Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Terveellistä uutta vuotta!

Kuva
Vuosi 2010 alkaa vedellä viimeisiä metrejään ja  samalla päättyy joululoma bloggailusta, jotta vielä yhden päivityksen saisin tungettua tämän vuoden puolelle. Asiaahan mulla ei ole oikeastaan mitään kovin erikoista, mitä nyt muutama pieni ihmetys ja tulevan vuoden suunnitelmia.
Loma on sujunut mukavasti. Joulukin tuntui yllättävän normaalille, vaikka miehistö ei ollutkaan sama kuin ennen. Kaava ei siis rikkoutunut, joten hyvä niin. Lahjoja tuli laidasta laitaan, vohveliraudasta sukkiin. Kynttilänhohtoisia iltoja perheen ja viinin kanssa, mahtavaa. Pikkuisen hirvitti jo ennen joulua, kun kävin vaa'alla punnitsemassa itseäni, josko elämäntaparemontti olisi taas tuottanut tulosta. No olihan se: neljä kiloa tippunut siitä kun tein tämän vaikean, itsehillintää vaativan päätöksen silloin marraskuun lopulla. Nyt kun tässä katselen itseäni ja mahaani peilistä mä tajuan, että kilojen karistaminen juuri ennen joulua ja joulun herkkuja voi olla huono ajatus... kaikki ne suklaat, kinkut sun …
Kuva
Riina vetäytyy nyt joululomalle ja palaa astialle mahdollisesti vasta uuden vuoden puolella. Kirjotellaan sitten uudella tarmolla ja uusin ajatuksin! Yllä oikeastaan kaikki oleellinen, mitä haluan rakkaille lukijoilleni sanoa ennen joululomaa. Olkaahan ihmisiks! :)

P.S. Luova-aitta päivittyy normaalisti (mikä nyt sitten on normia...), en ole edelleenkään hylännyt sitä blogia!

Harjoittelu ohi ja ansaittu loma alkakoon!

Vuoden toinen työssäoppiminen on nyt saatu sitten päätökseen. Tulokset... no, hakkaavat Hatanpään harjoittelun mennen tullen ja siitä kertoo myös tämä ihana tunne, kun tietää onnistuneensa! Hyvillä mielin siis kohti joulua ja lomaa, jonka lasken virallisesti alkaneen jo torstaina, kun viimeinen työssäoppimispäivä oli ohitse.
Tykkäsin Pirkkalan terveyskeskuksen VOS1:stä ihan hirveästi! Työporukka oli aivan mahtava ja se oli ehkä yksi koko harjoittelun parhaimmista puolista. Ensimmäinen työpaikka IKINÄ, jossa en sanallakaan törmännyt selän takana paskanjauhamiseen. En sanallakaan. Jo se kertoo siitä, miten mukava työharjoitteluun oli aina lähteä, vaikka lähtö muuten ei olisikaan aina niin kamalasti kiinnostanut. Hoitoala on kuitenkin niin akkavoittoinen, että tähän ikävään juoruiluun ja selän takana puhumiseen törmää lähes aina, joka paikassa, koska me naiset... no, kaikki tietää että naiset on maailmanmestareita paskanjauhannassa. Opettaja kysyikin loppuarvioinnissa, että miten minä …
Itsetunto on... sanoisinko, melko kinkkinen asia. Mikäs siinä jos itsetunto on täydellinen eikä se koe koskaan kolhuja, mutta olenko mä ihan väärässä jos mä väitän, että jokainen tuntee itsensä joskus pieneksi, mitättömäksi ja epäonnistuneeksi? Mä itse olen aina ollut vähän ujo, etenkin vieraiden ihmisten seurassa, mutta viisi vuotta sitten lukion päätyttyä mä en ollut koskaan tuntenut oloani epävarmaksi. Viime aikoina tunne on kuitenkin uhkaavasti esitellyt itseään mulle ja mä en tiedä miksi. 
Tai ehkä tiedänkin. Mä olen miettinyt, voiko se johtua siitä, että viisi vuotta sitten mä olin... no, useamman kilon hoikempi. Mulla ei ollut mahamakkaroita. Mun paras kaveri sanoi mulle tässä syksyllä, että mä olin silloin lukioaikoihin juuri sellainen kuin horoskoopiltaan skorpionin tuleekin olla: aggressiivisen seksuaalinen ja itsevarma. No, en mä aggressiivisesta tiedä, mutta kun mä kuulin ääneen sanan 'seksuaalinen', mä tajusin mun parhaan kaverin olevan ihan oikeassa. Mä olin sek…

