle tulee Hervannasta mieleen pelkkä betonihelvetti. No, se pitää aika pitkälle paikkansa. Asfalttia siellä ja kerrostaloja täällä. Moni toivoo asuinympäristöltään enemmän luontoa.

No, itse nyt neljättä vuotta Hervannassa asustavana voin kertoa, että Hervanta on niin paljon muutakin kuin vain kolkko ja tiheään asutettu kaupunginosa. Mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät, ettei täällä ole mitään kunnon mahdollisuutta astua luonnon helmaan, ulos kaupungin vilskeestä. Ne ovat niin väärässä! Tässä osassa Tamperetta ei tarvitse kuin vain VIITSIÄ kävellä kilometri, niin on keskellä sitä kaivattua luontoa! Jossain, esim. etelä-Hervannassa, metsä ja luonto…

Hyvinvointia kosmetiikasta

Kuva
Kulunut vuosi on saanut mun kadonneen itsetunnon jälleen pompsahtamaan esiin. Hyvät elämäntavat ovat ehkä olleet suurin syy tähän kohentuneeseen olotilaan. Vaikka laihtuminen (ja etenkin sen näkyminen peilikuvassa) onkin ollut melko vähäistä uusien elämäntapojen myötä, tuntuu, että mä olen ihan erinäköinen kuin ennen. Aikaisemmin, kun mun liikkuminen (mikä liikkuminen?) oli mitä oli ja ruokavaliokin oli päin persiitä, ei ollut energiaa niin panostaa siihen, miltä näyttää. En todellakaan koe nykyisinkään olevani pinnallinen ihminen, mutta mun on pakko myöntää, että mitä paremmalle musta nyt tuntuu sisältä päin, sitä enemmän mä haluan panostaa myös ulkoiseen olemukseeni.

Siksi mä ajattelin päivittää blogiani todellisella hömpällä ja kertoa kuvin (no kun mulla on tuo uusi ihana kamera!), mitä kaikkea tököttiä sitä tulee naamaan, hiuksiin ja muuhun kehoon lähes päivittäin sotkettua.


Aqualan L -perusvoide on vienyt mun sydämen eikä markettien ihovoiteet enää juurikaan mua kiinnosta (yhtää…

Ruokavaliosta taas

Kuva
Kerroin tuossa taannoin suunnitelmastani vähentää hiilihydraatteja ruokavaliostani.

No, toistaiseksi olen vähentänyt ainakin leivän syöntiä, vaikka en edelleenkään näe mitään pahaa täysjyvätuotteiden kulutuksessa, sainhan kuitenkin painoni tippumaan keväällä juuri näillä tuotteilla. Täysin ilman leipää en ole viimeisiä muutamia viikkoja kuitenkaan kitkutellut, vaan se n. 4 palaa leipää on vähentynyt korkeintaan 2 palaan leipää per päivä, joskus ei tosin mene tätäkään. Aluksi mä ajattelin, ettei näin olemattomasta muutoksesta voi edes olla mitään hyötyä minkään asian suhteen, mutta...

Mä en ole koskaan ollut mikään himokas pullanmussuttaja. Mun mielestä kaikki pullat sun muut pitkot ovat aina olleet vähän... no, pahoja, vaikka olenkin ollut aina perso makealle. Omituisinta tässä hiilarimuutoksessa on siis se, että viime päivinä työpaikan kahvihuoneen pöytää koristavat pullapitkot ovat alkaneet kutsua mua nimeltä. Olen lukenut ja kuullut juttuja, että hiilihydraatteja ruokavaliostaan v…

Mää näytän teille kaikille...!

Kuva
Tavallisestihan mä päivitän näitä Nepaliin liittyviä juttuja tonne Kohti unelmia - kohti Nepalia -osioon, mutta nyt on sellaista asiaa, että teki mieleni kirjoittaa ihan virallisen blogin puolelle. Eilen tää koko projekti nimittäin kävi niin tunteita herättäväksi, että hyvä etten alkanut itkeä (tai vaihtoehtoiseti raivota)!


