31. joulukuuta 2013

Maailman suurin rakkaustarina

Televisiosta tulee nykyisin niiin vähän mitään katsomisen arvoista. Usein onkin pakko hakea tyydytystä tälle hyvien sarjojen kaipuulle. Jostain se tosiaan aina löytyykin ja toisinaan käy niinkin hassusti, että sitä ihan unohtuu ruudun ääreen tuijottamaan jotain tiettyä sarjaa ja jokaisen uuden jakson jälkeen sitä alkaa tuskissaan kiemurrella paikallaan ja lopulta on pakko antaa itselleen periksi: vielä yksi jakso, sitten mä siivoan. Sitten mä menen nukkumaan. Sitten mä teen jotain oikeasti älykästä ja tärkeää!

Yhtäkkiä huomaa, että näitä vielä-yksiä-jaksoja on mennyt jo viisi. Hups.

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne tv-elämyksiä, jotka ovat itselleni muodostuneet tärkeiksi ja jotka ovat kovastikin minua jollain tapaa koskettaneet, äimistyttäneet tai muuten vain koukuttaneet mukaansa. Ajattelin, että tämä olisi hyvä aloittaa vanhalla ja legendaarisella tv-sarjalla, jota en pikkutyttönä saanut televisiosta katsoa, mutta jota kuitenkin aina salaa jostain oven raosta tuijottelin. The X Files. Salaiset kansiot.

Kuva sciencefiction.com


Kaksi-kolme vuotta sitten joulun tienoilla tuo ukkoseni sai käsiinsä kaikki Salaisten kansioiden yhdeksän tuotantokautta, jotka on esitetty tv:ssä välillä 1993-2002. Se oli kuin lottovoitto! Ahkerasti kolusimme sarjaa läpi kausi kaudelta, mutta aikaa kaikkien 202 jakson katsomiseen kesti reilun vuoden. Kansioista riitti iloa siis hyvin monelle tylsälle illalle.

Salaisten Kansioiden viehätys lienee siinä, että se käsittelee suuria salaliittoteorioita ja paranormaaleja ilmiöitä, joista muutenkin olen niin kovin kiinnostunut (todennäköisesti tästä syystä yksi joululahjoistani oli hand-made-foliohattu ja paketti rullafoliota, krhm... kiitos vain, tarpeeseen tuli!). Etenkin maan ulkopuolinen elämä (extraterrestial - sana, jonka tulen tämän kyseisen sarjan myötä varmasti ikäni muistamaan!) on aina viehättänyt mua erityisellä tavalla, enemmän kuin aaveet ja muut paranormaalit jutut.


Näyttelijätyö on aivan loistavaa. David Duchovny ja Gillian Anderson tekevät aivan mielettömän suorituksen, etenkin Duchovny, jos saan tarkentaa. Kuka muistaa kyseisen miesnäyttelijän sarjasta Californication? Öh, ei kukaan. Sehän on Fox Mulder Salaisista kansioista...!

Mulderin ja Scullyn tarina on niin paljon muutakin kuin vain UFOjen ja kummitusten jahtaamista. Se on paljon syvemmällä rooleissa ja heidän tarinoissaan, sivurooleja unohtamatta (Kuka voisi unohtaa legendaarisen Skinnerin tai mystisen Tupakkamiehen?). Mulderin ja Scullyn keskeinen tarina rakentuu hitaasti, mutta viitteitä siitä on koko ajan joka puolella, kunhan vain jaksaa uskollisesti katsoa jokaisen jakson. Ensimmäisillä tuotantokausilla Scully on rasittava ja ärsyttävä muija, joka kaikista itse näkemistään ja kokemistaan todisteista ja tapahtumista huolimatta ei suostu uskomaan mihinkään paranormaaliin. Hiljalleen  alkaa kuitenkin hänenkin mielensä muuttua ja lopulta, kun kehiin astuu kriittinen agentti John Doggett, Scully onkin se, joka on jo jotain ottanut opikseen Mulderin "hössötyksistä".

