It's something about Chitina

Three Mile Lake, Edgerton Hwy

Korkeat ja jyrkät, kallioiset ja osittain tuuhean kuusikon peittämät rinteet kohoavat ympärilläni kohti sinistä kesätaivasta, jota maalaavat valkoiset kumpupilvet. Horisontissa vilahtavat lumihuippuiset kansallispuiston vuoret ja oikealla puolellani näen Copper-joen mutkittelevan hiekkaisella alustallaan, kun ajelen hiljakseen kohti Chitinan kylää. Olen ajanut puolisen tuntia. Monta mailia on kulunut ilman yhtäkään vastaantulijaa. Vasemmalle puolelleni avautuu One Mile -niminen lampi. Tien viereen on pysähtynyt auto. Tienpenkalla lammen rannassa seisoo hirvilehmä, joka rouskuttelee puun oksia välinpitämättömästi. Hidastan ja pysäytän auton ottaakseni kuvan. Hirvi kohottaa hieman päätään, mutta ei tunnu olevan kiinnostunut yleisöstään, joka on ilmestynyt vain siihen muutaman metrin päähän itsestään. Edellä oleva auto jatkaa matkaansa. Ajan autollani hieman eteenpäin saadakseni paremman näkyvyyden tuohon leppoisaan otukseen. Olen jo jatkamassa matkaa, kun huomaan liikettä rantapusikossa lammen puolella. Sieltä horjahtelee pienen pieni hirvivasa emänsä vatsan alle ja alkaa imeä nisää. Lamaannun ihastuksesta, mutta en ole yllättynyt. Tämä syrjäinen seutu on hirvien valtakuntaa. Olen kuullut, ettei täällä selviä päivästä näkemättä vähintään yhtä hirveä. Toistaiseksi se on pitänyt paikkansa. Vaihdan vaihteen silmään ja jatkan matkaani hymyillen.
* * * 
Jukeboxi soittaa vanhaa rock-klassikkoa astuessani baariin sisälle. Baarissa olevat kääntyvät katsomaan, kun astelen pubin ovelta tiskille. Tiskin takana pitkätukkainen, viisissä kymmenissä oleva nainen alkaa nauraa ja kysyy: "Are you the girl who's staying up there at the hill?". Nyökkään, kättelemme ja tilaan Alaskan White -oluen. Katselen ympärilleni ja tiedän olevani siellä, missä paikalliset kohtaavat pitkän päivän jälkeen. Tulevat ja menevät tervehtivät toisiaan etunimillä. Täällä 50 asukkaan kylässä vuorien keskellä kaikki tuntevat toisensa ja sana minunkin saapumisestani on jo tavoittanut heidät. Olen kiinnostava kohde täällä, jossa turistikausi ei ole vielä alkanut. Olen varmasti ainut ulkopuolinen. En kuitenkaan koe oloani ulkopuoliseksi. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ottavat minuun kontaktia avoimesti ja hymyillen. Aikaisemmin toisaalla kuulemaltani tarinalta alaskalaisten vaitonaisuudesta ja ujoudesta alkaa murtua pohja. 
Tiskillä vieressäni istuu kaksi vanhempaa parrakasta herrasmiestä. Toinen heistä katoaa hetkeksi ja palaa sitten kitaran kanssa. Joku pyytää häntä soittamaan ja laulamaan suomalaisvieraalle. Hetkeäkään epäröimättä mies nostaa kitaran syliinsä ja rimpauttaa kitarallaan kantrihenkisen laulun, jonka sanat kertovat suomalaistytöstä Chitinan kylässä, ja joka joutuu putkaan oltuaan liian humalassa. Soitto jatkuu, ihmiset, minä mukaan lukien, ovat haltioissaan. Pian toinenkin miehistä kaivaa kitaran esiin ja he esiintyvät yhdessä koko illan. Tunnen lievän humalan nousevan silmiini ja tiedän, että pian olisi aika lähteä, mutta en malta. Tilaan vielä yhden oluen. Toinen kitaransoittajista tarjoaa minulle shotin kaneliviskiä. Myöhemmin he soittavat toivelauluja, jopa minun toiveeni John Denverin Take me home, coyntry roads -kappaleen. Sopivan tilaisuuden tullessa totean toiselle kitaransoittajista: "Correct me if I'm wrong, but I think this is a real alaskan experience!". Mies katsoo minua ilkikurinen pilke vanhoissa silmissään ja vastaa: "You must be right, you are the only woman in this bar at the moment!".
* * * 
"Chitina is the last taste of civilization before McCarthy, a riverside hamlet on the frontier, where rustic house lots are littered with antediluvian vehicles and the road signs are used for target practise by locals with guns (count the bullet holes!)." - Lonely Planet
Chitina Lake


