Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2014.

see ya!

Kuva
Huomenna lähdemme Alaskaan. Blogi painuu lomille pariksi viikoksi. Mun piti kirjoitella teille ajoitettuja postauksia loman ajaksi, mutta viime päivät ovat olleet niin hulinaa, että en vain ole kerinnyt kuin yhden raapustaa :/

Jos mahdollista, teen pikapäivityksiä reissun päältä, mutta mitään en kuitenkaan lupaa! Seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan melkoista hulinaa paikasta A paikkaan B, eli täydellistä lomaa meitsille! Ja siinä ei välttämättä ehdi koneita näpräillä ;)

See ya!


Olen mielestäni ansainnut lasin (pullon) viiniä loman kunniaksi ;)

E-asiaa II

Kuva
Kirjoittelin keväällä siitä, miten haluan hormonaalisesta ehkäisystä eroon sen salakavalien haittavaikutusten vuoksi. Asiaan vaikutti paljon myös se, etten pitänyt enää normaalina neljä tai viisi kertaa vuodessa itsestään ilmoittavista kuukautisista - niin ihanaa ja vapauttavaa kuin se olikin!

Taas näitä henkilökohtaisuuksia, joista haluan etukäteen varoittaa, että ei ole pakko jatkaa lukemista...

Kuparikierukka oli mun vaihtoehtoni. Nyt mulla on ollut kuparikierukka lähes puoli vuotta ja ensimmäisen kolmen kuukauden kontrollikäynnin jälkeen uskallan jo kirjoittaa ajatuksiani tästä.

Hain kierukan julkiselta puolelta. Yllätyksekseni kukaan ei mutissut suunnitelmaani vastaan. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, miten synnyttämättömiä, kierukasta haaveilevia naisia katsotaan kieroon ja paikalta joutuu poistumaan sen hormonaalisen vaihtoehdon kanssa - vaikka väkisin. Mitään tällaista ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Täytin odotellessani esitietolomakkeen ja kävin hoitajan haastattelussa…

"Matkustaminen ei ole tuhlausta, vaan pääomaa"

Kuva
... näin on sanonut joku viisas kaveri. Hieno ajatus. Tottakin.


Pakko myöntää kuitenkin, että matkailuun käytetty raha piinaa muakin usein ikävästi. En jakele täysin holtittomasti vaivalla säästämiäni rahoja lentoyhtiöille ja hotelleille, vaikka joskus saattaa siltä tuntuakin. Yleensä, tai oikeastaan joka h*lvetin kerta, tunnen huonoa omaatuntoa käyttämistäni rahoista. Ajattelen, että mitä kaikkea oikeasti hyödyllistä sitä tälläkin rahalla olisi voinut ostaa, ja että mitä jos yllättäen sattuukin jotain sellaista, että näitä juuri tuhlaamiani rahoja tarvitsisikin kipeästi.

Toisaalta en voi soveltaa tätä fiilistä pelkästään matkailuun. Vaikka ostaisin sitä jotain oikeasti hyödyllistä ja tarpeellista, mua edelleen ärsyttää se, että tilillä ei ole enää yhtä paljon säästössä "pahan päivän varalle". Pahan päivän vara onkin ärsyttävä juttu. Tietysti säästössä on aina tarpeeksi esimerkiksi kissojen yllättäviin eläinlääkärikuluihin tai auton korjaamisen yms. Mutta en minä sitä rahaa …

Reissumusiikista

Kuva
Matkustaminen ärsyttää positiivisesti kaikkia ihmisaisteja. Yleensä näitä aistimuksia yhdistää tiettyyn maahan, kaupunkiin, paikkaan tai hetkeen vasta myöhemmin kotona ja täysin odottamatta. Reissun päältä jää mieleen erilaisia tuoksuja, makuja ja ääniä, jotka matkan jälkeen voivat hetkessä palauttaa kaihoisan mielen takaisin sinne maailman toiselle puolelle. Usein ne tuovat hymyn huulille, vaikka muisto ei olisikaan niin miellyttävä. Kaikesta huolimatta sitä tahtoisi hetkessä matkustaa ajassa taaksepäin kokemaan ne samat hetket uudelleen ja samalla haalia lisää muistoja. Vahvat aistiassosiaatiot tuovat muistolle konkreettisuutta ja muuntavat kaukaisenkin muiston unenomaisuudestaan todelliseksi.