Mulla ei ole mitään asiaa...

Kuva
... kunhan vain muuten kirjottelen, kun edellisestä päivityksestä näyttäisi olevan jo lähemmäs viikko aikaa. On ollut niin meno päällä, ettei ole oikein kerennyt istahtaa koneen ääreen oikein kunnolla, eikä oikein ole ollut mitään maata mullistavaa aihettakaan. Tälläkin hetkellä mulla on oikeastaan kiire. Kiire lenkille, sillä mulla on tänään taas vaihteeksi iltavuoro ja aamut ovat täynnä tekemistä. Tällä hetkellä olisi esimerkiksi järkevää kirjoittaa joko työharjoitteluun kuuluvaa hoito- ja palvelusuunnitelmaa tai vajaan kahden viikon päästä palautettavaa syventävää tehtävää. Aiheena siinä eturauhasen liikakasvu, todella mielenkiintoista, enkä ole siis edes aloittanut vielä. Kiire tulee, yllättäen.
Huono omatunto, kun on jäänyt Prinsessa Jään kirjoittaminen myöskin täysin paitsioon. En ole ihan pysynyt mun laatimassa aikataulussa juuri viimeaikaisten kiireellisten juttujen takia, joten 7. luku jäänee julkaistavaksi viimeistään jouluviikolle. Pahoitteluni siis siitä.
Musta on ollut …

Riinan uusi hömpötys

Kuva
Niinhän tässä taas kävi, että aloin taas hömpöttämään ja innostuin viime yönä yövuorossa kaiken sen "kiireen" keskellä selaamaan erinäisiä nettisivuja. Ei voi muuta sanoa kuin että voi tätä minun ulkomaiden kaipuuta! Nettisivu oli nimittäin kilroy.fi ja entistä hurjemmat suunnitelmat alkoivat taas uhkaavasti avautua mun unisten silmien edessä.
Joten ihan vain kaikille tiedoksi, että tällä kertaa tämä tyttö on lähtemässä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan! Joo, aika hurja suunnitelma, omastakin mielestäni, mutta kuten Mikon yllättävän myönteistä suhtautumista lainaten: ei mahdoton ajatus. Tietystikään. Taaskaan. Ilmoitin tänäaamuna nimittäin Mikolle näistä suurista kuvioistani ja vastoin mun odotuksia, Mikko ei tyrmännyt koko ideaa. Okei, eihän tuota miestä mikään orpolasten kanssa työskentely kamalasti kiinnosta, mutta esimerkiksi Afrikan kohteissa, Keniassa ja Tansaniassa, olisi mahdollisuus toisenkinlaiseen auttavan käden ojentamiseen, kuten ympäristönsuojeluun. Enitenhän mua k…

