Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Matkahaaveita, jopa suuria unelmia - taas!

Kuva
Yön pimeinä tunteina sitä alkaa mieli kaivata maailmalle. Häämatkalentoja Alaskan Anchorageen emme ole vielä takataskuun varanneet, mutta mielessä se syyhyttää niin, että - niin kuin varmaan aikaisemmin olen tätä ilmaisua käyttänyt - pää halkeaa!

Kyllä sen vain tietää, kun on syntynyt reissukengät jalassa. Haluaisin nähdä koko maailman. Tällä hetkellä kaipaan kuitenkin johonkin aivan erityiseen paikkaan ja ympäristöön, josta jo täällä häämatkajutussa mainitsinkin. Alkuperäinen ajatus bongahti mieleeni jo vuonna 1998, kun näin ensimmäistä kertaa elokuvan The Horse Whisperer. Jenkkiläinen ranch-meininki upposi välittömästi ja siitä asti olenkin unelmoinut joskus pääseväni ratsastamaan Montanan hulppeisiin maisemiin ja tutustumaan paikallisten karjatilallisten arkeen. Koska olen tällä hetkellä niin vallan innoissani tästä haavekuvasta, haluan jakaa kanssanne mielikuvia Montanasta. Let's go cowgirls & boys!



Voi näitä mun höpsötyksiä taas. Onko muuten kellään blogiin eksyvällä tiet…

Keltainen kevät

Kuva
Kevät on jo täällä. Vaikka talvea ei oikeastaan koskaan ollutkaan. Totaalisesti en siihen mielikuvaan kuitenkaan usko, etteikö enää tulisi pakkasta ja jonkinmoinen, ellei massiivinenkin, takatalvi - ehkä sitten vapun tienoilla. Kevään, tai ainakin sen lähestyvän läsnäolon, kuitenkin tunnistaa monestakin eri asiasta. Se, että ulos mennessä kuulee lintujen laulavan. Puista kantautuva titityy ja samalla nenään leijaileva lumen tuoksu ajaa ajatukset väkisin jo pitkälle kevääseen. Kyllä, lumi tuoksuu keväisin aivan erilaiselle kuin alkutalvesta, niin kuin Maatiaismuorikin sen blogissaan toteaa.

Kevään tulon tunnistaa myös siitä, että sormet alkavat syyhytä kaiken maailman sisustuslehtiä ja mielen tekee kovasti laittaa koko kämppää uusiksi lattiasta kattoon. Tälläkin hetkellä, vaikka rahalle olisi olennaisempaakin käyttöä, haaveilen oman kodin keväisemmästä ja raikkaammasta ilmeestä pimeän, märän ja kolkon talven - tai sen yrityksen - jälkeen. Asiaa ei juurikaan auta Jotexin kuvastot, joit…

Puhelinsaarna

Kuva
Seuraa mainio esimerkki siitä, miten "omalle reviirille" tunkeutuminen voi ottaa pannuun - etenkin näin sunnuntai-iltapäivänä, kun pitäisi olla se niin sanottu lepopäiväkin ja kaikkea.

Sain äsken puhelun. Luurin päässä puhui iloinen, melko nuoren oloinen nainen, esitteli itsensä ja ilmoitti heti, ettei ole myymässä mitään tai tekemässä tutkimusta mistään. Sen sijaan hän kysyi minulta, saako hän lukea minulle Raamatusta erään hyvin rohkaisevan tekstin. Sanoin kiitos, mutta ei kiitos ja toivotin hyvät päivän jatkot. Siis mitä hittoa!

Kaikki blogia seuraavat tietävät suhtautumiseni kristinuskon Jumalaan tai ylipäänsä sen olemassa oloon. Vaikka minulle soittanut naishenkilö saikin ehkä sen kuvan, ettei minua uskonasiat kiinnosta, niin eihän se toki niin ole. Asia nyt vain sattuu olemaan niin, että kaikenlainen tuputtaminen lehtien myynnistä fanaattisen vegetaristin julistukseen omasta eettisestä ruokavaliostaan on mulle totaalinen turnoff. Siksi ihmiset, jotka kiertelevät ovelta…

Ihan ittensä näköinen

Kuva
Blogia pitempään seuranneet varmasti tietävät, että allekirjoittanut täällä ruudun takana on menneinä vuosina kärsinyt melko huonosta itsetunnosta. Vieläkin joskus peiliin katsellessa alkaa vähän oksettaa. Pääsääntöisesti olen kuitenkin päässyt eroon huonon itsetunnon kirouksesta ja suurimman osan ajasta tunnen itseni vähintään voittajaksi. Tähän lienee auttanut huomattavasti se, että huonon itsetunnon takana muhinut ajatus ylimääräisistä kiloista vyötäröllä, ei enää hallitse mun elämää. Alan pikkuhiljaa sisäistää ajatuksen, että ylipainoinenkin voi olla kaunis ja hyvä, eikä automaattisesti ruma ja huono. Olenkin vallan ylpeä siitä, että olen vihdoin jättänyt omaan arvoonsa tavoitteen sulautua nykymaailman kauneusihanteeseen.


Kyllähän mun piti se laihduttaminen taas aloittaa, mutta ei suinkaan pinnallisista syistä. Tällä sukurasitteella ei tuo ylipaino niinkään kannattaisi. Siellä ne vaanivat: verenpainetauti, sydäninfarkti, aivoinfarkti, diabetes, syöpä, mitä näitä nyt on. Ei paljon …

Juhlakengät - millaiset?

