Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Tähtitaivaan lumoissa

Kuva
Syksyllä oli energiaa ihan kamalasti siitäkin huolimatta, että oli niin kummallinen olotila koko ajan. Juttelin mm. täällä siitä, miten haaveilin kouluttautumisesta. Päällimmäisenä ajatuksena oli jatkaa itsensä kehittämistä hoitoalalla, lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja vieläpä lontoon kielellä. Lisäksi mielessä pyöri kaikenlaiset muutkin kurssit ja koulutukset. Kaipasin niin kovasti jotain uutta elämääni.
Kaipaan edelleen. Kun vuosi vaihtui, olin lähes varma siitä, että aion maaliskuun yhteishaun pyörähtäessä käyntiin hakea ammattikorkeakouluun sairaanhoitajalinjalle. Se ei toki vieläkään ole poissuljettu vaihtoehto, mutta koska olen tunnettu tuuliviiri, en olekaan enää varma, että onko sekään sitten se mitä minä haluan. Jää nähtäväksi, koenko maaliskuussa tarpeelliseksi hakea. Sitä ei voi tietää kukaan, en edes minä itse.
Samalla kun sairaanhoitaja-ajatus muhii jossain syvällä aivojeni syövereissä, päätin ilmoittautua jollekin aivan toisenlaiselle kurssille. Mulla ja tuolla …

Alaskan Roadtrip: Denali Highway & John Denver

Kuva
Yhdysvaltojen lippujen liehuessa puolitangossa WTC-iskujen uhrien muistolle 11. syyskuuta jätimme taaksemme kauniin ja sykähdyttävänä Denalin kansallispuiston. Suuntasimme Jeepin nokan kohti etelää.

Denali Highway, joka haarautui George Parks Highwaysta itään Cantwellista, olisi varmasti ollut huikaiseva maisemareitti jonain toisena päivänä. Tuona torstaina se tuntui lähinnä maanpäälliseltä helvetiltä. Minuutit olivat pitkiä, jokainen maili tuntui ikuisuudelta, tie oli kuoppainen ja horisontissa velloi paksu, usvamainen pilvikerros jäätiköiden ja rinteiden yllä. Tuo päivä oli koko reissun harmain ja synkin. Vaikka seuraavana päivänä jatkoimme roadtripiamme vielä sateisemmasssa säässä, se tuntui silti kaikin puolin valoisammalta kuin tuo päivä, kun ajoimme läpi koskemattoman erämaan.

Denali Highway on rapiat parisataa kilometriä pitkä hiekkatie, joka päättyy Paxsoniin, pohjoisesta laskeutuvalle Richardson Highwaylle.

"Most of the highway is at or near treeline, running along th…

Room Escape

Kuva
Viime viikonloppuna juhlittiin tuon aviomieheni 28-vuotissynttäreitä. Meikäläisellehän iski muutamaa päivää ennen lauantaita tietysti jonkinlainen taudinpoikanen; aivan yhtäkkiä tuli kamala yskä ja kuumemittarissakin alkoi elohopea kohoamaan uhkaavasti, jopa niin, että piti ihan jättää duunit väliin. Ja kuten arvata saattaa, se ei taaskaan ollut yhtään helppoa mistään kohdasta, jos vaan muistatte miten helppoa tällaisen tunnollisen kaverin on pomolle sairastumisestaan soittaa... vieläkin yskin jonkinsortin mähmää keuhkoista pihalle, mutta sairaslomalla olen kuitenkin aivan jostain muista syistä. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, nyt ajattelin keskittyä kertomaan noiden synttärikekkereiden ehdottomasta kohokohdasta, joka oli kauan odotettu tosielämänRoom Escape.

Kaikkihan tietävät niistä bittiavaruuden tarjoamista peleistä, joissa olet suljettuna lukittuun huoneeseen ja huoneesta löytämiesi vihjeiden avulla sinun täytyy päästä ulos. Jos et ole huonepakopeleistä koskaan kuullut tai niih…

Janoon kuolemisesta

Ei se tämä bloggaaminen ihan niin täysiä ja innokkaasti sitten lopulta jatkunutkaan niin kuin ajattelin kirjoittaessani tuota edellistä päivistystä joskus tammikuun alkupuolella. Eilen kuitenkin selailin taas aikani kuluksi Iltalehden verkkosivuja ja sieltä osui silmään eräskin uutinen, jossa pohditaan kuoliko Mian äiti janoon (IL 17.1.2015). Tuli heti sellainen tunne, että tuossa voisi olla aihetta kirjoittaa...
... koska on aivan sama, mitä muussa uutisessa lukee, jos muutama kohta särähtää korvaan niin pahasti, että hoitoalalla työskentelevänä ottaa sen jopa henkilökohtaisena loukkauksena. Ajattelin, että siinä voisi olla vaikkapa ihan avautumisen paikka.
Uutinenhan on toki surullinen, en sitä kiellä. Kuivumisen lisäksi vanhusparka oli joutunut kokemaan puolessa vuodessa melkoista paikasta toiseen pompottelua, jota en hoitajana kenellekään vanhukselle tai potilaalle soisi. Tottakai se tuntuu omaisestakin pahalle.
Aloitetaan silti avautuminen, kritiikki ja esitetään ne kysymykset,…

Hyvästi vuosi 2014!

Kuva
Vuoden 2015 pyörähtäessä käyntiin tuli sellainen olo, että nyt tämä blogin laiminlyönti saa luvan loppua. Sormet alkoivat syyhytä välittömästi, vaikka en vielä olekaan varma siitä, onko mulla enää juttuja teille kerrottavaksi... Riina on kuitenkin tällä hetkellä täynnä toivoa ja tarmoa.
Ansaitun ja ennen kaikkea äärimmäisen hyvää tekevän joulutauon jälkeen jäljellä on vielä suurin osa teistä ihanista lukijoistani ja olenkin erittäin kiitollinen siitä, että olette jaksaneet kärsivällisesti odottaa mua. Muutama karkulainenkin odotetusti toki ilmaantui, mutta en heitä käy moittimaan. Kyllä hyvää blogia päivitetään useammin kuin kerran kuussa!
Tämän uuden vuoden ajattelin aloittaa keskittymällä vuoden 2014 kohokohtiin.
Tammikuun 2014 aloitin perinteisesti palaamalla GoGo:n kuntosalille, jota olin vältellyt ahkerasti sitten edellisvuoden elokuun, tms. Tuon perinteisen uudenvuoden päätöksen tein erittäin motivoituneena - pidin jopa salipäiväkirjaa, josta pidemmällä aikavälillä näin oman keh…