Juttelin eilen puhelimessa tuon kaverini tutun kanssa, joka siis on matkustellut ympäri maailmaa reppureissaten ja tasan vuosi sitten eksynyt ystävänsä kanssa Nepaliin, minun unelmakohteeseeni. Hän kertoi enemmän kuin mielellään kokemuksistaan Nepalista ja avarsi mun tietämystäni ko. maasta vaikka kuinka ja paljon. Puhelun jälkeen en ollut pysyä housuissani, olin niin innoissani. En edes muista, milloin olisin ollut niin innoissani. Sain omituista voimaa ja vahvuutta lähteä tilaamaan lentolippuja välittömästi. Hetken aikaa koko reissu tuntui niin realistiselta, eikä lainkaan niin pelottavalta kuin yleensä olen sen kokenut. Tällä ihmisellä ei ollut yhtä ainoata nega…

New York keskellä Mansea

Kävin eilen tyttökavereiden kanssa kaupungilla humputtelemassa. Vaikka muotiviikot pitivät vaateliikkeet keskustassa auki jopa kello yhteentoista, emme silti vierailleet kuin pikaisesti Vilassa. Kävimme kuitenkin katsomassa uuden Vares-elokuvan, juomassa limpparia Plevnassa ja herkuttelemassa New Yorkissa.

New York, New York. Mitä muuta mä voin tästä ravintola/baarista kertoa kuin että rakastan sitä? Jos puhutaan hyvästä tunnelmasta, niin tämä Hämeenkadulla sijaitseva ravintola on yksi parhaimmista. Hämeenkadulta laskeudutaan jyrkkiä liukuportaita maan uumeniin ja nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta ihanan hämyisässä tunnelmassa. Ajantaju katoaa ja kellon kuvittelee olevan jo paljon ja ulkona pimeä.

Tällä kertaa löytyy kuitenkin jotain negatiivistakin. Henkilökunta vaikutti ainakin eilen hieman nyrpeältä. Enhän voi tietää mikä oli tarjoilijoiden oikea mielentila, mutta asiakkaille ruttuisen naaman (ja nyt tarkoitan sitä, kun naama on norsun v*tullaan) näyttäminen on vähän t…

Kamera vaihtoon!

Kuva
Oon jo pitkään pohtinut yhtä juttua. Nimittäin valokuvausta HARRASTUKSENA. Etenkin aihe on kovin ajankohtainen, sillä eilen se viimein tapahtui ja tilasin konebox.fi-sivustolta itselleni uuden kameran.

Tämänhetkinen kamerani, Sonyn Cyber-shot DSC-W170 (10.1 megapikseliä), on ollut mulla jo useamman vuoden, se on kokenut kovia ja se kyllä näkyy kuvissa. Jotain isompaa kolhua kamera on kokenut, sillä makrotoimintoa ei ole enää saatavilla (olen kokeillut kaikki mahdolliset asetukset, mutta ei!) ja suurin osa kuvista on tärähtäneitä ja epätarkkoja, vaikka näin ei tosiaankaan ollut silloin kun kameran itselleni sain. Se oli pirun hyvä kamera ja siksi vähän harmittaa, että se alkaa olla nyt aikansa elänyt.

Miten tämä sitten liittyy siihen, että olen pohtinut valokuvausta harrastuksena? Kyse ei ole ollenkaan siitä, että itse harkitsisin tällaista harrastusta. Olen vain pohtinut, varmasti miljoonia erilaisia teiniblogeja nähneenä, miten suurin osa näistä bloggaajista kertoo harrastuksekseen v…

Musahaaste!

Kuva
1. Saa minut iloiseksi! Baden Baden Learn to fly Lift me up  2. Lyriikat niin kauniit! Silkkii Missä muruseni on
3. Ikilemppari!



Kasvatetaan lapset pumpulissa (niin niiden käy huonosti)!

Kuva
Johan on taas vitsi murjastu!
Äidit tyrmistyivät anatomian opetuksesta!

Tämä menee vähän samaan kastiin kuin se, että jenkkityyliin tyttö laittaa vessassa hanan päälle, ettei poikaystävä kuule kun tää on kusella. Vaikka melko sanattomaksi tuo uutinen vetikin, niin pakko kai mun on silti jotain "ääneen" avauduttava.

Siis mistä näitä pirjopettereiden kukkahattutätiäitejä oikein sikiää?! Anatomian ja täten myös lisääntymisen opettaminen on kuulunut opetussuunnitelmaan jo öö, miljoona vuotta? Ihmisen anatomiaan kuuluu olennaisena osana myös lisääntyminen. Olisi vähintääkin tökeröä jo tämän vuoksi olla opiskelematta sitä. Ei, kyse ei ole sukupuoliakteihin kannustamisesta tai ohjaamisesta. Puhdas yleistieto, mihin tämä käsite unohtui? Missä vaiheessa lisääntymisestä, elämän normaalista toiminnasta, tuli tabu?

Joojoo, kyse oli jopa viidesluokkalaisista. Hui kamalaa. Tuossa kohtaa aletaan olla kuitenkin jo siinä iässä, että seksihommat sun muut alkaa kiinnostaa. Tässä kohtaa alkaa my…