Toisaalta viimeisillä kausilla mukaan remmiin hyppäävä John Doggett hieman laimentaa fiilistä, sillä kukaanhan ei voi koskaan eikä millään tavalla korvata Fox Mulderia. Toisaalta kun Robert Patrickin (tunnetaan mm. Terminator II:n T1000:na) naamavärkkiin tottuu, fiilis koko sarjan raiskauksesta hieman laantuu.


The X Files on mielestäni tv-, elokuva- ja kirjahistorian suurin rakkaustarina, jonka voi ymmärtää vain katsomalla sarjan alusta loppuun. Kärsimättömimmät odottavat kliimaksia usein kuitenkin aivan liian aikaisin. Suosittelen tätä nostalgista scifi-sarjaa ihan kaikille, jotka eivät hätkähdä sanaa scifi.

The truth is out there.

30. joulukuuta 2013

Flashbacks 2013

Ennen kuin blogi palaa ihan kokonaan joululomaltaan taas enemmän tai vähemmän aktiiviseksi, ajattelin jakaa kanssanne menneen vuoden. Kurkkasin juuri mitä löytyy mun facebook-profiilin Katsaus vuoteesi 2013 -painikkeen alta ja vasta sen jälkeen mä tajusin, miten mennyt vuosi on kaikin puolin ollut loistava! Vielä eilen ajattelin, että siinähän tuo on mennyt kuin kaikki muutkin vuodet tähän mennessä, mutta yhtäkkiä mä muistinkin kaikkea aivan mahtavaa ja ihanaa, mitä on tässä mun tavallisessa elämässäni sattunut.

Tammikuu 
Vuosi 2013 alkoi aivan mielettömän huikealla matkalla itä-Afrikkaan, Tansaniaan! Se on ehdottomasti yksi upeimmista matkoista, jonka olen koskaan tehnyt. Tansanian kuhisevat suurkaupungit, valkoiset hiekkarannat ja silmän kantamattomiin jatkuvat savannit tulevat säilymään muistoissani elävinä ja todentuntuisina varmasti hamaan loppuun asti - ellei sitten matkalla iske pahanlaatuinen dementia, joka sekoittaa totaalisesti mun pitkäaikaismuistin (kokemuksesta voin kertoa, että dementiaa syystä tai toisesta sairastavat ihmiset hyvin harvoin unohtavat menneisyytensä. Lähimuisti on se, joka tökkii).








P.S. Tammikuussa sain myös elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan! Kuinka mahtavaa!

Helmikuu
Helmikuu taisi olla tämän vuoden tylsin kuukausi, vaikka pitikin sisällään Akateemisen Kyykän MM-kisat ja niiden legendaariset jatkot, joista - kumma kyllä - ei ole yhtään todistusaineistoa ainakaan tällä omalla läppärilläni... yleensä tällaiset tärkeät eventit tulee ikuistettua kameralle, mutta ilmeisesti kyseinen tapahtuma on ehkä polttanut kameran muistikortin tuhkaksi tai jotain...

Maaliskuu
Maaliskuussa rakastuin lumikenkäkävelyyn! Lisäksi pääsin pitkästä aikaa (sen ainoan kerran kuluneena vuonna) hevosen selkään ja vieläpä voitin monta vuotta kestäneen kammoni laukkaamista kohtaan! Tämän kaiken ohella vaikutuin Heurekan Body Worlds -näyttelystä niin, että pidin sitä pitkään pelkkänä huijauksena!






Huhtikuu
Huhtikuussa iski hirvittävä häähullutus. Silloin jotenkin ensimmäistä kertaa tajusi, että ei saatana! Tässähän pitää tehdä kaikenlaista... ihan kuin niillä kaikilla koristuksilla sun muilla järjestelyillä olisi silloin ollut niin kova kiire (toista se on muutaman kuukauden kuluttua, iiks!). Onneksi ankarimmat täpinät ehtivät laantua, jotta en ihan olisi heti kyllästynyt koko hommaan. 

Pääsiäisenä olimme Koskenpäällä GRILLAAMASSA.  Kyllä, "kesän" ensimmäiset ulkona paistetut grillikyrsät maistuivat aika hyvälle! Minä ja isosiskoni kävimme hakemassa metsän laidasta grillitikkuja (joita ei ikinä sitten tarvittukaan) ja isoveli ja sulhanen raivasivat tien grillille, jonka päällä ja edessä oli varmasti kolme metriä hankea!

