Lupaus 2017

Hei vaan ja anteeksi. Marras- ja joulukuu tulivat ja sitten ne jo menivät ja mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa blogille sitten ollenkaan. Mun joulukuu meni pääsääntöisesti aluemaantieteellistä esseetä vääntäessä ja siinä olikin oikeastaan kaikki, mitä sain kirjoitettua mihinkään. Tai ylipäänsä kaikki, mitä sain vapaa-ajallani tehtyä. Työlästä, mutta äärimmäisen mukavaa hommaahan se lopulta oli, sillä siinä tiivistyi oikeastaan kaikki se, miksi mä maantieteestä olen ollut kiinnostunut. Merenpinnan nousu oli mun lopulta yhdeksän sivuiseksi venyneen työn aiheena eli luonnonmaantieteen vesillä liikuttiin.

Vietimme joulupäivänä perinteisiä kinkunsulattajaisia ja kyllä, ihan tuli huono omatunto, kun baaritiskillä mulle tultiin ihmettelemään, että miksi en ole blogia hetkeen kirjoittanut.

Matkailuvuosi, toukokuu 2016: Islanti, Reykjavik
NYC odottaa jo huiman 20 päivän päässä ja kyllä, ihana pikkuläppärini lähtee mukaan, joten mahdollisuuksien mukaan raportoin elämästä Isosta Omenasta paikan päältä. Alkuvuodesta on siis luvassa aktiivisempaa kirjoittelua blogin puolella. Lisäksi olen uudenvuodenpäivänä lähdössä ukkelini mukaan Kemiin pariksi päiväksi, joten saattaa olla, että yritän keksiä jotain mainitsemisen arvoista myös sieltä. Kemi taitaakin olla uusi kuumaakin kuumempi matkakohde Suomessa, sillä sieltä on ollut äärimmäisen hankalaa löytää hotellia. Kaikki hotellit ovat täynnä tai melkein täynnä. En tajua. Mitä ihmettä voi olla Kemissä? No, se selviää ylihuomenna. Kemihän voi olla vaikka hieno paikka! Trying to be optimistic...

Matkailuvuosi, toukokuu 2016: Islanti
Matkailuvuosi, toukokuu 2016: Islanti
Ajattelin tänä vuonna - tai paremminkin sanottuna ensi vuodelle - tehdä pitkästä aikaa uudenvuoden lupauksen. Ajatuksen tähän sain oikeastaan kirjasta, jonka sain Rossolta joululahjaksi. Rhonda Byrnen Sankari on ollut äärimmäisen inspiroivaa luettavaa. Lyhyesti kerrottuna se kertoo unelmista ja miten ne toteutetaan, ja samalla painotetaan, että ihan jokaisella on mahdollisuus saavuttaa suurimmatkin unelmansa, jos vain tahtoo. En tavallisesti lue mitään tuon tyylisiä kirjoja, mutta tää on temmannut mut mukaansa ihan täysin. Mun lupaus vuodella 2017 onkin se, että mä teen kaikkeni omien unelmieni eteen.

Lupaan kirjoittaa niin paljon kuin mahdollista. Tämä koskee lähinnä mun kirjaprojektia, joka sekin on loppuvuoden ajan vähän seisonut paikallaan koulujuttujen ja töiden (buu) vuoksi. Mä lupaan yrittää kirjoittaa myös silloin, kun olen kadottanut inspiraation. Mä lupaan, että mä kirjotan ja kirjotan, vaikka kaikki teksti tekisikin mieli saman tien deletoida. Mulla on sellainen paha tapa, että jos kaikki ei välittömästi naksahda tekstissä kohdalleen, mun pitää aloittaa heti alusta. Se on huono tapa. Pääasia olisi saada mahdollisimman paljon tekstiä aikaan, palata siihen vasta myöhemmin ja sitten vasta poistaa tai lisätä tai muokata. Koska mä teen tän kaiken yleensä heti, kun olen saanut yhden kappaleen kirjoitettua, mä olen todella hidas kirjoittaja. Vaadin itseltäni täydellisyyttä heti, vaikka tiedän, että ammattikirjailijatkin työstävät tekstejään vielä kauan sen jälkeen, kun ne on valmistuneet. Yritän toki yhdistää tän lupauksen myös tänne blogiin.

Lupaan matkustaa niin paljon kuin mahdollista. Ihan hirveen yllättävää, eikö, krhm. Tämä vuosi oli matkustamisen osalta hyvä, sillä kävin Islannissa, Alaskassa ja peukutin jopa kotimaanmatkailulle ja pyörähdin tunturilapissa Rosson kanssa. Silti jäi jotenkin sellanen fiilis, että ei lähtenyt ihan täysillä. Jos olisin järjestellyt lomani toisin, olisin saattanut ehtiä myös johonkin muualle, ehkä. Tai sitten en. Olo on kuitenkin hieman... vajaa.

Tulevan vuoden suhteen mä olen oikeastaan jo aika pitkällä tän lupauksen suhteen, sillä olen jo asetellut neljää kesälomaviikkoani kalenteriin ahkerasti ja muutama kohdekin on jo oikeastaan lyöty lukkoon. Skotlanti-Irlanti -combo (Dublin ja Skelligin saari* jälkimmäisestä) ja Norjan Lofootit ovat listalla. Tekis hirveesti mieli sitä Marokkoakin vielä, mutta koska sinne en yksin halua lähteä, niin tartteis ukkelikin sitten lomaa ja todennäkösesti meillä on yhteistä lomaa jo Lofoottiretkellä. Lisäksi kotimaanreissailussa kiinnostaisi kovin tuo saariston rengastien kiertäminen. Mutta tiedä näistä suunnitelmista, voivat muuttua ihan millon vain!

Matkailuvuosi, toukokuu 2016: Alaska, Seward

Matkailuvuosi, toukokuu 2016: Alaska, Homer
Mitään muuta en ajatellut luvata ensi vuodeksi (paitsi ehkä päästä opiskelemaan) (ja ehkä jos alkais ihan omaa taloa katseleen tuon ukkelin kanssa). Liikunta ja ruokalupaukset on aika tylsiä, eivätkä ne edes mulla koskaan toimi, joten ei kiitos mitään siihen viittaavaa. Tällaiset lupaukset, joihin oikeesti löytyy intohimoa ja halua ja inspiraatiota, voivat aivan hyvin onnistuakin. Kirjoittaminen ja matkustaminen. Mitä muuta mä haluan elämässäni tehdä? No en oikeestaan mitään. Paitsi sitten joskus tutkia maantieteilijänä kaikenmoisia... juttuja.

*Skelligin saari sijaitsee Irlannin lounaisrannikolta n. 11 kilometriä merelle. Alunperin mä olen kyseisestä mielettömästä saaresta kuullut vuosia sitten kuunneltuani Clannad-nimisen yhtyeen biisiä nimeltä Skellig. Vasta myöhemmin mä tajusin, että kyseessä on ihan oikea paikka. Tykkään biisistä paljon. Toisen kerran törmäsin tähän eräässä elokuvassa vuosi sitten. Spoiler alert! > Kyseessä oli uusin Star Wars -elokuva, jonka loppukohtauksessa Luke Skywalker löytyy yksinäiseltä saarelta. Kyseinen kohtaus on kuvattu Irlannin Skelligilla. Skellig on mulle Irlannin kohteista tullut jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. Mä haluan käydä sillä saarella.

Matkailuvuosi, lokakuu 2016: Pallastunturit

Matkailuvuosi, lokakuu 2016: Pallastunturit 

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! Olkaa kiltisti! 

Itse suuntaan yövuoroon.

Kommentit