Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

John Wisemanin ohjeet maanjäristykseen

Kuva
Niinhän siinä sitten kävi, että merkittävät, satoja vuosia vanhat temppelit romahtivat täysin tuon maanjäristyksen vuoksi ainakin Kathmandussa ja Patanissa. Ihan käsittämätöntä ajatella, että siellä ne olivat ja ne omin silmin näin ja niihin rakastuin - ja nyt niitä ei enää ole. Ja uhriluku vain nousee, kun rakennuksen jämiä saadaan raivattua. Surullista. Niin surullista.
Hävettää myöntää, että harvoin tulee reissuun lähdettäessä edes miettineeksi, mitä pitää tehdä, jos luonnonkatastrofi, lajiltaan mikä tahansa, yllättää. Myönnän, etten ajatellut tätä edes itse silloin, kun matkakohde, tässä tapauksessa Nepal vuonna 2012, sattui sijaitsemaan maanjäristysherkällä alueella ja siitäkään huolimatta, että jopa lehdistössä oli mainittu jo silloin ennen meidän reissua, että Himalajan seudulle on lähiaikoina odotettavissa massiivista maanjäristystä. 
Maanjäristyksiä, tulivuoren purkauksia tai tsunameita ei juuri koskaan pysty ennakoimaan, mutta maailmalla reissatessa tulisi aina olla tietoin…

Voi Nepal!

Kuva
Järkyttynyt Nepal heräsi jälkijäristyksiin - Uhriluku yli 2000 (IL 26.4.2015)

Kyllä minua niin surettaa tuo Nepalin eilinen maanjäristys. Ainahan köyhää maailmaa runtelevat luonnonilmiöt ovat epäreiluja ja kamalia, mutta tämä Kathmandulaaksoa ja huudeja ravistanut järistys tuntuu aivan erityisellä tapaa hirveältä. Ei varmasti tule lukijoille yllätyksenä, jos tietää, miten lähellä mun sydäntä tuo kyseinen vuoristojen maa on. Tietysti, jos jotain pienen elämäni aikana olen luonnosta oppinut, niin luonnon edessä ihminen on vain voimaton ja mitätön, vaikka ihminen usein muuta luuleekin.

Luonnon edessä ihminen joutuu polvistumaan ja alistumaan oli asuinalue, elintaso tai varakkuus mitä hyvänsä, mutta erityisesti kehitysmaiden alueella sattuvat luonnonhasardit raastavat rintaa aivan eri tasolla. Näissä maissa tavallinen arkikin voi olla todellista kamppailua ja selviytymistä päivästä seuraavaan. Että mitäs sitten, kun viimeisetkin rippeet paremmasta huomisesta kaatuvat niskaan? Kun se oma p…

Eurooppa kutsuu kuumeista

Kuva
Enää hassu puolitoista kuukautta, niin tämä levoton sielu pääsee jälleen pakkaamaan rinkan ja heittämään kotimaalle heipat! Eurooppaturnee lähenee siis hurjaa vauhtia, vaikka helmikuussa passia tilatessa tuntuikin, että reissuun on vielä ihan järkyttävän pitkä aika. Olin tuolloin jo varma, että kuolen tähän odottamiseen. 
En siis pode minkäänlaista fyysistä kuumetilaa, kyse on siitä perinteisestä matkakuumeesta. Edellisviikolla tein ostoksia taas turvalliseksi ja hyväksi havaitulla Lonely Planet -sivustolla ja sieltä lähti matkaan rapia tuhatsivuinen Europe on a Shoestring travel guide sekä pikkuruinen ja kätevä Europe phrasebook, jossa on pieni perussanasto 15:lle eri kielelle. Mun mielestä ulkomaille matkustaessa olisi kohteliasta opetella edes muutama hyödyllinen sana kohteen omalla kielellä. Sen ei tarvitse olla kuin kiitos ja näkemiin, anteeksi tai hyvää päivää, kunhan osaa jotain. Miten paikalliset tulevatkaan hyvälle mielelle, kun on hieman nähnyt vaivaa sanoakseen muutaman sa…

Kevätterveiset Koskenpäältä!

Kuva
Kaikista vuodenajoista kevät on se, josta tykkään vähiten. Toki täytyy myöntää, että ero muihiin vuodenaikoihin on kuitenkin vain hiuksenhieno. Jokin tökkii tässä värittömyydessä, likaisessa ja sulavassa lumessa, kurassa ja sotkussa ylipäänsä. Vaikka kevät tuo mukanaan kesän, sen väriloiston, elon ja tuoksut.
Mutta kevätkin tuoksuu. Hieman jopa samalla tavalla kuin syksy. Yksi ihanimmista tuoksuista on syksyisin metsä ja siellä mädäntyvä luonto (oh, kuulostaapa rajulta), mutta jotenkin tuo tuoksu onnistuu säilyttämään itsensä läpi talven ja lumien. Keväällä, kun tuo ruskeanharmaa, eloton maa paljastaa kyntensä, voi haistaa etäisiä merkkejä kuolleista lehdistä, oksista ja heinistä. Se hetki ennen kuin itävä maa saa voiton ja alkaa puskea esiin vehreyttään. Onhan siinäkin jotain... jotain mieletöntä.
Että minä rakastan Suomen vuodenaikoja (vaikka talvet ovat viime aikoina olleetkin enemmän kuin onnettomia)! Minusta olisi ihan kamalan tylsää, jos ei olisi olemassa niin selkeitä, vaihtuv…

Tuppisuuna kampaajalla?

Kuva
Kävin tänään kampaajalla. Joskus kirjoittelin olevani laiska käymään kampaajalla ja tavallisesti olenkin turvautunut markettien hiusväreihin. Viime aikoina olen kuitenkin ryhdistäytynyt, sillä olen pelkästään tämän vuoden puolella käynyt kampaajalla jo _kaksi_ kertaa! Se se on yhtä käsittämätöntä mulle kuin matematiikka tai fysiikka.
Mulla on nyt punaiset hiukset. Se oli joku alkuvuoden päähänpisto, jota olin haudutellut mielessäni jo sen syksyisen "ikäkriisin" ajoilta asti; oli ihan kamala into värjätä kuontalo punaiseksi monien vuosien jälkeen. Onhan se nyt villi väri, kun vertaa siihen totuttuun ja turvalliseen suklaanruskeaan. Tänään jo "hieman" väristään luopunut tukka sai taas uutta pigmenttiä ja kyllä kelpaa viilettää punapäänä taas seuraavaan värin kulahtamiseen saakka! Ei mua ole lainkaan kaduttanut valita hiuksiin punaista - ei ainakaan vielä. Eikä oikeastaan sekään, että ankarasta hiusten kasvattamisesta huolimatta olen päätynyt hieman erilaiseen mallii…