Toukokuu
Vappua juhlittiin kiltisti töissä. Sen sijaan toukokuu sai muuten huikaisevan alun, kun kokoonnuimme Himokseen juhlistamaan... jotain... ehkä kenties ihania ihmisiä ympärillämme! Meitä olikin melkoisen komia porukka koolla!




Loppukuusta osallistuin Tampereella Likkojen lenkille muutaman työkaverin kanssa ja samaisena iltana juhlittiin isommalla työporukalla muutaman kollegan läksiäisiä. Se oli mukavaa se, vaikka se tarkoittikin muutamasta loistavasta työkaverista luopumista.

Kesäkuu
Kesäkuun ensimmäinen viikko oli lomaa sitten Tansanian hiekkarantojen! Vietin sen kokonaan mökillä Päijänteen rannalla ja en olisi enää parempia kesäkelejä osannut toivoakaan. Lämpötila keikkui +30 lähes koko viikon, mutta toi mukanaan myös muutamia ukkoskuuroja. Kesäkuussa koitti myös jokavuotiseksi ilmiöksi muodostunut kesäleskeys. Juhannus vierähti myös mökillä hyvässä seurassa, vaikka meidän Denzel-poika vähän äijämäisiä tuhojaan tekikin. Siitä se ajatus sitten lähti ja pojan pallit leikattiinkin kuun lopussa.

Kesäkuussa taisi minuun myös sitten iskeä ihan pieni kalastuskärpänen...





Heinäkuu
Heinäkuun alussa löysin itseni Himoksen Jysäri-festareilta, joka oli yksi kesän odotetuimmista häppeningeistä (Jysäri sai muuten melkoista tuulta purjeisiinsa, sillä ensi kesänä tuo samainen ysärimusiikin mekaksi muotoutunut festivaali saa jatkoa! Harmi, että juuri tuona viikonloppuna sattuu olemaan eräskin hääjuhla...)! Samalla tuli koluttua läpi myös Jämsän ravit ja sillan aluset niin kuin pahaiset teinit konsanaan...

Kuun lopussa oli tietysti Heinäfest, ehkä kaveriporukkamme odotetuin festari Koskenpäällä. Pitkin vuotta joku aina kyselee, että "onkos ensi kesänä Heinäfesti?" "Mää katoin, että kuninkuusravit on sillon ja sillon, eikös sitten ole Heinäfestikin?" "Mää varaan sitten sen aittapaikan jo nyt!". Itsehän en ole juurikaan festareita kiertänyt, muutaman kerran olen ollut Himos-festareilla juhannuksena ja viime kesänä tosiaan Jysärissä, mutta en Heinäfestiä voittanutta ole vielä vastaani saanut!

Mulla oli tärkeää asiaa Jysärissä.
Kalassa Kalajärvellä. Kalaa ei tullut.
Elokuu
Elokuu oli helmikuun ohella toinen hieman hiljaisempi kuukausi. Toisaalta taakse jäänyt kesä ja edessä häämöttävä tekemisen täyteinen syksy vaati pientä latausta. 

Elokuinen ilta Koskenpäällä.
Syyskuu
Syyskuun alussa mulla oli toinen kesälomaviikko ja sen vietimme kaukana pohjoisessa. Ajoimme Kilpisjärvelle ja sieltä pohjois-Norjaan tarkoituksena ihastella Skandeja ja narrata kalaa.

Valtatie 21

Valtatie 21: Muonio - Kilpisjärvi

Kilpisjärvi


Lyngen-vuono lähellä Skibotnia.
Myöhemmin syyskussa minä ja muutama ystäväni opimme meikkaamaan. Kyllä, sellaista taitoa, vaikka sitä jo useamman vuoden on tullut treenattua, ei ollut ehkä ihan vielä tullut sisäistettyä. Mary Kay-meikkikutsuilla meikkasimme itsemme alusta loppuun itse, mutta jälki oli kuin ammattilaisen jäljiltä (no ei ehkä ihan). Samaisena iltana päätimme komeissa meikeissämme suunnata Tampereen yöhön. 