Jouluspecial

Kuva
Mä rakastan joulua. Perinteistä, lahjapaperikahinan ja joululaulujen siivittämää juhlaa, joka alkaa epätoivoisesta  tarpomisesta jouluruuhkassa joululahjoja etsien, huipentuu 24. päivä perheen kesken vietettävään aattoon ja loppuu toisena joulupäivänä kylläisenä kaikista ihanista mauista, tuoksuista, tunteista ja kuvista. Joulu on ehdottomasi mun suosikkijuhla. 
Mä olen joskus muutamia vuosia sitten kirjottanut pienen joulunovellin, epävirallisen kaavan, jota mukaillen mä muistan viettäneeni lähes elämäni jokaisen joulun. Vaikka joulu on aina ihana ja huoleton, kaavasta poikkeaminen voi ottaa koville, vaikka se ei ole ylitsepääsemätöntä. Kun viettää tarpeeksi monta joulua saman kaavan mukaan, on kaavaa vaikea muuttaa: olen tässä asiassa ns. kaavoihin kangistunut. Viime aikoina jouluaaton lähes tunnilleen tarkka kaavoittuminen on alkanut kuitenkin särkyä ja ajatus tuntuu pelottavalle: mitä tapahtuu vuoden ihanimmalle juhlalle? Mä haluan kuitenkin jakaa nämä lähes kaikki 22 kaavan muka…

Muistoja jouluilta 2008 ja 2009

Tämän tylsän sunnuntaivapaapäivän ja ensimmäisen adventin kunniaksi muistin yhtäkkiä, että minulla on äärimmäisen huvittavaa videomateriaalia viime ja toissa joululta. Ajan kulukseni sitten väänsin Mikon pienellä avustuksella hauskan videon ja aion sen nyt julkaista. Pahoittelen videon huonoa kuvanlaatua, mutta eiköhän katsoja kuitenkin pääse perille videon kolmesta tärkeimmästä teemasta:
1. Mymmelin muistolle (sydän syrjällään videota katselin ja ikävöin meidän ihanaa Mymmeliä) 2. Eläimillä on jouluisin jännät paikat ja villi meno 3. Cats got the power!
Enjoy!


Lähempänä joulua myös muita jouluisia tunnelmia Koskenpään perukoilta!

Stairway to Heaven

Kuva
Juuri kun eilen aamulla kirjoittelin tänne toiveita ja haaveitani työssäoppimispaikan suhteen; mitä haluaisin oppia tekemään käytännössä ja ihan oikeasti päästä harjoittelemaan mun työhön kuuluvia "erikoisempia" juttuja. Ajattelin että no, toivottavasti näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana sentään jotain ehtii tapahtua. Lähdin siitä sitten iltavuoroon, normaalisti, sen kummempia odottamatta. Muutamaa tuntia myöhemmin näin elämäni ensimmäisen kerran kuolleen ihmisen. Katselin kuolemaa, jos nyt dramaattisia halutaan olla.
Kyllä. Se pasahti melkoisena yllätyksenä päin mun naamaa. Työpaikkaohjaaja tuli heti vuoron alussa kysymään, tahdoinko osallistua vainajan laittoon. Tottakai mä halusin. 
Se oli aika jännä ja mieleen painuva kokemus. Muistan jonkun opettajan koulussa sanoneen viime talvena, että ensimmäinen vainaja jää aina mieleen, oli kyseessä sitten ruman tai kauniin kuoleman kohdannut ihminen. On kai hyvä, että tämä minun kohdalleni osunut ensimmäinen vainaja oli ku…
Kuva
Hyvää huomenta maailma! Ajattelin kertoa vähän mitä mulle kuuluu mun jännittävässä elämässä ennen kuin lähden taas työharjoittelun ihmeelliseen iltavuoroon.  Työharjoittelusta puheenollen...
Työharjoittelu sujuu hyvin: tähän mennessä on mennyt paremmin kuin viime harjottelu yhteensä, joten tästäkin voi jotain päätellä. Harmittaa vaan, kun osastolla tuntuu olevan hieman rajoitetusti kaikkea "uutta". Ainut uusi asia, jonka olen ensimmäisen kahden viikon aikana oppinut on PEG-letkun kautta lääkkeiden ja ruuan antaminen. PEG-letkuhan on se letku, joka menee potilaalla suoraan tuosta vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun, kun jostain syystä "ylempi" ruuansulatuskanava ei toimi. Sekään ei ollut mitään rakettitiedettä, joten olen siinä mielessä edelleen pettynyt työpaikan antiin opiskelijalle. 
Nenämahaletkuja osastolla ei kuulemma olla nähty pitkiin pitkiin aikoihin, joten tuskin minäkään niitä siinä tapauksessa tulen näkemään, saati harjoittelemaan niiden laittamista. Omp…

Sadas!

