Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Tässä ja nyt

Kuva
Mä olen aivan jumissa. Ei irtoa mitään. En ole kirjoittanut aikoihin. En tänne blogiin tai pöytälaatikkoonkaan. Halua olisi, mutta aloittaminen on tuntunut niin vaikealta viime aikoina. Inspiraatio on kadoksissa. Ahdistaa ihan kamalasti tällainen; se, kun rakastamansa asia jää niin vähälle huomiolle ja tuntee olevansa lähinnä vain epäonnistunut. Sitä saattaa kenties yrittää, mutta jokainen näppäilemänsä lause - joskus jopa pelkkä sanakin - tuntuu vain typerältä ja huonolta. Siltä, että mitä tässä nyt turhaan edes yrittää. Ei musta ole kirjailijaksi kuin villeimmissä haaveissani.
Mun keskittyminen on ollut jossain aivan muualla viime aikoina ja siksi en ole kyennyt tähän rakkaaseen harrastukseeni. Kirjoittelinkin siitä aikaisemmin. Tästä vanhenemisesta, ikäkriisistä, joksi tämän kaiken naamioin. Tuntuu ainakin siltä, että se on vain jonkilainen naamio tai suoja, jonka alle haluan peittää ne todelliset fiilikset. Ja toisaalta en yhtään epäilisi sitäkään, etteikö kyse todella olisi etuk…

Alaskan Roadtrip: Denali National Park & Mt. McKinley

Kuva
Heräsimme Talkeetnassa jälleen kerran harmaan pilviseen säähän. Mieli lähes aivan pohjamudissa lähdimme ajamaan George Parks Highwayta pohjoiseen kohti Denalia. Aluksi tuntui kuin matalalla möyrivä tihkusadetta niskaan piiskaava pilvimassa olisi hetki hetkeltä vain paksuuntunut. Olin epätoivoinen ja varma siitä, etten ikinä näkisi niitä lumihuippuisia Alaskan Rangen vuoristoja ja niiden keskeltä kohoavaa suurta ja mahtavaa Mt. McKinleyta, vaikka tiesin kaiken maailman kuvista, että niiden piti näkyä horisontissa se koko matka Talkeetnasta pohjoiseen aina Denaliin saakka. Ohitimme kymmeniä tien varteen pystytettyjä tauko- ja levähdyspaikkoja, joita mainostettiin hienoilla näköaloilla. Me emme nähneet kuin pilviä. Ja se oli ihan buu.
Denali State Parkin jälkeen n. sadan kilometrin ajon jälkeen ennen Cantwellin suurta ydinkeskustaa (= yksi huoltoasema ja pari lodgea sekä itään haarautuva Denali Highway) taivas alkoi esittää kirkastumisen merkkejä. Ajoimme pitkään tasaisen kumpuilevassa …

Ajoittaisella ekstroverttisyydellä maustettu introvertti

Kuva
Olen yksinäinen susi. Se, joka tykkää olla itsekseen ja tehdä ihan omia juttujaan kenenkään häiritsemättä. Jos käyn lenkillä, tykkään käydä yksin ja kuunnella vain musiikkia. Rakkainta harrastustani kirjoittamista on hankala harjoittaa seurassa; se vaatii omaa aikaa vain oman itseni ja mielikuvitukseni kanssa. Joskus on ihana vain maata sängyllä ihan hiljaa ja kuunnella musiikkia ilman, että kukaan häiriintyisi siitä tai häiritsisi minua. Joskus on kiva käydä ihan yksin elokuvissa tai katsoa telkkarista hömppäohjelmia. Voi sitten ihan rauhassa itsekseen pohdiskella, että miksi minä katson tällaista höttöä kuten Kauniit ja rohkeat.
Ehkä pidän yksinolemisesta siksi, että se antaa tilaa mielikuvitukselle, jota - uskokaa pois! - löytyy tästä pääkopasta toisinaan aivan yliannostuksellisesti. Ehkä myös siksi, että toisinaan ihmisten, lähinnä sellaisten hyvänpäiväntuttujen, seurassa tunnen oloni hankalaksi. Mun on vaikea lähestyä ihmisiä, joita en tunne. Siksi saatan usein olla se hiljainen…

Asiaa aikuisuudesta, jos nuoruudestakin

Teininä sitä ei malttanut odottaa, että kasvaisi aikuiseksi. Ärsytti, kun "kaikki pitivät nuorena ja tyhmänä". Aikuisten maailma tuoksahti tavoittelemisen arvoiselle haavemaalle, sille unelmien matkakohteelle, jossa kaikki olisi sallittua ja ongelmat mitäänsanomattomia. Omat teinivuosina koetut vaikeat asiat, niin kuin esimerkiksi sydäntäsärkevät ihastukset ja niihin liittyvät vastoinkäymiset, jotka nyt tuntuvat niin pieniltä ja turhanpäiväisiltä, että naurattaa, olivat yksi toisensa jälkeen kuin koko ihmiskunnan hävittäviä maailmanloppuja. Voi sitäkin aikaa, kun täytin 17. Sehän se kai on nuoren ihmisen yksi kamalimmista ja pisimmistä vuosista koskaan. Alaikäisiltä kielletyt asiat ovat melkein jo sallittuja, mutta eivät kuitenkaan ihan vielä. Ihan niin kuin se olisi oikeasti ollut se koko elämän tarkoitus; päästä baariin ja saada ostettua itse omat röökinsä. Mutta hei, ihana vapaus! Onhan 18-vuotias jo sentään itse omiin asioihinsa vaikuttava aikuinen ja valmis itsenäiseen…