Lokakuu
Mitäs kaikkea lokakuussa tapahtui? Ainakin eräs kostea ilta Vilppulassa. Toinen kostea ilta Tampereella. Ihan jäätävä tauti, vaikka mitään tautia ei oikeastaan ollutkaan. Ainakin se esti mua osallistumasta Monty Robertsin Suomen vierailulle, jota odotin kovasti.

Marraskuu
Syysloma Tallinnassa kylpylässä rentoutuen.


Keskiaikainen ravintola Draakon, jossa syötiin kaljaa ja makkaraa.



Joulukuu
Joulukuusta on nyt päälimmäisenä tietysti itse joulu, sillä edellisestä joulusta Koskenpäällä oli aikaa kaksi vuotta. Syötiin ja juotiin kuin siat, pelattiin pelejä ja väiteltiin, onko Lontoo kiinnostava matkakohde vai ei.
 








Onnellista uutta vuotta 2014 kaikille tutuille 
ja kaikille ihanaisille lukijoille!

23. joulukuuta 2013

23. luukku: Tonttu


Tonttu on minulle yksi kaikkein tärkeimmistä joululauluista, vaikka siinä ei mitään muuta jouluista olekaan kuin itse tonttu. Aatonaattoa siis täältä Koskenpäältä, josta tämäkin laulu sanoituksineen minua kovasti muistuttaa!

Näin jouluna 2009 Koskenpäällä. Nyt ei ihan ole samalla tavalla "kattojen päällä lunta" - puhumattakaan pakkasöistä.

22. joulukuuta 2013

22. luukku: Sylvian joululaulu

Komeaäänisen Tapio Rautavaaran versio, jossa toinen säkeistö on jätetty laulatta.

Jäljellä enää kolmen kärki, jossa Sylvian joululaulu kiilaa kolmannelle sijalle! Tämäkin on suhteellisen tuore biisi suosikkien joukossa, en oikeastaan ole kuunnellut tätä "sillä korvalla" vielä viisi-kuusi vuotta sitten. Aluksi lämpenin vain sille versiolle, jossa toinen, Sisilian aurinkoisiin maisemiin sijoittuva säkeistö jätetään kokonaan pois, sillä siinä ei ollut mielestäni mitään jouluista. Toisaalta Sylvian joululaulussa ei sanaa 'joulu' mainita kuin kahdesti, mutta silti se kuuluu suomalaisten rakastetuimpiin joululauluihin. Myöhemmin kuitenkin tajusin, ettei biisi ole kokonainen ilman keväistä, etelä-eurooppalaista kuvaustaan.

Suunnittelin kovasti, että olisin lätkäissyt Sylvian joululaulun pöytään itsenäisyyspäivänä siitäkin huolimatta, että se todellakin ansaitsee paikkansa täällä kärkikolmikossa. Tämä Topeliuksen runo vuodelta 1853 sävellettiin myöhemmin joululauluksi ja tämä viimeinen sovitus on vuodelta 1918, joten lyriikat avautuvat kuin itsestään (lähde: Wikipedia). Laulusta huokuu äärimmäinen isänmaanrakkaus.

21. joulukuuta 2013

21. luukku: White Christmas / Valkea joulu




Jep jep, ei ole valkeasta joulusta tietoakaan.

Lapsena suorastaan vihasin tätä biisiä. Se löytyi Eino Grönin tms. esittämänä siltä legendaariselta c-kasetilta ja se oli niin vastemielisen hidas ja tylsä, että se oli pakko aina kelata yli. En voinut käsittää, miten niin surkea joululaulu oli valittu kaikkien niiden hauskojen, iloisten ja reippaiden laulujen joukkoon.

Mutta, mielikin voi muuttua (ja siihen on naisena tietysti oikeus). Niin kuin näkyy, White Christmas tai sen suomeksi sovitettu versio Valkea joulu on joulukalenterin joululaululistalla jopa sijalla NELJÄ! Tykkään molemmista versioista todella paljon ja niissä on sitä todellisen joulun tuntua - vaikka tällä hetkellä lähes kaikki joululaulut tuntuvat varsin tehottomilta, kun katselee ikkunasta ulos valoisaan aikaan.

