Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Lupaus 2017

Kuva
Hei vaan ja anteeksi. Marras- ja joulukuu tulivat ja sitten ne jo menivät ja mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa blogille sitten ollenkaan. Mun joulukuu meni pääsääntöisesti aluemaantieteellistä esseetä vääntäessä ja siinä olikin oikeastaan kaikki, mitä sain kirjoitettua mihinkään. Tai ylipäänsä kaikki, mitä sain vapaa-ajallani tehtyä. Työlästä, mutta äärimmäisen mukavaa hommaahan se lopulta oli, sillä siinä tiivistyi oikeastaan kaikki se, miksi mä maantieteestä olen ollut kiinnostunut. Merenpinnan nousu oli mun lopulta yhdeksän sivuiseksi venyneen työn aiheena eli luonnonmaantieteen vesillä liikuttiin.
Vietimme joulupäivänä perinteisiä kinkunsulattajaisia ja kyllä, ihan tuli huono omatunto, kun baaritiskillä mulle tultiin ihmettelemään, että miksi en ole blogia hetkeen kirjoittanut.

NYC odottaa jo huiman 20 päivän päässä ja kyllä, ihana pikkuläppärini lähtee mukaan, joten mahdollisuuksien mukaan raportoin elämästä Isosta Omenasta paikan päältä. Alkuvuodesta on siis luvassa akt…

Chelsea Inn Hotel - kammottavin hotelliyö ikinä!

Kuva
Mulla menee kylmät inhotukset väreet selkää pitkin, kun vaan ajattelenkin elämäni helvetillisintä hotelliyötä. Mun viimeinen yö Alaskan Anchoragessa viime toukokuussa oli kuin suoraan painajaisunesta. 
Kirjottelin viime vuoden puolella kamalimmista tai muuten vaan epämiellyttävimmistä hotellikokemuksista, joihin olen törmännyt, ja jos nyt kirjoittaisin tuosta aiheesta uudelleen, voisin taata, että TOP 5 karmeimpien hotellien listalle tulisi CHELSEA INN HOTEL Anchoragesta j-o-k-a-i-s-e-l-l-e sijalle ykkösestä vitoseen.
Vietin Chelsea Inn Hotelissa kaksi yötä. Ensimmäinen yö oli ihan mutkaton ja mukava (tai sitten olin niin reissufiiliksissä, ettei paljoa ehtinyt hotellihuoneen epämääräisyydet kiinnostaa), mutta se toinen oli kaamein koskaan. Mä en ole koskaan viettänyt yötäni niin likaisessa, nuhjuisessa ja iljettävässä paikassa.


Kun mä olin palauttanut vuokra-autoni Midnight Sun Car & Van Rentaliin, mä päätin jättää majapaikasta stressaamisen minimiin ja käppäillä kävelymatkan pä…

Kummia tuntemuksia

Kuva
Mulla on ollut ehkä maailman sekavimmat fiilikset viime aikoina koskien mun tulevaa New Yorkin matkaa. Oikeastaan voin kertoa niiden seljenneen vasta viime yönä. Työmaalle sattui eräs konkarireissaaja työpariksi, ja siinähän puoli yötä sitten menikin reissujuttuja höpistessä. Pitkään kestänyt hämillinen fiilis tammikuun New Yorkin matkasta alkoi hävitä ja tilalle puskea se tuttu ja turvallinen matkakuume. 
Mitä mun sekavat fiilikset sitten ovat olleet? 
Mua on rehellisesti sanottuna hieman ahdistanut pelkkä ajatus tammikuisesta matkakohteesta. En tiennyt, että mikään reissukohde voisi mua mitenkään koskaan ahdistaa, mutta niin olin vaan väärässä. Kun mä olen ajatellut itseni sen kaiken hälyn, ihmismassan ja liikenteen sekaan sen sijaan, että tavallisesti löydän itseni jostain, missä voi vain ihastella äitimaan hiljaisuutta ja luonnollisuutta, en ole tuntenut oloani kotoisaksi. Eniten on jo valmiiksi vähän hermostuttanut se järjetön ihmismäärä. Vihaan psykedelistä ihmisvilinää yli kai…

Palkaskero

Kuva
Note to self: varaa mökki seuraavan kerran lähempää Pallastunturin luontokeskusta. Nyt ollaan suhattu pari päivää edestakaisin mökin ja luontokeskuksen väliä, joka on abouttia 30 kilometria. 