Tasan sata päivitystä, hyvä minä! Massiivisista epäilyistä huolimatta olen jaksanut kirjoittaa blogia edelleen, vaikka kuvittelin mun kyllästyvän jo heti alkutekijöissä Saksan reissun jälkeen. Nyt on kuitenkin jo marraskuun viimeinen viikko käsillä ja koossa sata enemmän tai vähemmän kiinnostavaa postausta (inhoan muuten sanaa 'postaus')! Tässä teille taas yksi lisää, sadannen kerran.
Olin muutama viikko sitten eräissä bileissä, jonne kokoontui lauma nuoria, 20-30 -vuotiaita nuoria naisia (jos joku näiden bileiden osallistujista tämän tekstin lukee, korostan ettei tarkoituksena ole loukata tai arvostella ketään, vaan kyseessä on mun oma henkilökohtainen asennoituminen). Mukana kekkereissä oli myös muutama äiti: toinen jo muutaman vuoden vanha ja toinen melko tuore mamma. Jossain vaiheessa näitä alkoholipitoisia juhlia mä tajusin, että lähes jokainen paikan päällä olleista puhui lapsista. Lapsia siellä ja lapsia täällä! No, eihän siinä mitään: tottakai kysellään toisten lasten…

Elämäntaparemonttia

Kuva
Nyt mä olen vihoviimein kyllästynyt tähän paskaan, ja tarkoitan nyt lähinnä mun turvonnutta mahaa, epäterveellistä ruokavaliota ja liikkumattomuutta. Kun siis puhun elämäntapamuutoksista, tarkoitan näitä asioita, en esim. tupakkia. Nyt tämä maha saa painua nimittäin helvettiin! Se tulee olemaan vaikeaa, ihan saakelin vaikeaa, kun ottaa huomioon meikäläisen heikon itsekurin ja suunnattoman laiskuuden, mutta ehkä jos kirjoitan asiasta tänne, tästä kaikesta tulee konkreettisempaa ja yrityskin on kovempi, eikö vaan?
Ruokavalio... hmm. Rakastan roskaruokaa. Rakastan ihan pirusti. Se on mun suuri heikkous. Kebab, pitsa, hampparit... rakastan. Puhumattakaan sipseistä. Näistä neljästä luopuminen tulee olemaan kaikista vaikeinta. Suklaa ja karkit on helppo sivuuttaa, kun en muutenkaan niitä kovin usein edes syö, sillä niin kuin yläpuolelta huomaa niin suosin enemmän suolaisia herkkuja. Jos ostan suklaata tai karkkia, himo niihin on iskenyt yllättäen ja varoittamatta, ehkä vasta siinä karkkihy…

Synttärihumua Bricksissä ja Rodeossa

Kuva
Lauantaina juhlittiin sitten tätä pitkää 23 vuoden taivalta. Alkuilta soljui eteenpäin migreeniboolin, live-musiikin ja hyvän seuran turvin ja loppuillasta puoleensa veti Tampereen yöelämä. Välikuolemia kuului iltaan muutama kappale, mutta esimerkiksi muutama hassu senttilitra tequilaa sai tämänkin "vanhuksen" taas valloittamaan tanssilattiaa. Alkuyöstä oltiin Bricksissä ja lopullinen destinaatio oli ex-Be-Pop eli Rodeo.