Vaikka näkö onkin ihmisen tärkein ja vahvin aisti ja vaikka itse henkilökohtaisesti koen olevani hyvinkin visuaalinen ihminen (kuvat jäävät mun mieleen, rakastan kaikkea, mikä näyttää hyvälle ja hajuvesiä tekisi mieli ostaa pullon ulkomuodon perusteella, ei tuoksun), reissun päällä huomaan …

Pessimisti ei pety

Joku kyseli mun Bárdarbungapostauksen jälkeen, että miksi ihmeessä stressata ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Niinpä. Ihan helvetin hyvä kysymys.

Typeräähän se on. Energia, jonka voisi kohdistaa kymmeniin positiivisiin, tässä päivässä elettyihin asioihin, valuu hukkaan mahdollisesti täysin turhanpäiväisen stressaamisen vuoksi. Etukäteen murehtimisella ei voita mitään. Vai voittaako?

Suurin ongelma itselle tässä kohtaa lienee se, että mun reissun odotukselta on jälleen kerran kadonnut pohja. Aivan kuten keväällä 2010 ennen Saksaa: taivas oli suljettu eikä ollut varmaa, aukeaisiko se ennen omaa matkaani. En pystynyt nauttimaan reissun odotuksesta, sillä pelkäsin pettyväni vain pahemmin, jos kaikesta mahdollisesta uhasta huolimatta pitäisin "itsestäänselvänä" matkan toteutumista ja sitten se yhtäkkiä peruuntuisikin. Ajattelin silloin, että pessimismi säästää mut suuremmalta pettymykseltä kuin optimismi.

Niin ajattelen kai tänäänkin. Se on paha yhdistelmä mun heikkohermoisu…

Islanti, c'mon!

Kuva
Tasan kahden viikon kuluttua tönötän ukkelin kanssa lentokoneessa, joka on matkalla Islannin Reykjavikista Amerikan Yhdysvaltojen Anchorageen. Tai siis, ainakin toivottavasti. Lueskelin taas tänään tapani mukaan maailmaa kohahduttavia uutisia IL:n sivuilta ja kas! Siellähän oli sitten seuraavaa!

Jäätikön alla muhii ikävä magmayllätys Islannissa (IL 17.8)

En ehtinyt edes avata kyseistä uutisikkunaa eteeni, kun mieleen oli jo noussut ne inhottavat hetket keväältä 2010, kun olin lähdössä Saksaan vaihtoon. Kirjoittelin siitä täällä: Islannissa purkautui tulivuori, lentokoneet eivät saaneet lentää ja meitsi oli hermoromahduksen partaalla.

Yhtään Iltalehteä mollatakseni tiedän tietysti, että kyseinen keltainen lehdistö houkuttelee lukijansa toisinaan hyvinkin provosoivilla artikkeleilla ja otsikoilla, vaikka itse jutun juoni ei niin hurja lopulta olisikaan. Helppoa oli kuitenkin taas sortua ja itkusilmässä avata linkki uutiseen, joka oli syöstä mun pasmat ihan pyllylleen!

Islannissa on aktiv…

Hei me mentiin naimisiin!

Kuva
Olin etukäteen pelännyt, että hääpäivän aamu olisi aivan kamala ja sietämätön. Olin ajatellut, että ehkä herään jo kamalan aikaisin murehtimaan viime hetken asioita - jos edes saisin kunnolla nukuttua tuota edellistä yötä. Ehkä mulla olisi tunteet niin pinnassa, että itkisin heti silmät avattuani eikä meikkaamisesta tulisi mitään. Tai raivoaisin: jokin voisi helposti olla täysin pielessä, pilaamassa mun ja Mikon tärkeää päivää. Ehkä en pystyisi syömään mitään, ehkä oksentaisin, ehkä en mahtuisi mun pukuun tms.

Sen sijaan yllätin sekä itseni että mun ympärillä sinä aamuna hääränneet ihmiset. Tunsin oloni rauhalliseksi siitä huolimatta, että heräsinkin pari tuntia ennen kellon soittoa. Olin saanut nukuttua suhteellisen hyvin. Hääpäivän aamu ei tuntunut millään tavalla eroavan niistä muista aivan tavallisista aamuista. Pystyin jopa syömään tuhdin aamupalan, mikä oli ihan sikapositiivinen yllätys! Normaalisti, kun jotain jännittävää on tapahtumassa, mun ruokahaluni katoaa (voi, kun jännit…

Polttarit 14.6.

