Viimeinen viikonloppu Marburgissa vierähti mukavissa, mutta rauhallisissa tunnelmissa. Kaupunkiin saapui Hafenfest, eräänlainen satamajuhla (vaikka täällä ei kyllä mitään satamaa olekaan) ja se houkutteli kaduille ihmisiä melkolailla. Juhlittiin ainakin aurinkovoimalla kulkevaa kaupungin ainutta jokilaivaa Elisabeth II:sta. Lisäksi sää on hemmotellut, sillä viimein mittari on kohonnut reippaasti yli kahteenkymmeneen eikä kylmyydestä ole tietoakaan. Kiitos tämän, olkapäät ja decolte täysin palaneet...
Lauantaina lähdin Mariannen, Jochenin ja Merlinin kanssa kävellen keskustaan tsekkailemaan tilannetta. Tapahtumaa voisi verrata vaikka markkinoihin, ilman turhakekojuja. Ruoka- ja olutkojut sen sijaan olivat erittäin oiva valinta kyseiseen tapahtumaan. Koinkin aivan uuden makuelämyksen eräässä olutkojussa, kun mun olueen sekoitettiin sitruunaa. En ole ennen törmännyt moiseen, mutta en mä kyllä mistään ole paitsi jäänytkään. Normiolut meikäläiselle, kiitos! Ei parantanut sitruuna makua...
Söin myös ensimmäistä kertaa ihkaoikeaa bratwurstia täällä ollessani. Neljä viikkoa hurahtanut täysin ilman tätä saksalaista perinnemakkaraa, niin johan oli aikakin! Hyvää se oli, mutta en mä silti sitä suomalaisen grillimakkaran veroiseksi sanois.
Huomion arvoinen oli myös Lahn-joella käyty kanoottipoolo-ottelu, jota tosin en jäänyt sen enempää seurailemaan. Sen, mitä lajista kerkesin nähdä vaikutti kyllä melko hauskalta ja mielessä käväisi, että tuo voisi olla huikeaa hyvällä porukalla myös omissa piireissä... sitten, kun vaan kaikki ostetaan ensin kanootit, niin.
Illalla teki vähän mieli lähteä kuuntelemaan kaupunkiin live-musiikkia, mutta onneksi en lähtenyt. Meikäläinen oli kiltisti jo puoli yhdeltätoista nukkumassa. Jonkun verran auringonpaahde siis verotti sitä energiaa, sillä uni napsahti välittömästi, kun valot sammutin.
Tänään, sunnuntaina, hellesäät ne vaan jatkuivat, täysin pilvettömänä. Siksi nuo olkapäät varmaan kärähtivätkin. Ja ehkä siksi aurinkorasva olisi kätevä.
No anyways, tänään Greta vei mut taas Festeille. Nyt mukana oli Inga, Michel, Janice ja tämä Thomas, joka on tulossa syksyllä Tampereelle. Etsittiin sellanen kiva paikka Lahnin varrelta, johon levitettiin viltti ja sitten hengailtiin vaan.
Thomas laittoi mut melkoiseen tenttiin Suomesta ja etenkin Tampereesta. Mä en osannut kaikkeen edes vastata, etenkään niihin Tampere-kysymyksiin, ja sitten piti selittää, että en mä ole siellä asunut kuin pari vuotta vasta, ei voi tietää kaikkea! Esim. sitä, onko Tampereella heavy metal-baaria.
Sitten Michel liittyi keskusteluun ja puhuttiin mm. mustekaloista. Okei, tuo kuulostaa kyllä hämärältä :D Mutta ensin muistaakseni puhuttiin siitä, miksi mä olin lähtenyt Saksaan, sitten jotenkin keskustelu siirtyi Afrikkaan ja yhtäkkiä me puhuttiin ihmisiä halailevista mustekaloista. Oli kiva rupatella poikien kanssa ja sitten kun pojat lähtivät, niin tuli vähän tylsää. Muut jutteli keskenään ja mä en osannut sanoa mitään väliin, kun en edes pysynyt mukana, että mistä ne puhuu. Ajankuluksi siinä tuli sitten heitettyä leipiä jokeen ja nautittua auringosta.
Illalla rakastuin pöydän antimiin. Jochen laittoi grillin kuumaksi. Pöydässä oli kalaa, kanaa, bratwurstia... ja vähän salaattiakin. Luojan kiitos, selvisin tämän viimeisen sunnuntain ilman niitä kammottavia kasvispötköjä! Niitä on kuitenkin heti huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!