Bricks kuului alkuperäiseen suunnitelmaan ja sitähän me alkuillasta toteutettiinkin. Koska osa jengistä valui kuitenkin kohti Rodeota, päätettiin me loputkin tehdä oma siirtomme. Bricksissä soi hyvä musiikki, vaikka ei ehkä niitä ysärihittejä, joita odotin. Miehet olivat lähes päällekäyviä. En ehtinyt baaritiskillä oleilla kymmentä sekunttia pidempään, kun minulle laulettiin jo jonkinsortin aariaa. Muutenkin meno oli... omituinen. Ei yhtään niin hyvä, mitä mä odotin. 
Mullahan siis oli korkeat odotukset Hämeenkadun Bricksistä, sillä mä olen kyseisessä baari…

Hyvää syntymäpäivää minä!

Kuva
Koska tasan 23 vuotta sitten olin juuri muljahtanut maailmaan, päätin heittääntyä villiksi ja päivittää blogiani kuvin. Seuraavassa kaikkea, mitkä kuuluvat tai ovat kuuluneet tähän astiseen elämääni ja kaikkea, mitä rakastan ja mistä saan olla kiitollinen. Luvassa ei puoliksikaan kaikkea, mutta jotain pientä kuitenkin.


Onni voi näyttää pieneltä sinun käsissäsi, mutta päästäpä siitä irti, niin käsität miten suuri se oli.


Onnellinen ihminen kulkee usein vakaasti polkua,
jota tuhat onnetonta väittää vääräksi.




Ole reilusti oma itsesi - et voi olla onnellinen jonkun toisen kengissä.

Työharjoituksia!

Kuva
Erikoistumisvuoden toinen työharjoittelu käynnistyi eilen. Seuraavat kuusi viikkoa käytännön oppimista tapahtuu siis Pirkkalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Motivaatio on korkealla, sillä mä en halua toistaa samaa virhettä kuin syksyn HaSan harjottelussa. Mä aion vaatia oppimista, sekä itseltäni että työssäoppimispaikalta. 
No. Kaksi aamuvuoroa siis takana ja paikka vaikuttaa lupaavalle olosuhteiltaan, asukeiltaan ja menetelmiltään. Se että mulla on nyt niin hurja tekemisen into, lamautti mut tänään täysin, sillä musta tuntuu että ilman minkäänlaisia vaatimuksia, mä voisin joutua kaikki kuusi viikkoa petaamaan sänkyjä. Toivottavasti tämä toisen päivän petaussaldo ei tule toistumaan silloin kun mun ohjaaja on paikalla, sillä mä olen kuullut huhuja, että mun olisi tarkoitus oppia uusia asioita... tänään olin nimittäin osaston heittopussi, kun ohjaajaa oli vapailla ja tietysti mut nakitettiin kaikkeen ei-olennaiseen, kuten sänkyjen petaamiseen! Siellä mä sitten puhkuin ja puhisin kiu…

Perjantai for idiots

Kuva
Taas yksi ihana ilta kotona Koskenpäällä. Velipoika ja veljen poika on täällä, veljen poikaa nään ensimmäistä kertaa sitten kesän ja johan pitää olla piirtämässä lohikäärmeitä ja linnoja (vissiin uusi villitys?). Kohta vanha kunnon puusauna, rentoutumista ja jotain hyvää iltapalaa... ja suunnitelmissa toki myös aherrusta Luovan aitan kanssa. Tai oikeastaan sen kanssa, mitä Luovassa aitassa tällä hetkellä tapahtuu, on niinsanotusti in, eli tuo minun Prinsessa Jää -novelli. Kovasti on kaipailtu seuraavaa lukua ja olenkin sen luvannut tänäviikonloppuna julkaista. Sunnuntain jälkeen voi käydä tsekkailemassa!

Tänään oli myös se pelottava sisätautikirurgian koe. Juuri ja juuri ehkä uskaltaisin sanoa sen menneen läpi, mutta pidänpä suuni kiinni, jottei ikävät uutiset iskisi liian kovaa lähitulevaisuudessa. Käsihän siinä meinasi kuolla, neljä ja puoli konseptisivua sain aikaan. Jos se ei riitä, niin ei sitten mikään!