Tosiaan, tänään on talvipäivänseisaus. Talven selkä taittuu niin sanotusti. Mikä helkkarin talvi? Erästä kollegaa lainatakseni: olisiko sitä vähän niin kuin kevättä ilmassa? Tällaisia ajatuksia heräsi tänään tupakkitauolla...

Äh, kun ärsyttää, kun tuo eilinen joulubiisipäivitys jäi niin onnettomaksi. Tuli vähän kiire töihin. Toisaalta olen kyllä varsin ylpeä itsestäni, koska olen pystynyt päivittämään blogia joulukalenterin vaatimalla tahdilla. Ajattelin hieman kauhuissani alussa, etten mitenkään muistaisi/jaksaisi/ehtisi päivittää blogia päivittäin, mutta ihan hyvinhän tämä on sujunut. Loppusuoralla jo ollaan!

Kaikista eniten tällä hetkellä ilostuttaa kuitenkin se, että mulla alkoi tänään kolmen päivän vapaat ja huomenna suuntaamme keski-Suomeen joulun viettoon. I-ha-naa!

Kuva täältä.
Kun nämä jouluhössötykset tästä väistyvät, niin blogissa lienee uusien tuulien aika. Sitten intoillaan jo ihan muista asioista kuin joululauluista - tai yleensäkään joulusta. Luvassa ainakin häähorinoita enenevissä määrin...

20. joulukuuta 2013

20. luukku: Joulurauhaa


Sitä toivon kaikille oikein lämpimin sydämin mahdollisesta stressintyngästä huolimatta.


(Aamun tunnin kuluivat niin nopsaan häiden kutsukorttien sisältöä suunnitellessa (joo, ollaan ajoissa liikenteessä sen suhteen!), että yhtäkkiä huomasin, että joulukalenterin luukku on kirjoittamatta ja iltavuorokin alkaa uhkaavasti lähestyä... siksi tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs päivitys!)

19. joulukuuta 2013

19. luukku: Joulumaa

Hei alkuun avautuminen. Miten sitä joskus näkeekin niin inhottavia unia? Tai oikeastaan, miksi pitää herätä niin mahdottoman ihanasta unesta kesken kaiken? Ihanatkin unet muuttuvat inhottaviksi, kun tajuaa, että se olikin vain ilkeä uni, joka tuppas vain vähän kettuilemaan ihanuudellaan.

Näin viime yönä unta, että olimme matkalla. Oh, mulla on aika kova matkakuume. Ensin seikkailimme Tansaniassa Sansibarin kuumilla hiekkarannoilla, yhtäkkiä olimmekin Kiinassa viilettämässä salamannopealla luotijunalla, jonka g-voimat saivat silmät melkein repeytymään irti. Arvatkaa alkoiko harmittaa, kun tajusin, että se kaikki oli pelkkää unta ja harhaa (siis ei se, että silmät meinasi lähteä päästä, vaan se, että olin yleensäkin matkalla!)? Tosi kettumainen temppu omalta alitajunnalta esitellä mulle mun omaa matkakuumettani yöaikaan. Argh.

Sansibar, Paje, tammikuu 2013
Seuraava ihan oikea matkakin on niin kaukana vielä. Se on se meidän häämatka. Kohdetta ei olla vielä päätetty, mutta Kuuba on hyvin vahva ehdokas. Toisaalta meidän häämatka tulee sijoittumaan mitä todennäköisimmin ensi syksylle eikä silloin kamalasti huvittaisi olla missään Karibialla, ettei sitä sitten joudu jonkun hurrikaanin riepoteltavaksi... no, saa nähdä. Onhan tässä vielä aikaa!


Sitten itse asiaan, eli luukkuun 19. Tansania, Kiina tai sen enempää Kuubakaan eivät kyllä ole mitään joulumaita. Näyttää vahvasti myös siltä, ettei Suomikaan tätä menoa. Mustaa joulua on luvattu eikä se vastaa ollenkaan sitä, mitä Joulumaa-laulussa lauletaan.

