Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2010.

Muistoja jouluilta 2008 ja 2009

Tämän tylsän sunnuntaivapaapäivän ja ensimmäisen adventin kunniaksi muistin yhtäkkiä, että minulla on äärimmäisen huvittavaa videomateriaalia viime ja toissa joululta. Ajan kulukseni sitten väänsin Mikon pienellä avustuksella hauskan videon ja aion sen nyt julkaista. Pahoittelen videon huonoa kuvanlaatua, mutta eiköhän katsoja kuitenkin pääse perille videon kolmesta tärkeimmästä teemasta:
1. Mymmelin muistolle (sydän syrjällään videota katselin ja ikävöin meidän ihanaa Mymmeliä) 2. Eläimillä on jouluisin jännät paikat ja villi meno 3. Cats got the power!
Enjoy!


Lähempänä joulua myös muita jouluisia tunnelmia Koskenpään perukoilta!

Stairway to Heaven

Kuva
Juuri kun eilen aamulla kirjoittelin tänne toiveita ja haaveitani työssäoppimispaikan suhteen; mitä haluaisin oppia tekemään käytännössä ja ihan oikeasti päästä harjoittelemaan mun työhön kuuluvia "erikoisempia" juttuja. Ajattelin että no, toivottavasti näiden jäljellä olevien kolmen viikon aikana sentään jotain ehtii tapahtua. Lähdin siitä sitten iltavuoroon, normaalisti, sen kummempia odottamatta. Muutamaa tuntia myöhemmin näin elämäni ensimmäisen kerran kuolleen ihmisen. Katselin kuolemaa, jos nyt dramaattisia halutaan olla.
Kyllä. Se pasahti melkoisena yllätyksenä päin mun naamaa. Työpaikkaohjaaja tuli heti vuoron alussa kysymään, tahdoinko osallistua vainajan laittoon. Tottakai mä halusin. 
Se oli aika jännä ja mieleen painuva kokemus. Muistan jonkun opettajan koulussa sanoneen viime talvena, että ensimmäinen vainaja jää aina mieleen, oli kyseessä sitten ruman tai kauniin kuoleman kohdannut ihminen. On kai hyvä, että tämä minun kohdalleni osunut ensimmäinen vainaja oli ku…
Kuva
Hyvää huomenta maailma! Ajattelin kertoa vähän mitä mulle kuuluu mun jännittävässä elämässä ennen kuin lähden taas työharjoittelun ihmeelliseen iltavuoroon.  Työharjoittelusta puheenollen...
Työharjoittelu sujuu hyvin: tähän mennessä on mennyt paremmin kuin viime harjottelu yhteensä, joten tästäkin voi jotain päätellä. Harmittaa vaan, kun osastolla tuntuu olevan hieman rajoitetusti kaikkea "uutta". Ainut uusi asia, jonka olen ensimmäisen kahden viikon aikana oppinut on PEG-letkun kautta lääkkeiden ja ruuan antaminen. PEG-letkuhan on se letku, joka menee potilaalla suoraan tuosta vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun, kun jostain syystä "ylempi" ruuansulatuskanava ei toimi. Sekään ei ollut mitään rakettitiedettä, joten olen siinä mielessä edelleen pettynyt työpaikan antiin opiskelijalle. 
Nenämahaletkuja osastolla ei kuulemma olla nähty pitkiin pitkiin aikoihin, joten tuskin minäkään niitä siinä tapauksessa tulen näkemään, saati harjoittelemaan niiden laittamista. Omp…

Sadas!

Tasan sata päivitystä, hyvä minä! Massiivisista epäilyistä huolimatta olen jaksanut kirjoittaa blogia edelleen, vaikka kuvittelin mun kyllästyvän jo heti alkutekijöissä Saksan reissun jälkeen. Nyt on kuitenkin jo marraskuun viimeinen viikko käsillä ja koossa sata enemmän tai vähemmän kiinnostavaa postausta (inhoan muuten sanaa 'postaus')! Tässä teille taas yksi lisää, sadannen kerran.
Olin muutama viikko sitten eräissä bileissä, jonne kokoontui lauma nuoria, 20-30 -vuotiaita nuoria naisia (jos joku näiden bileiden osallistujista tämän tekstin lukee, korostan ettei tarkoituksena ole loukata tai arvostella ketään, vaan kyseessä on mun oma henkilökohtainen asennoituminen). Mukana kekkereissä oli myös muutama äiti: toinen jo muutaman vuoden vanha ja toinen melko tuore mamma. Jossain vaiheessa näitä alkoholipitoisia juhlia mä tajusin, että lähes jokainen paikan päällä olleista puhui lapsista. Lapsia siellä ja lapsia täällä! No, eihän siinä mitään: tottakai kysellään toisten lasten…