Näkymä mökin rannasta tuntureille.
Aluksi ei ollut tarkoitus edes samoilla noilla tunturireiteillä, vaan tässä mökin läheisyydessä, mutta tultiin siihen tulokseen, että antoisimmat luonto- ja vaellusreitit lähtevät juurikin tuolta luontokeskuksen takapihalta. Ollaan pyöritty siis siellä nyt pari päivää. Eilen oli vähän sellainen löysempi päivä; tehtiin vähän kevyempi, parin kilometrin mittainen luontoretki, joka koostui Vatikurun ja Palkaskeron kierroksen yhdistävistä patikointireiteistä. Illalla mun piti keskittyä kolme tuntia mun ekaan maantieteen tenttiin.

Pallaksentie kansallispuiston läpi takaa mielettömät tunturimaisemat selkeällä säällä!
Tänään viimeisen päivän kunniaksi lähdettiin valloittamaan Palkaskero, luontokeskuksen takana 700 metriin kohoava laakea tunturi. Palkaskeron kierros oli …

Aurinkoon ja takaisin

Kuva
Syysloma! Ajeltiin eilen Rosson kanssa pohjoiseen; Muonion, Kittilän ja Enontekiön risteykseen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, tarkemmin sanottuna Pallastunturille. Kahdentoista tunnin ajomatkalla sää oli harmaa, Aavasaksan jälkeen tihutteli vettäkin. Kolarin jälkeen lämpötila alkoi laskea kohti nollaa ja muutamia kymmeniä kilometrejä ennen Muoniota maa oli märässä lumessa. Kansallispuiston läpi kohti majapaikkaa ajaessamme jouduimme totaalisen talven keskelle. Onneksi oli talvirenkaat alla. Lumi oli yön aikana kuitenkin sulanut alavilta seuduilta.
Meidän mökiltä on n. 300 metriä kansallispuistoon. Välissä on vain pieni Saivovaara-järvi. Tunturit kohoavat ihan tuossa nurkalla. Tosin, keli on sen verran harmaa, ettei niitä kovin hyvin näy. Tunturilappi on ihanaaa seutua. Pallastunturilla olen ensimmäistä kertaa.
Rosso kysyi multa eilen, tai pikemmin totesi, että "tää ei taida olla kuitenkaan yhtä siistiä kuin Alaskassa...". Siihen oli ihan kamalan vaikea vastata. Suo…

Ongelmia ja haasteita Homerissa

Kuva
"Please, leave a message", sanoi vastaaja, kun istuin autossa levähdyspaikalla ja katselin alapuolella levittäytyvää ilta-auringossa kylpevää Homerin kaupunkia. 
"Hello, this is Riina. I've booked room from Homer Sportsman's Retreat for two nights earlier today and I was supposed to call you hours before I check in. I'm affraid I didn't notice this notion from booking website when I made the booking. The thing is, I'm just about to arrive Homer. I hope this is not too late for call you about this and I hope you could contact me as soon as possible. My phone number is +xxx xx xxx xx xx. Thank you."
Viisi tuntia puuduttavaa ajomatkaa Anchoragesta Homeriin takana ja viime metreillä pysähtyessäni tutkimaan Homerin karttaa, mä näin sen pienen präntin varaussähköpostista, jossa mainittiin, että saapumisesta pitää ilmoittaa puhelimitse etukäteen, sillä majapaikassa ei ole niin sanottua check in- tiskiä, eikä aina välttämättä ketään paikallakaan. 
Oli jo…