"Portti" McCarthy Hwylle

Vanha tavaratalo 1900-luvun alkupuolelta

"Keskusta" - kyllä! Se oli tässä!

Hostel Chitina, jossa asuin


Mitä Chitinassa on? Kauppa, posti, pieni (ja kallis!) hotelli, kolme baaria, viinakauppa ja uskomaton ilmapiiri, jota en ole vielä eläessäni missään kokenut. Luonnon rauha, upeat vuoristomaisemat Wrangell-St.Elias -kansallispuistoon, kohisevat purot ja kosket, puiden lehtiä kahisuttava tuuli, hiljaisuus. Ennen mukavana kaupunkina pitämäni Anchorage alkaa tuntua täällä täysin vieraalta ja luotaan työntävältä suurkaupungilta, jonne en halua palata. Chitina on niitä paikkoja, joissa ei oikeastaan ole mitään, mutta juuri siksi siellä on niin paljon kaikkea. 

Itse säästin sievoisen summan tullessani tänne. Hotel Chitina olisi maksanut yöltä 180 dollaria, kun taas hostelli, jonka aivan sattumalta ohi ajaessani löysin, tarjosi yönsä hintaan 25 dollaria. Majapaikassa ei ole juoksevaa vettä, vessassa täytyy käydä talon takana rinteellä seisovassa puuceessä (jonka ovessa on niin iso ikkuna, että siitä näkyy kaikkialle ja kaikille, jos siellä puskissa joku nyt sattuisi liikkumaan) ja tilat ovat muutenkin ehkä askeettisimmat, joissa olen koskaan yöpynyt. Ensin vähän hirvitti, mutta päätin ottaa tämän kaiken seikkailuna ja kokemuksena, jota muistella jälkeen päin.



Hirviä riitti joka kulmalla. Eräs nainen baarissa kertoi niiden tulevan vasojensa kanssa tänne laaksoon suojaan karhuilta.

Liberty Falls lähellä Chitinaa, Edgerton Hwylla

Copper River Valley



Vietin kaksi yötä Chitinassa. Eilen mun oli tarkoitus käydä MaCarthyssa, vanhassa kaivoskylässä keskellä Wrangell-St. Elias National Parkia, mistä Alaskaan matkaajat hakevat omat wild west -fiiliksensä, mutta sinne operoiva bussiyhtiö ei ollut vielä avannut kesäkauttaan. Sinne olisi johtanut Chitinasta rapia 60 mailia pitkä McCarthy Highway, mutta se oli mun vuokra-autoni kiellettyjen teiden listalla. Mun hostelliemäntä oli sitä mieltä, että voisin aivan hyvin ajaa autolla McCarthyyn, koska niin tekevät kuulemma kaikki muutkin, vaikka ei kuinka saisi ajaa autoilla sinne. Minä olin kuitenkin kiltti ja kuuliaianen ja kävin vain hieman haistelemassa kansallispuiston fiiliksiä pari mailia tietä pitkin ennen kuin kuoppainen hiekkatie alkoi syvetä kohti puiston vuoristoisia ja jokisuistoisia uumenia.

Sen sijaan nautin täysin rinnoin siitä luonnollisesta hiljaisuudesta, joka Chitinassa ja lähitienoilla riitti yllinkyllin. Kuvat puhukoon puolestaan.

Kommentit