26. syyskuuta 2016

Isolle kirkolle

Olen ollut levoton ja kaivannut ulkomaan tuulia taas jo pitkään. On tuntunut kuitenkin kamalan hankalalta järjestää mitään, kun ukkeli aloittaa uudessa työpaikassa, eikä sillä lomaa ole näkyvissä ennen ensi kesää. Edellisreissusta alkaa nyt olla tuhottoman kauan aikaa (kyllä, mun mittakaavalla lähes neljä kuukautta tuntuu lähes ikuisuudelta) ja mielessä on ollut havaittavissa jopa tietynlaista ahdistuneisuutta siitä, ettei mitään varmaa ole ollut vielä tiedossa. Haaveissani liitelen ympäri maapallon, mutta kun tuo työ haittaa niin pirusti tätä elämistä, niin haaveiden tasolle ne toistaiseksi jäävätkin. Lisäksi olen tosiaan juuri aloittanut maantieteen perusopinnot Turun Avoimessa yliopistossa ja vapaa-aikaa kuluu hurjasti niissä hommissa.
 
Lokakuussa mulla on lomaa, mutta mun Lappi-kaipuuni on etenkin näin syksyisin niin korkeissa sfääreissä, että olen päättänyt ajaa tuolloin Rosson kanssa Lappiin, mahdollisesti Pallastunturille. On varmaan jo pimeetä ja kylmää ja lunta, mutta sellasestahan mä kovasti tykkään. Kotimaan matkailu on muutenkin alkanut kiehtoa mua viime aikoina yhä enemmän.

Joskus elämä kuitenkin pääsee yllättämään ja silloin, kun niin tapahtuu, ei jäädä arpomaan ja vetkuttelemaan. Perjantai-ilta 16. syyskuuta oli tuikitavallinen ilta. Olin jo menossa nukkumaan, kun sain Rossolta whatsap-viestin.

"Lähdetkö mun ja äitin kanssa New Yorkiin?"


Tuijotin puhelinta hetken aikaa jokseenkin äimänä. Että mitäkö että? Tunsin kasvoilleni kohoavan typerän hymyn. 

"Olin kyllä just menossa nukkumaan, mut..."


Siitäkin huolimatta, ettei New York ole koskaan ollut mitenkään erityisessä asemassa mun reissulistalla, mä en epäröinyt sekuntiakaan. Miksi helvetissä mä EN lähtisi? Mä olin heti inessä. Lopulta tällä pallolla ei ole montaa paikkaa, mihin kieltäytyisin ehdottomasti lähtemästä. Lisäksi tiesin, että New York on kiehtonut Rossoa lähes koko tämän pienen ikänsä, joten neuvotteluvaraa kohteen valinnassa varmaankaan ei olisi ollut. Los Angelesia sisko ja Rosso olivat myös miettineet, mutta päätyneet kuitenkin itärannikon tuntumaan. Ja hyvä niin, sillä Los Angeles "kiinnostaa" mua vieläkin vähemmän kuin Iso Omena.

Mulla on sellainen mielikuva, että olisin joskus jopa kirjoittanut tänne blogiin siitä, ettei nuo valtaväestön ihastelemat Jenkkien suurkaupungit, kuten juuri New York tai Los Angeles, ole koskaan mua kiinnostaneet oikein millään levelillä. En kuitenkaan löytänyt mitään. Ehkä joku lukijoista tietää paremmin, että mitä mä tänne blogiin oikein kirjottelen ja mitä en? :D  


New Yorkia olen toki joskus pohtinut, mutta tullut joka kerta tulokseen, ettei se ole mun listan kärjessä missään nimessä, ja ilman loistavaa tilaisuutta se saattaa jäädä jopa täysin kokematta tämän lyhyen elämän aikana. Pidän itseäni enemmän "luontomatkailijana", sillä hyvin monet reissukohteet valikoituu tuolle mun listalleni juuri sen jollain tasolla mielenkiintoisen luonnon ja maiseman vuoksi. Kaupunkilomatkin sulatan mukisematta, mutta jos asukasluku hipoo lähes yhdeksää miljoonaa (Manhattanilla pelkästään 1,5 miljoonaa), niin alkaa vähän kurkkua kuristaa. En ole koskaan pitänyt ihmispaljoudesta, saati vilkkaasta ja ruuhkaisesta liikenteestä (veikkaan, että Tampereen iltapäiväruuhkat eivät tunnu enää missään tuommosen metropolin jälkeen), sen aiheuttamasta melusta tai silmiä sokaisevasta valosaasteesta.


Mutta edelleenkin... miksi en lähtisi? Uskon, että viikossa ei ehdi ainakaan tympääntyä. Nähtävää riittää ihan takuulla jokaiselle päivälle ja... no, onhan se nyt sentään New York! Ehkä mun pää kestää viikon. Kyllähän se kestää. Olen oikeastaan aika innoissani tästä, täytyy myöntää! Eihän sitä tiedä, vaikka kyseinen kaupunki olisikin ihan huikea paikka, johon alan haaveilla heti uutta reissua. Se nimittäin on mielestäni yksi matkustamisen ykkösjuttu; ei voi koskaan arvostella mitään paikkaa ennen kuin on siellä ainakin kerran käynyt. Toisinaan voi käydä myös niin, että ne paikat, jotka ovat jostain syystä sille must-see -listalle ilmestyneet, tuottavatkin suuren pettymyksen.

Tarjoutui siis aivan yllättäen loistava tilaisuus lähteä käymään tuolla monien tv-sarjojen ja elokuvien tähdittämässä kaupungissa. 'Loistava tilaisuus' tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä sitä, että menopaluulennot kustansivat alle kolme ja puolisataa euroa. Lähtö koittaa tammikuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto