Hopeisen miehen paluu

Hyi kun tänään on ollut kamalan kylmä! Aurinko on kyllä välillä paistellut, mutta sekään ei ole asiaan auttanut. Eikä se, että tää mun huone on kanssa melko jäätävä paikka. Jouduin laittaan patterin päälle, kun täällä palelee niin hirveesti. Mä en oikein vielä tiedä, onko se auttanut, mutta toivottavasti auttaa yön aikana.

Päiväkodilla oli taas ihan kivaa. Ihanaa, kun ne lapset piirtää mulle kauheeti kaikkea! Tänään aiemmin laitoinkin tuohon noita kuvia, joita ne oli mulle taiteillut. Jotkut käytti enemmän ja toiset vähemmän aikaa niihin, mutta silti. On ainakin sellanen olo, että ei nyt voi kovin huonosti mennä, kun saa lahjoja :) Pari tilannetta oli tänään, jotka ärsytti.

Olin auttamassa siinä lapsille kenkiä jalkaan, kun oltiin menossa ulos. No siinä yks tyttö sitten vaan makas maassa itki niin maan pirusti. Menin siihen sitten ja kyykistyin tytön viereen yrittäen kysellä, että mikä on hätänä jne. No ensinnäkään tyttö ei ees puhunut mitään, parku vaan minkä kerkes. Sitten siihen tuli sellanen poika, joka alko hyppimään mun selkään, kun oli kyykistyneenä. Sanoin sille, että NEIN. Poika ei uskonut yhtään mitään. Tyyppi jatko ja jatko vaan, ja kun enhän mä osannut oikein muuten kieltää kuin sanomalla NEIN, niin kaverihan vaan innostu. Vähän meinas palaa hermot!

Toinen oli se, kun tultiin sisälle ja odotettiin siinä ruokaa. Kolme poikaa ruokapöydässä alkoi lusikoilla kilkattaan lautasia ja siinä sitten taas olin vaan, että NEIN! (:D). Ja ei taaskaan mitään jakoa! Tainnut vähän alkaa lapset testata mua parin päivän jälkeen... mikä on ihan syvältä, koska mun on vaikea muutenkin kommunikoida niiden kanssa. Huoh, täytys varmaan opetella jotain kunnon kieltolitanioita ulkoa vastaavia tilanteita varten.

Keskustassa näin sen samaisen hopeisen miehen kuin eilenkin. Mua alkoi taas ihan hulluna naurattaan, kun näin sen jo kaukaa seisovan sillä samalla paikalla kuin aikaisemminkin. Ohitin sen vaan jonkun matkan päästä ja katselin aivan muualle ajatellen kaikea tosi surullista, jotta pokka olisi pysynyt. Hitto, jos oisin erehtynyt katsomaan sitä, mä olisin taas revennyt kyllä ihan täysiä! Mikko vaati mua ottamaan siitä kuvan, jos mä nään sen vielä, mutta enpähän mä taida kehdata!

Kämpillä piti huoneen kylmyyden takia kietoutua täkkiin. Kävin myös ostamassa vähän suklaata ja salamipötköjä, joita sitten nautiskelin, kun katoin netti-tv:stä Paholaisen tyttären päätösjaksoa. Muuta tänään ei sitten olekaan tapahtunut. Paitsi ohjaaja päiväkodilla kertoi, että mulla on ensi viikolla vain kolme työpäivää, mikä on tooooosi jees! Jos vaikka pitkän viikonlopun aikana pyörähtäis tuolla Frankfurtissa. Tai jääkiekon MM-kisakaupungissa. En vielä tiedä, kummassa kaupungissa Suomi pelaa ees. Jotenkin mennyt sekin ihan ohi tässä, kun on ollut kaikkea.