Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Levoton ja silti ihana Homer

Kuva
Asustelen parhaillaan Homerissa (vai olisko tämä sittenkin Kachemakia, täytyy kysyä isäntäväeltä) tällaisessa omakotitalossa, jonka omistaa sellainen vanhempi, varmaankin kuuskymppinen pariskunta ja vuokraa kolmea huonettaan matkailijoiden käyttöön. Asun siis heidän kotonaan ja istuin tänään aamupalalla heidän omassa keittiössään ja söin talon emännän Dorothyn omin pikku kätösin valmistamaa aamupalaa. Todellinen kotikokemus siis Alaskasta.
Eikä siinä mitään, mutta kun talokin sijaitsee aivan mielettömän upealla paikalla täällä korkean mäen päällä. Tänne joutui ajamaan sellaista todella kapeaa ja mutkaista, tosin onneksi asfaltoitua pikkutietä, sellaista, jollaisia tiedän olevan lähinnä jossain Keski-Euroopassa Alpeilla. Talo on rinteessä ja tästä on suora näkymä merelle Kachemak Baylle, alas Homeriin ja Homer Spitiin sekä sen takana kohoaviin Kenain vuoristoihin ja tulivuoriin. Voisin muuttaa tänne, helposti.


Aamupalaa syödessäni juttelinkin Dorothyn kanssa juuri vuorista ja siitä ku…

It's something about Chitina

Kuva
Korkeat ja jyrkät, kallioiset ja osittain tuuhean kuusikon peittämät rinteet kohoavat ympärilläni kohti sinistä kesätaivasta, jota maalaavat valkoiset kumpupilvet. Horisontissa vilahtavat lumihuippuiset kansallispuiston vuoret ja oikealla puolellani näen Copper-joen mutkittelevan hiekkaisella alustallaan, kun ajelen hiljakseen kohti Chitinan kylää. Olen ajanut puolisen tuntia. Monta mailia on kulunut ilman yhtäkään vastaantulijaa. Vasemmalle puolelleni avautuu One Mile -niminen lampi. Tien viereen on pysähtynyt auto. Tienpenkalla lammen rannassa seisoo hirvilehmä, joka rouskuttelee puun oksia välinpitämättömästi. Hidastan ja pysäytän auton ottaakseni kuvan. Hirvi kohottaa hieman päätään, mutta ei tunnu olevan kiinnostunut yleisöstään, joka on ilmestynyt vain siihen muutaman metrin päähän itsestään. Edellä oleva auto jatkaa matkaansa. Ajan autollani hieman eteenpäin saadakseni paremman näkyvyyden tuohon leppoisaan otukseen. Olen jo jatkamassa matkaa, kun huomaan liikettä rantapusikoss…

Jäämaan Kultainen kierros

Kuva
Minua ilahdutti Islannissa ihan vietävästi huomatessani, miten tosissaan matkanjärjestäjät ovat ottaneet saarelleen vyöryvät turistilaumat. Kuuluisimmille nähtävyyksille on tarjolla kymmeniä eri kyytimahdollisuuksia, joista voi valita itselleen mieluisimman ja sopivimman. Lienee myös ihan yleistä, että elämysmatkailua järjestävät yritykset tarjoavat asiakkailleen jopa moitteetonta noutopalvelua, mikä on äärimmäistä plussaa, jos majapaikka sijaitsee hieman sivussa: ei tarvitse kuin astua hotellin aulasta pihaan, niin kyyti odottaa heti ovella. Kaiken voi varata netissä, eikä kenenkään tarvitse vaivata päätään ja rasittua matkanjärjestäjille soitteluista, krhm, niin kuin allekirjoittanut...

Monet vuokraavat kuitenkin auton Islantiin tullessaan ja se lienee ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa ajautua sivuteille ja nähdä pintaa syvemmälle. Islannissa riittää pienestä koostaan huolimatta teitä ajettavaksi ja tutkittavaksi; muistaa vain vuokrata sen oikeanlaisen auton ja selvittää, millä teil…

So fucking heart breaking beautiful Alaska!

Kuva
Juu, tiedän! Parit Islanti-postaukset edelleen rästissä, mutta mun oli pakko jakaa nyt tää setti teille täältä Alaskasta, koska täällä on niin kaunista, että melkeen itkettää! 
Eilisen päivän oli kironnut herra Murphy: kaikki, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Siitä lisää myöhemmin. Päädyin kuitenkin tänään junalla tänne Sewardiin, koska vaikka tää onkin viime reissulta tuttu paikka, tää on kuitenkin se mun tuleva kotikaupunkini (höhö) ja niiiiiiin kaunis paikka, että oli pakko. Ja tosiaan, muut suunnitelmat menivät aivan päin sanonko mitä. Joten here I am, ja takana mitä järisyttävin junamatka! 
Arvatkaa mitä rakastan?












Vuoria. Surprise?
Ja viimeisenä kuva-arvoitus!
Huomaatko sen?


