Vähän oli tänään hauskaa, kun korjailin lasten kanssa vähän rikki mennyttä Löwen-ryhmän kirahvia. Se oli ottanut vissiin lasten leikeissä vähän osumaa, kun se oli ihan täynnä reikiä.
Sisäinen taiteilija tosin meinas melkein ottaa vallan, sillä mua alkoi hetkellisesti ärsyttään, kun mä olisin halunnut tehdä mun tavalla, mutta lapset ei IHAN olleet samalla aaltopituudella mun kanssa. Siksi mua joskus ärsyttää lasten kanssa rakentaa esim. legoillakin, kun mä haluaisin rakentaa tyyliin hienon talon ja sitten lapset haluaakin tehdä ihan jotain muuta... mutta loppujen lopuks siis oli ihan hauskaa, kun itse vähän peräännyin hommasta (minähän siis olin itse ensimmäisenä jonossa, kun ohjaaja kysyi, että ketkä haluaa osallistua kirahvi-paran korjaukseen) ja annoin lapsille tilaa tehdä niinkuin halusivat. Vähän sitten välillä ohjeistin, että ei noin paljoa sitä "liimaa" ja ei "liimata" sitä sanomalehteä tommosina myttyinä. Huomenna varmaan sitten maalataan tuo valmiiksi. Odotan jo vähän kauhulla, mitä siitä tulee niitten lasten kanssa...
Päivä muuttuikin sitten iltaa kohden taas sateiseksi, ja tylsäksi. Kamalan kirjoitusinspiraatio kyllä tosin iski, joten josko sitä ennen nukkumaanmenoa avaisi vaikka tekstinkäsittelyn ja yrittäisi saada ideoita ja ajatuksia ylös. Olisi näin iltaisin hyvää aikaa kirjotella ja kaikkea, mutta aika jotenkin valuu niin nopeasti hukkaan pelkästään netissä seikkaillen... paha tapa tuo nettiin ja koukuttaviin peleihin (http://pelikone.fi/pelit/aivopahkinat/Colourshift/4505) unohtuminen.
Haha, ei kai tuo vain ole lamppupeli?? :D
VastaaPoistaJoo, sama vika. Tytöt piirtää innoissaan ja tulee näyttämään, että eiksoo hieno, mut on vähän vaikee. Sit on vaikea olla sillei "joo on TOSI hieno", kun fiilis on että "annas kun mää vähän näytän..." :D No, karrikoidusti, mutta suurinpiirtein silti. :D
Nii joo, ja tossa lamppupelissä - mitä vaikeemmaks se menee, aika pitkälle selviää siltä, että alkaa vaan yhdistellä saman värisiä lamppuja, jos niitä on paljon samassa rykelmässä.
VastaaPoista