Kuinka pistikään taas vihaksi kun selailin Iltalehden sivuja. Yllättävää, e…

Kummituksia ja muita pelottavuuksia

Kuva
Mä olen kamalan stressaantunut, mutta mä en tiedä miksi. Koulujututkin on melko hyvällä mallilla, vaikka  perjantaina iskevä sisätautikirurgian koe vähän jänskättääkin. Lukumotivaatio ollut yllättäen jossain omilla teillään ja vielä siis olisi reippaasti yli puolet koealueesta luettavana...

Lisäksi ensi viikolla alkaa taas uusi työharjoittelu. Menen Pirkkalan terveyskeskuksen vuodeosastolle kuudeksi viikoksi. Oon menossa hieman sekavin tuntein. Luvassa on melko laaja työssäoppimistehtävä plus syventävä tehtävä, joiden palautus on ennen joulua, ja siinä sivussa pitäisi suorittaa itse harjoittelukin kunnialla. Nyt ainakin tiedän, mitä teen toisin kuin viime harjoittelussa ja siinä mielessä olen jo innolla menossa. Mutta ei taas kiinnosta ne pirun aikaset aamuherätykset. En mä vielä tiedä missä koko terveyskeskus edes on.

Se, mistä mä tiedän olevani stressaantunut, on mun unet. Ne menee taas ihan överiksi. Toissayönä haukuin naisia lehmiksi kovaan ääneen ja poliiseja homoiksi ja rasiste…

Viikonlopun saldo

Yksi viikonloppu alkaa olla taas takana päin. Olisi toki ollut paljon järkevämpää pysytellä kotioloissa ja lukea ensi viikon hirvityskokeisiin, kuten sisätautikirurgian mahtikokeeseen, mutta niinhän siinä kävi että löysin itseni Mansen keskustasta sekä perjantaina että lauantaina. Tässä teille oikein tuplatupla-arvostelut!
Perjantai-iltana mä kävin Mikkoseni kanssa syömässä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa myös tämä paljon kehutti Napapiirin Sankarit -elokuva, mutta koska emme olleet ehtineet varata lippuja etukäteen oli odotettavissa, että saleissa oli jäljellä vain ne kaikista huonoimmat paikat. Jätettiin sitten leffa myöhemmälle tulevaisuuteen ja keskityttiin siihen olennaiseen eli syömiseen. Hämeenkadun Pancho Villa ei jättänyt meitä kylmäksi. Panchosta onkin muodostunut meille eräänlainen pakkomielle: jos me ei keksitä mitään muuta ruokapaikkaa, niin me mennään Panchoon. Onneksi Tampereella on tietääkseni kolme PV:tä, joten valinnan varaa on.
Me ollaan koeajettu  melkein ka…

Pistoolisankarit

Kuva
Mä olen nykyään aika innostunut seuraamaan uutisia. Etenkin Seitsemän uutiset MTV3:lla on jo lähes pakko nähdä. Onneksi televisiosta tulee miljoonat muutkin uutiset, jos seiskauutiset sattuu jäämään väliin, mutta uutisten katsominen ennen Salattujen Elämien alkua saa ajan kulumaan mukavasti. Ja tietysti ajankohtaiset asiat kiinnostavat, vaikka osa uutisista, etenkin poliitiikkaan liittyvät, saattavat mennä yli hilseen ja tajunnan. Eilenkin siirryin välittömästi makuuhuoneesta olkkariin, kun kuulin uutisten tunnusmusiikin pärähtävän käyntiin. Sillä hetkellähän minä en voinut tietää, että tälläkin kertaa mukaan mahtuisi uutisia, jotka saisivat sappinesteen kiehumaan korvista ulos.
Uutisissa kerrottiin tästä uudistetusta aselaista, joka velvoittaa lääkäreitä ilmoittamaan poliisille, jos potilas on selvästi väärä ihminen kantamaan asetta. No, ihan hyvältä kuulostaa vai mitä? Mieleeni muistui tästä heti Iltalehden nettisivuilta tämä sama uutinen, jonka yhteyteen oli liitetty sellainen Ilta…