Aamuyön pitkät tunnit Anchoragessa

Kello on puoli viisi aamulla. Istun tässä sängyllä, kuuntelen ikkunan välistä kantautuvaa lokkien kiljuntaa ja kirjoitan blogia. Olen nyt puoli kolmesta tai kolmesta asti pyörinyt tässä sängyssä ja yrittänyt saada unta. Ei onnistu. Aivot sanoo, että nyt on päivä. Niin, siellä toisella puolella maapalloa on kyllä, mutta ei täällä.
En uskonut, että jetlag voisi juksuttaa tähän suuntaan. Kello oli kuitenkin jo lähemmäs aamuyötä Islannin aikaa, kun illalla seitsemän kieppeillä pääsin viimein hotelliin täällä Anchoragessa. Mua väsytti ihan pirusti ja ajattelin, että tästähän on helppo käydä nukkumaan ja synkronoida itsensä paikalliseen aikaan. Kävin suihkussa, söin kämäsen eväsleipäni viimein pois ja yritin tehdä vähän suunnitelmia tuleville päiville, kunnes mua alkoi todella ramasta niin paljon, että päätin yhdeksän aikaan pistää maata. 
Uni oli puoli kolmeenkin asti katkonaista ja sekavaa; ohuen ohuesta lakanapeitostani huolimatta heräilin välillä järkyttävään hikoiluun ja kummallisiin …

Blue Lagoon Iceland

Kuva
Islannista eivät geotermiset kylpylät lopu kesken. Autolla ajaessa läpi autioiden erämaiden vastaan tulevassa pikkukylässä, jossa ei ollut juuri mitään, saattoi hyvinkin olla tunnettu "kuuma lähde", johon ihmiset menivät etsimään totaalista relaksoitumista. Geotermiset kylpylät ovatkin Lonely Planetin mukaan islantilaisten kohtauspaikkoja, joissa hengaillaan kavereiden kanssa siinä, missä vaikka Suomessa mennään kahvilaan istumaan. Kaikista suosituin ja tunnetuin kylpylä Blue Lagoon on yksi näistä turkoosivetisistä paratiiseista, joka ei turisteiltakaan ole jäänyt paitsioon. Lähellä Keflavikin lentokenttää Grindavikin kaupungissa sijaitseva kylpylä houkutteli meidätkin kokeilemaan, miltä tuntuu pyyhkiä pois reissaamisen kerryttämät pölyt ja stressi lämpimässä 40-asteisessa altaassa.

Blue Lagooniin on syytä varata paikka etukäteen, muuten saattaa jäädä kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan. Netistä etukäteen tilaamalla aikuisen sisäänpääsymaksu on 40 euroa ja paikan päällä,…

Johan nyt myrkyn lykkäs!

Time is running out for Iceland. Huomenna päivänä uutena käännän nokan kohti Alaskaa. 
Mutta toisin kuin voisi kuvitella, fiilikset ovat täysin päinvastaiset. Tässä blogissa yleensä tapaan hehkuttaa asioita, mutta joukkoon mahtuu myös kourallinen ikäviäkin juttuja. Tässäpä niistä yksi. Ei ole aina herkkua, ei.
Asia, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa jo kuukausia, koittaa huomenna, mutta jos mä olen tällä hetkellä aivan rehellinen teille rakkaat lukijani, mä haluaisin kotiin. Tiedän, että huomenna fiilikset ovat jo aivan toisenlaiset - ainakin todella toivon niin.
Juttuhan nimittäin on semmoinen, että tuo ukkeli lähti juuri bussilla kohti lentokenttää, sillä tämän lento kohti kotia kiihdyttää yöllä yhdeltä paikallista aikaa. Olen siis tällä hetkellä yksin täällä Reykjavikissa ja odottelen huomista omaa lähtöäni. Kävimme tänään palauttamassa meidän kaaran vuokraamoon ja kävelimme siitä keskustaan syömään. Aurinko paisteli ja lämmittikin. Ruokailimme messevät lammasleivät Gastropu…

Autolla Islannissa

Kuva
Mulla olisi asiaa niin paljon kerrottavana, että en oikein tiedä, mistä aloittaa!
Meillä on ollut pari viime päivää niin täynnä ohjelmaa ja menemistä, että blogin avaaminen on ollut suorastaan mahdottomuus. Kun iltaisin on päästy takaisin kämpille, on kaivannut vain suoraan peiton alle lataamaan akkuja seuraavaa päivää ja koitosta varten. Vuokrasimme toissa päivänä auton ja sillä ollaan huristeltu tätä läntistä ja eteläistä saarta ristiinrastiin. 

Löydettiin aika hyvä diili Lonely Planetin avulla. Siellä oli listattuna Islannin yleisimmät ja suosituimmat autonvuokrauspuljut ja sieltä sitten bongattiin SADCars eli Surulliset Autot, joka vuokraa käytettyjä autoja edulliseen hintaan. Oikein kunnon Toitsikka-neliveto vuokrattiin hintaan abouttia 65 euroa per päivä vakuutuksineen päivineen! Ei huono! Eihän tuo mikään ajonautinto ole ollut ja kuskin puolen ikkuna vinkuu, jos ajaa yhdeksääkymppiä (legendaariseksi muodostunut lausahdus: "Voi ei, yhdeksänkympin alue...") ja muutenki…