Mulla on ollut joulufiilis edelleen kadoksissa ja vaikka se eilen hetkellisesti glögistä, pipareista, lahjaostoksista, paketoinnista ja joululaulujen kuuntelusta esille hivuttautuikin, niin illalla se oli jo kadonnut. Tämä on varsin huolestuttavaa. Näin ei ole koskaan käynyt. Että näin lähellä joulua mua ei jaksaisi kiinnostaa sitten yhtään! Suuri osasyyllinen tähän lienee juurikin tuo sää. Ihan naurettavaa, ettei tuolla ulkona ole lunta! Joulumaa saatana - ehkä jossain Lapissa joo.

No, on tämä kuitenkin hyvä biisi, onhan se sijalla 6.

18. joulukuuta 2013

18. luukku: Nisse-polkka


Nisse-polkka on tämän joulukalenterin viimeinen "riemu-biisi". Jatkossa palataankin uskollisesti niihin mieltäni kutkuttaviin rauhallisiin ja tunteeltaan herkkiin ja syvällisiin joululauluihin, sillä niitähän sieltä parhaimmiston kärjestä tietysti löytyy!

Nisse-polkka on Tonttuparaatin ohella sellainen kappale, josta olen tykännyt jo pikkutyttönä. Siitä muistuu mieleen se lapsen jännitystä pursuava joulun odotus ja kaikki ne ihanat joulunpyhät niin lapsena kuin näin vielä aikuisenakin. Tietysti tämä hittibiisi löytyi myös siltä legendaariselta c-kasetilta!

Sitä paitsi, kyllä joulu kuuluu myös eläimille. Niin pitkään kuin muistan, hevostalli piti aina koristella itse tehdyillä, vanhoista kuusenkoristeista kyhätyillä härpäkkeillä ja tietysti metsästä haetuilta havunoksilla. Hassua oli myös se, että aina aattoiltana isä jätti hevostalliin valot pidemmäksi aikaa kuin tavallisina iltoina - aivan kuin hevoset olisivat jotenkin ymmärtäneet, että tänään on juhlapäivä... koirille ja kissoille on aina ostettu meillä joululahjat, koska ne vasta kilttejä ovat aina olleet..! No, tänä jouluna menee aika tiukalle, tuoko joulupukki mitään Millille ja Denzelille, jotka ovat olleet menneen syksyn aikana melkoisia riiviöitä... 

Milli sai lahjoja yhtenä jouluna NÄIN paljon. Yeah right.
(EDIT: Ostin kissoille kolme lahjaa... kai ne sitten aika kilttejä ovat loppujen lopuksi olleet!)

17. joulukuuta 2013

17. luukku: Tonttuparaati

Ai hurja, tajusin vasta eilen, että ensi viikolla on jo jouluaatto! Vaikka kotona ja töissä on jo täysi joulukoristus päällä, vaikka radiossa soi pelkästään jouluradio ja kauneimmat joululaulut (ja vaikka ne soivat täällä blogissakin monien lukijoiden kyllästymiseen asti) ja vaikka adventtikynttilöistäkin on palanut jo kolme! niin ei tunnu lainkaan joululta. Osasyynä saattaa olla sekin, että tuo keli on mitä on. Siinä, missä joku jaksaa valittaa Suomen epävakaisesta ja viileästä kesästä, minä jaksan valittaa tästä lämpimästä ja kosteasta talvesta. Tai siis "talvesta".

Toisaalta täällä kaupungissa mä en saa päälle sitä todellista joulufiilistä. Viikonloppuna suuntaamme keski-Suomeen joulunviettoon, jei! Sieltä uskon joulufiiliksen vihdoin löytyvän, maaseudun rauhasta, vaikka ei niin lunta olisikaan.


Viimeinen viikko joululauluja hurahtaa käyntiin nyt aina niin hyväntuulisella ja reipashenkisellä Tonttuparaati-biisillä. Tästäkin mä olen tykännyt aina, niin pitkälle kuin jaksan lapsuuttani muistella. Tästä välittyy sellainen aito joulun ilo ja hauskuus, oli kuulija sitten lapsi tai aikuinen. Lapsillehan tämä biisi ensisijaisesti on suunnattu ainakin lyriikoiden perusteella, mutta miksi sitä ei aikuinenkin voisi tästä innostua? No, oli miten oli, minä tykkään kovasti.