Isolle kirkolle

Kuva
Olen ollut levoton ja kaivannut ulkomaan tuulia taas jo pitkään. On tuntunut kuitenkin kamalan hankalalta järjestää mitään, kun ukkeli aloittaa uudessa työpaikassa, eikä sillä lomaa ole näkyvissä ennen ensi kesää. Edellisreissusta alkaa nyt olla tuhottoman kauan aikaa (kyllä, mun mittakaavalla lähes neljä kuukautta tuntuu lähes ikuisuudelta) ja mielessä on ollut havaittavissa jopa tietynlaista ahdistuneisuutta siitä, ettei mitään varmaa ole ollut vielä tiedossa. Haaveissani liitelen ympäri maapallon, mutta kun tuo työ haittaa niin pirusti tätä elämistä, niin haaveiden tasolle ne toistaiseksi jäävätkin. Lisäksi olen tosiaan juuri aloittanut maantieteen perusopinnot Turun Avoimessa yliopistossa ja vapaa-aikaa kuluu hurjasti niissä hommissa.
Lokakuussa mulla on lomaa, mutta mun Lappi-kaipuuni on etenkin näin syksyisin niin korkeissa sfääreissä, että olen päättänyt ajaa tuolloin Rosson kanssa Lappiin, mahdollisesti Pallastunturille. On varmaan jo pimeetä ja kylmää ja lunta, mutta sellase…

Tuleen ei jäädä makaamaan - tulevaisuuden näkymiä ja puolustuspuheenvuoro

Tässä kohtaa kirjoittelen teille kahdesta hyvin olennaisesti tällä hetkellä elämääni pyörittävästä asiasta. Varoitan lukijoita etukäteen: koska näihin kahteen, hyvin tiiviisti myös toisiinsa kietoutuvien asioiden tunnelataus on hyvin suuri, teksti on pääsääntöisesti ajatusten flow'ta ja täten jopa hallitsematonta avautumista, josta joku saattaa jopa ottaa ihteensä (toisaalta en kyllä tajua, miksi kukaan tästä seuraavasta loukkaantuisi, mutta olen huomannut, ettei tässä oikein voi enää mitään ikinä sanoa ilman, että joku mielensä pahoittaa). Se ei kuitenkaan ole tekstin perimmäinen tarkoitus. Tarkoitus on lähinnä kertoa, mitä jännää mun elämässä parhaillaan on meneillään valtavan matkakuumeen lisäksi ja miten se kaikki nivoutuu yhteen niin tiiviisti, että melkoisia elämänmuutoksia saattaa olla edessä vuoden sisään aika roimasti.
Ja ei. En ole raskaana. Luojan kiitos.
Olen aloittanut maantieteen opiskelun Turun Avoimessa yliopistossa. Tarkoituksena olisi suorittaa talven aikana maan…

Tippaamisen jalo taito

Kuva
Tippikulttuuri on meille suomalaisille vähän sellainen outo juttu. Syytä tälle on ihan turha lähteä hakemaan kovinkaan kaukaa: juomarahan antaminen ei kuulu suomalaiseen, pohjoismaalaiseen tai ihan aina eurooppalaiseenkaan tapaan. Itse olen aina helisemässä, kun pitää tipata, sillä vastoin kuin otsikosta voisi luulla, multa ei löydy minkäänlaista (luonnollista) jaloa taitoa sen suhteen.
Jenkeissä tippaaminen on oletusarvoista. Siellä tipataan lähes kaikesta mahdollisesta; ravintolaruokailusta, taksikyydistä, turistibussin kuskille siitä, ettei tämä kolaroinut... käsi ojossa juomarahaansa odottaviin ihmisiin - ja ylipäänsä koko tippauskulttuuriin - on kylmiltään hankalaa suhtautua. Se tuntuu kummalliselta ja omasta mielestä ennen kaikkea väkinäiseltä. Aina saadessaan palvelua pitää vaikeroiden arpoa mielessään, että pitääkö nyt tipata ja kuinka paljon. Ja herranjumala, jos ei satu olemaan mitään pientä rahaa valmiiksi tarjolla. Siinä sitten nolostellen joutuu odottamaan, että tarjoili…

Kuuminta hottia just nyt

Kuva
Näistä mä haaveilen. Tosi paljon.
Argentiina, Patagonia  Luonto
Antarktis  Luonto

Tiibet  Luonto, kulttuuri, hajut, maut

Skotlanti Luonto, linnat

Irlanti Luonto, maut, kulttuuri

Marokko Luonto, maut, hajut, värit, kulttuuri

Kuuba Ajan henki, kulttuuri

Pacific Coast Highway, Kalifornia Luonto



Route 66, Yhdysvallat Kulttuuri, luonto

Peru Luonto, kulttuuri, Macchu Picchu