Kuva
Toisaalta se oli pahaa aavistamaton lauantai. Kaasoni oli pyytänyt mua toivomaan vapaaksi kaksi peräkkäistä kesäkuista viikonloppua. Mua ei haitannut ollenkaan, että saattaisin arvata etukäteen bachelorettepartyjeni ajankohdan, sillä niitä olisi ollut muuten hankala järjestää vuorotöitteni takia. Kaltaiselleni hermoilijalle olisi ihan tarpeeksi jännitystä siinä, mikä olisi itse päivän ohjelma. Kun ensimmäisenä viikonloppuna ei tapahtunutkaan mitään tavallisesta poikkeavaa, oletin tietysti, että polttarit ovat sitten tulevana viikonloppuna.

Lauantaiaamuna herätessäni mulla oli kuitenkin varsin ristiriitaiset fiilikset. Odotin polttareiden olevan sinä päivänä, mutta jotenkin mua epäilytti koko homma. Oli ollut puhetta frisbeegolfista tai sulkapallon peluusta toisen porukan kanssa. Alitajuntaisesti kuitenkin tiesin, että kohta soi ovikello.

Kun ovikello sitten soi ja oven takana oli lauma hymyileviä naamoja, jotka olivat tulevaa rouvaa saapuneet noutaamaan, olin kuitenkin yhtä ällikä…

Lento ja turma

Kuva
Ajattelin hieman purkaa ajatuksiani lentämisestä. Ehkä oloni helpottuu, tai jotain, ennen loppukuussa koittavaa häämatkaamme, jolloin lentokoneessa istuminen on taas todellisuutta.

Ensimmäinen lentomatkani 14-vuotiaana Helsingistä Zürichiin, Sveitsiin vuonna 2001 oli epäonnen matka. Lähtöpäivänämme Spede Pasanen kuoli ja Saku Koivulla todettiin imusolmukesyöpä (tai edellisinä päivänä, en muista tarkkaan). Zürichissä ollessamme tapahtui 11/9, WTC-iskut. Parin päivän päästä piti lentää takaisin Suomeen. Olipa kerrassaan miellyttävä töllötellä Zürichin lentokentällä valotaulua, jossa joka toinen lento oli cancelled ja lentokoneessa lukea iltapulua, joka oli täynnä WTC-iskuista kertovia kauhutarinoita. Sinänsä en olettanut, että terroristit* iskisivät pieneen ja onnettomaan Helsinkiin samalla tavalla, mutta kyllä sitä silloin mietti kaikenlaisia worst-case-scenarioita.

(*Terroristit? Oliko sittenkään? *Foliohattu päähän ja vauhdilla!*)

Sittemmin tuli lennettyä jonkun verran lisää. Kyproks…

Pimeiden tuntien postimyyntishoppailua

Kuva
Harvemmin tulee tällaistakaan tänne blogiin kirjoiteltua, mutta aivan pakko hehkuttaa juuri tekemääni tilausta Ellokselle. Olen ollut Elloksen postimyynnin asiakas jo pitkään - puhutaan vuosista - ja ollut aina perin tyytyväinen kyseiseen puljuun. Vaatekoot ja -laatu ovat useimmiten kohdillaan, vaikkakin joukkoon mahtuu myös kourallinen täysin epäonnistuneitakin tilauksia. Toisin sanoen olen huomannut kantapään kautta, että halpa tarkoittaa huonolaatuista ja hieman hintavampi laadukkaampaa. Viime aikoina tilaukset ovat olleet kuitenkin harvemmassa, koska olen suosinut second-handia ja kolunnut kirppareita.

Häämatkamme Alaskaan siintää jo neljän viikon päässä. Tavallisesti tulevaa reissua odottaa jännityksellä ja into piukeana jo kolme kuukautta ennen h-hetkeä, mutta jostain syystä en kai ole vielä oikeasti tajunnut, miten lähellä tämä kauan odotettu matka on. Tuntuu ihan omituiselle. Miten minä, joka on reissukengät jalassa tähän maailmaan syntynyt, ei voi olla vielä aivan tohkeissaan…