Elämäntaparemonttia

Kuva
Nyt mä olen vihoviimein kyllästynyt tähän paskaan, ja tarkoitan nyt lähinnä mun turvonnutta mahaa, epäterveellistä ruokavaliota ja liikkumattomuutta. Kun siis puhun elämäntapamuutoksista, tarkoitan näitä asioita, en esim. tupakkia. Nyt tämä maha saa painua nimittäin helvettiin! Se tulee olemaan vaikeaa, ihan saakelin vaikeaa, kun ottaa huomioon meikäläisen heikon itsekurin ja suunnattoman laiskuuden, mutta ehkä jos kirjoitan asiasta tänne, tästä kaikesta tulee konkreettisempaa ja yrityskin on kovempi, eikö vaan?
Ruokavalio... hmm. Rakastan roskaruokaa. Rakastan ihan pirusti. Se on mun suuri heikkous. Kebab, pitsa, hampparit... rakastan. Puhumattakaan sipseistä. Näistä neljästä luopuminen tulee olemaan kaikista vaikeinta. Suklaa ja karkit on helppo sivuuttaa, kun en muutenkaan niitä kovin usein edes syö, sillä niin kuin yläpuolelta huomaa niin suosin enemmän suolaisia herkkuja. Jos ostan suklaata tai karkkia, himo niihin on iskenyt yllättäen ja varoittamatta, ehkä vasta siinä karkkihy…

Synttärihumua Bricksissä ja Rodeossa

Kuva
Lauantaina juhlittiin sitten tätä pitkää 23 vuoden taivalta. Alkuilta soljui eteenpäin migreeniboolin, live-musiikin ja hyvän seuran turvin ja loppuillasta puoleensa veti Tampereen yöelämä. Välikuolemia kuului iltaan muutama kappale, mutta esimerkiksi muutama hassu senttilitra tequilaa sai tämänkin "vanhuksen" taas valloittamaan tanssilattiaa. Alkuyöstä oltiin Bricksissä ja lopullinen destinaatio oli ex-Be-Pop eli Rodeo.


Bricks kuului alkuperäiseen suunnitelmaan ja sitähän me alkuillasta toteutettiinkin. Koska osa jengistä valui kuitenkin kohti Rodeota, päätettiin me loputkin tehdä oma siirtomme. Bricksissä soi hyvä musiikki, vaikka ei ehkä niitä ysärihittejä, joita odotin. Miehet olivat lähes päällekäyviä. En ehtinyt baaritiskillä oleilla kymmentä sekunttia pidempään, kun minulle laulettiin jo jonkinsortin aariaa. Muutenkin meno oli... omituinen. Ei yhtään niin hyvä, mitä mä odotin. 
Mullahan siis oli korkeat odotukset Hämeenkadun Bricksistä, sillä mä olen kyseisessä baari…

Hyvää syntymäpäivää minä!

Kuva
Koska tasan 23 vuotta sitten olin juuri muljahtanut maailmaan, päätin heittääntyä villiksi ja päivittää blogiani kuvin. Seuraavassa kaikkea, mitkä kuuluvat tai ovat kuuluneet tähän astiseen elämääni ja kaikkea, mitä rakastan ja mistä saan olla kiitollinen. Luvassa ei puoliksikaan kaikkea, mutta jotain pientä kuitenkin.


Onni voi näyttää pieneltä sinun käsissäsi, mutta päästäpä siitä irti, niin käsität miten suuri se oli.


Onnellinen ihminen kulkee usein vakaasti polkua,
jota tuhat onnetonta väittää vääräksi.