P.S. Olisitte nähneet tuossa vieressä pötköttävän Millin ilmeen, kun laitoin tän biisin soimaan. Se näytti siltä, ettei se kovastikaan arvostanut tuota torvisoittoa kesken aamu-unien... :D

Ei Milli sentään niin kaupunkilaiskissa ole, etteikö se tietäisi parhaita nukkumapaikkoja Koskenpäällä. Lämmin leivinuunin päällinen toimii!

16. joulukuuta 2013

16. luukku; Joulupuu on rakennettu

Siis ihan hirveetä shittiä tuo keli tuolla ulkona. Vaikka tämä sen sääennusteen perusteella olikin odotettavissa, niin kylläpä silti osaa ottaa päähän. Ihan oikeasti: kenen mielestä tuommoinen loskap*skakeli on parempi kuin pieni pakkanen ja vähän reilummin lunta? Kun monet niin kovasti sitä talvea vihaavat ja tarkentavat oikein, että vihaavat etenkin sitä lunta ja kylmää. Onko tuommonen lössökeli sitten jotenkin parempi ja houkuttelevampi? En voi käsittää...

Eilen lumisateen jälkeen oli niin nättiä ja jouluista. No ei oo enää.


No, joka tapauksessa lienee seuraavan joululaulun aika. Joulupuu on rakennettu on ollut suosikkibiisien kärkisijoilla hyvin hyvin kauan. Se on yksi vanhimmista joululauluista, jonka muistan kuulleeni ja siitä tuleekin mieleen lähinnä lapsuus ja lapsuuden joulut. Kyseinen kipalehan laulettiin lähes poikkeuksetta aina koulun joulujuhlassakin. Sen lisäksi se on kuulunut aina olennaisena osana Koskenpään joulupäivälliseen, kun se on luriteltu porukalla ennen pöytään istuutumista.

Mun piparkakkutalo. Mietin pitkään, kehtaanko mä laittaa tästä kuvaa tänne, koska olen törmännyt jo niin moneen, oikeasti hienoon piparkakkutaloon, että tämä ei kilpaile edes samassa sarjassa niiden kanssa. Toisaalta tähän kului niin paljon vaivaa ja energiaa, kirosanoja ja palovammoja, että pakkohan mun oli tämä kuva ladata. Ei se ehkä hienoin ole, mutta aika hyvä näin ensikertalaiseksi, hö hö :)

Koulujen joulujuhlista puheenollen. Rehellisesti voin myöntää olevani hyvin vihainen pelkästä ajatuksesta, että nyky-Suomessa "kammotaan" perinteisten joulujuhlien pitämistä. Miksi niitä kammotaan? No, tietysti siksi, että kaikki ne, jotka muuttavat tänne pohjolaan muista kulttuureista, kokevat jäävänsä ulkopuolisiksi, kun eivät perustakaan tästä Suomen valtauskonnosta, kristinuskosta. Siinä saattaa sitten hyvin pian jäädä Joulupuut laulamatta, kun voi-ei-sehän-on-kristillinen-laulu! Että missä kohtaa Suomesta tuli valtio, joka ei tee mitään muuta kuin nuoleskele maahanmuuttajia perseitä? Ja ennen kaikkea: MIKSI? Maassa maan tavalla, johan sen jokainen maalaisjärkeä vähänkin omaava ymmärtää! Se on kuulkaa ihan voi-voi, että Suomen valtauskonto nyt vain sattuu olemaan kristinusko. Jos ei kelpaa, niin voi hakeutua johonkin muualle, kiitos.

Ja ei, en ole rasisti ja ymmärrän kyllä sen, että kaikki eivät voi kotoa lähtiessään valita kohdemaataan. Sitten pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että pääsee pois sen kotia murjovan sodan alta eikä alkaa heti vaatia lisää ja lisää ja lisää. Suomesta kun ei voida tehdä muuta kuin se on. Tai näin minä ainakin luulin. Saa nähdä, miten tässä lopulta käy. Johan meillä kohta on täällä muslimeille erikseen oma sharialakinsakin. Sanonpa vaan, että voi hohhoijaa.