Kuva
Nyt kun se tärkein, hääpuku, on hommattu, täytyy miettiä, mitä muuta sädehtivä morsmaikku tarvitsee suureen päiväänsä. Ennen kuin lähden tuskailemaan alan liikkeeseen alusvaatteiden kanssa, yksi tärkeimmistä elementeistä on KENGÄT. Hääkenkien budjettiin olen heittänyt 80 euroa, mutta uskoisin, että tässä kohtaa voin jäädä reilustikin plussalle. Niiden ei nimittäin todellakaan tarvitse olla mitään designia, kun muutenkin niin kovin vähän tulevat näkymään helman alta.

Minkälaiset kenkien tulee olla?

1) Matalapohjaiset.

Vaikka pidänkin korkokengistä paljon ja vaikka ne astetta tyylikkäämmät olisivatkin, haluan silti panostaa mukavuuteen. Korkokenkiä tulee arjessa käytettyä todella harvoin, joten yksi kokonainen päivä korkojen päällä voisi käydä aika helvetilliseksi. En missään nimessä tahdo pilata päivääni tuskailemalla rakkojen ja kipeiden päkiöiden takia! En myöskään aio ostaa kaksia kenkiä, korollisia ja matalapohjaisia hätätilanteiden varalle, sillä on vain helpompaa ostaa suoraan ma…

Kutsukorttihelvetti vol. 3

Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun kutsukorttien lopullinen ulkoasu oli selvinnyt. Siihen asti suurin ongelma oli ratkaistu ja ajattelin, ettei vastoinkäymisiä ja suuria epätoivon hetkiä enää voisi tullakaan. No, väärin luultu. Tänä aamuna oli tarkoitus käydä lätkimässä sulkapalloa, mutta heti aamutuimaan tehdyt jatkotoimenpiteet kutsukorteille veivät musta kaikki mehut ja sulkapalloon säästetty energia purkautui valtavaan raivoon. Itkukaan ei ollut kaukana.

Suurin osa kutsujen "kuorista" on jo valmiina - siis ehkä suurin osio koko kutsukorttien valmistamisessa on selätetty. Loppujen korttien valmistus ei ole isokaan homma, kunhan vain pitää käydä ensin täydentämässä varastoja Sinellistä. Vieraslistalle putkahti yllättäen muutama nimi lisää, joten kutsukorttien määräkin nousi automaattisesti.

Olimme suunnitelleet, että kuorien sisään tuleva itse kutsu liimattaisiin kortin sisäkansiin kiinni ja that's it. Olin jo tulostanut ison pinkan kutsuja valkoiselle helmiäispaper…

Druidilta rakkaudella!

Kuva
The Big Bang Theory kuuluu tällä hetkellä ehdottomasti mun tv-sarjasuosikkeihin. Suurin osa tv:n suoltamista komedia- ja tilannekomediasarjoista on aivan hirvittävää kuraa ja tuntuu jotenkin pöyristyttävältä, että niitä  ylipäänsä edes tungetaan tv-ruudusta ulos. Yleensä suurin turnoff tulee siitä naurusta, joka määrittää kohdat, jolloin pitää muka nauraa. TBBT on kuitenkin läpäissyt mun karkean kilpeni ja kiemurrellut tiensä syvälle mun sydämeen - siitäkin huolimatta, että sekin on päälle naurettu. Mitä arki enää olisikaan ilman ihastuttavaa ja voi, niin vihastuttavaa Sheldonia?

Tohtori Sheldon Cooper onkin sarjan kantava voima, jota ilman kyseinen ohjelma ei tulisi toimeen. Itselläni on suuri viha-rakkaus-suhde Shellyyn. En voisi hetkeäkään kuvitella viettäväni sellaisen ihmisen kanssa edes viittä minuuttia samassa huoneessa, mutta televisiosta kyseisen hahmon ylitsepursuavaa älykkyyttä ja toisaalta sosiaalista kömpelyyttä on varsin viihdyttävää katsella. Jim Parsons tekee aivan loi…

BAD ERROR - huonon onnen aamu

Kuva
Aamulla lähdin töihin. Olin nukkunut ehkä kaksi-kolme tuntia. Sekin uni oli katkonaista ja kevyttä. Ulkona oli pyryttänyt varmaan koko yön lunta, hangessa kulki vain yhdet jalanjäljet, ei muuta. Edelleen satoi hiljakseen. Kirosin, etten ollut ottanut pipoa päähän. Olin ajatellut, etten tarvitse, kun pakkanenkin on laskenut mukavasti. Onneksi oli sentään huppu.

Olin päässyt jo lähes parkkipaikalle, kun muistin suunnitelleeni salireissua heti töiden jälkeen. Mutta hetkinen, missäs mun salireppuni oli? Sehän jäi olohuoneeseen tuolin päälle. Olin kai ajatellut edellisiltana reppua pakatessani olevani aamutuimaan sen verran virkeä, että tajuaisin sen helpon vihjeen ihan siinä silmieni alla. Käännyin takaisin. Lunta oli varmaan nilkkoihin asti. Hitto, avopuliskokin oli ollut illan riennoilla ja tullut aamukahden jälkeen viereeni haisemaan. Ei ihme, ettei unikaan ollut tullut.

Nappasin repun olohuoneen tuolilta ja painelin takaisin parkkipaikalle. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan enem…