Ole reilusti oma itsesi - et voi olla onnellinen jonkun toisen kengissä.

Työharjoituksia!

Kuva
Erikoistumisvuoden toinen työharjoittelu käynnistyi eilen. Seuraavat kuusi viikkoa käytännön oppimista tapahtuu siis Pirkkalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Motivaatio on korkealla, sillä mä en halua toistaa samaa virhettä kuin syksyn HaSan harjottelussa. Mä aion vaatia oppimista, sekä itseltäni että työssäoppimispaikalta. 
No. Kaksi aamuvuoroa siis takana ja paikka vaikuttaa lupaavalle olosuhteiltaan, asukeiltaan ja menetelmiltään. Se että mulla on nyt niin hurja tekemisen into, lamautti mut tänään täysin, sillä musta tuntuu että ilman minkäänlaisia vaatimuksia, mä voisin joutua kaikki kuusi viikkoa petaamaan sänkyjä. Toivottavasti tämä toisen päivän petaussaldo ei tule toistumaan silloin kun mun ohjaaja on paikalla, sillä mä olen kuullut huhuja, että mun olisi tarkoitus oppia uusia asioita... tänään olin nimittäin osaston heittopussi, kun ohjaajaa oli vapailla ja tietysti mut nakitettiin kaikkeen ei-olennaiseen, kuten sänkyjen petaamiseen! Siellä mä sitten puhkuin ja puhisin kiu…

Perjantai for idiots

Kuva
Taas yksi ihana ilta kotona Koskenpäällä. Velipoika ja veljen poika on täällä, veljen poikaa nään ensimmäistä kertaa sitten kesän ja johan pitää olla piirtämässä lohikäärmeitä ja linnoja (vissiin uusi villitys?). Kohta vanha kunnon puusauna, rentoutumista ja jotain hyvää iltapalaa... ja suunnitelmissa toki myös aherrusta Luovan aitan kanssa. Tai oikeastaan sen kanssa, mitä Luovassa aitassa tällä hetkellä tapahtuu, on niinsanotusti in, eli tuo minun Prinsessa Jää -novelli. Kovasti on kaipailtu seuraavaa lukua ja olenkin sen luvannut tänäviikonloppuna julkaista. Sunnuntain jälkeen voi käydä tsekkailemassa!

Tänään oli myös se pelottava sisätautikirurgian koe. Juuri ja juuri ehkä uskaltaisin sanoa sen menneen läpi, mutta pidänpä suuni kiinni, jottei ikävät uutiset iskisi liian kovaa lähitulevaisuudessa. Käsihän siinä meinasi kuolla, neljä ja puoli konseptisivua sain aikaan. Jos se ei riitä, niin ei sitten mikään!

Kuinka pistikään taas vihaksi kun selailin Iltalehden sivuja. Yllättävää, e…

Kummituksia ja muita pelottavuuksia

Kuva
Mä olen kamalan stressaantunut, mutta mä en tiedä miksi. Koulujututkin on melko hyvällä mallilla, vaikka  perjantaina iskevä sisätautikirurgian koe vähän jänskättääkin. Lukumotivaatio ollut yllättäen jossain omilla teillään ja vielä siis olisi reippaasti yli puolet koealueesta luettavana...

Lisäksi ensi viikolla alkaa taas uusi työharjoittelu. Menen Pirkkalan terveyskeskuksen vuodeosastolle kuudeksi viikoksi. Oon menossa hieman sekavin tuntein. Luvassa on melko laaja työssäoppimistehtävä plus syventävä tehtävä, joiden palautus on ennen joulua, ja siinä sivussa pitäisi suorittaa itse harjoittelukin kunnialla. Nyt ainakin tiedän, mitä teen toisin kuin viime harjoittelussa ja siinä mielessä olen jo innolla menossa. Mutta ei taas kiinnosta ne pirun aikaset aamuherätykset. En mä vielä tiedä missä koko terveyskeskus edes on.

Se, mistä mä tiedän olevani stressaantunut, on mun unet. Ne menee taas ihan överiksi. Toissayönä haukuin naisia lehmiksi kovaan ääneen ja poliiseja homoiksi ja rasiste…