Viikonlopun saldo

Yksi viikonloppu alkaa olla taas takana päin. Olisi toki ollut paljon järkevämpää pysytellä kotioloissa ja lukea ensi viikon hirvityskokeisiin, kuten sisätautikirurgian mahtikokeeseen, mutta niinhän siinä kävi että löysin itseni Mansen keskustasta sekä perjantaina että lauantaina. Tässä teille oikein tuplatupla-arvostelut!

Perjantai-iltana mä kävin Mikkoseni kanssa syömässä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa myös tämä paljon kehutti Napapiirin Sankarit -elokuva, mutta koska emme olleet ehtineet varata lippuja etukäteen oli odotettavissa, että saleissa oli jäljellä vain ne kaikista huonoimmat paikat. Jätettiin sitten leffa myöhemmälle tulevaisuuteen ja keskityttiin siihen olennaiseen eli syömiseen. Hämeenkadun Pancho Villa ei jättänyt meitä kylmäksi. Panchosta onkin muodostunut meille eräänlainen pakkomielle: jos me ei keksitä mitään muuta ruokapaikkaa, niin me mennään Panchoon. Onneksi Tampereella on tietääkseni kolme PV:tä, joten valinnan varaa on.

Me ollaan koeajettu  melkein kaikki Tampereen keskusta-alueen PV:t (Hämeenkatu, Satakunnankatu ja Tammela). Ruoka on niin hyvää, että ihan sukat pyörii jalassa ja kuolaa alkaa erittyä pelkästä ajatuksesta kuin Pavlovin koirilla konsanaan. Ainoana huonona puolena mä näen tässä PV-rakkaudessa sen, että mä olen umpirakastunut  itse juustohampurilaisateriaan ja se johtaa siihen, että mä en yleensä muuta Panchossa syökään kuin tämän herkkuhampparin. Mulla ei siis ole antaa mielipidettä ravintolan muista annoksista, mutta voin lohdutukseksi kertoa, että enpä ole kenenkään kuullut niitä haukkuvan. Koska Pancho Villa on niin itsestäänselvyys, niin tältä taholta pasahtaa 5/5 tähteä!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mahat pömpöttäen me sitten suunnistettiin Keskustorin Public Corneriin muutamille ja ihmettelemään huuli pyöreänä Valoviikkojen avajaisilotulitusta. Public Corner, Publice, on oikeastaan meidän vakipaikka, jos jokin vakipaikka pitäisi näin äkkiseltään sanoa. Sinne me mennään, jos me pubiin mennään. Se on sellanen kiva ja viihtyisä pubi, jossa soi rokahtava musiikki ja tunnelma on tiivis. Okei, perjantai-iltana kahdeksan aikaan vähän ehkä liiankin tiivis, sillä ihmisiä on paljon liikenteessä ja baaritiskialue on liian kapea ruuhkalle. Publicesta saa kuitenkin s-bonukset (plussaa niille, jotka s-bonareita keräävät) ja opiskelija-alen! Mahtava sijainti keskellä Tamperetta, ystävällinen henkilökunta, alennukset ja bonukset s-ryhmäläisille... mitäs muuta sitä pubilta enää voi toivoa? 5/5 tähteä.

Näistä hyvistä pubin ominaisuuksista Hovipojan kohdalla toteutuu ainoastaan hyvä sijainti ja ystävällinen henkilökunta. Jatkoin sitten Publicesta matkaa kaverin kanssa Hämeenkadun Hovipoikaan. Lonkero maksoi yli kuusi euroa ja pöydissä notkui kännisiä ikähaarukassa 20-70. Pakko kuitenkin kertoa, että baarimikko oli erittäin ystävällinen ja innokas ja huumorintajuinen, mutta se taisikin olla yksi niistä harvoista pubin hyvistä puolista. En taida toiste eksyä kyseiseen pubiin. 2/5 tähteä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina oli sitten viime vuoden luokan pippalot, eräänlaiset EX-bileet. Suunnistimme puolen porukan voimin tanssiravintola Armakseen myöhäisillan tullen. Armas olikin mulle ihan uusi tuttavuus, ja hyvä sellainen olikin, verrattuna Armaksen tiloissa aiemmin toimineeseen Cabareehen. Mukana menossa oli myös pari kappaletta saksalaisia, näitä vaihto-oppilaita Marburgista, joihin toiseen mä silloin viime kevään vaihdossa tutustuinkin.

Mä tykkäsin Armaksesta tosi paljon. Ennen yhtätoista pääsi ilmaiseksi sisään, joukon jatkona myös muutama "alaikäinen", sillä ikäraja Armakseen on 22 vuotta. Alakerran karaokepuoli oli kiva, ja jos kesti satunnaisia överiesityksiä, kuten illan aikana todella puihin mennyt tulkinta Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma -kappaleesta (siis minä en laulanut!), niin välillä korviin tulvahti aina niin legendaariset ja mahtavat ysärihitit! Ja koska itse rakastan ysärihittejä, tanssijalkaa alkoi aika nopeasti vipattaa. 

Yläkerran "rokki"puoli oli myös kiva ja viihtyisä. Mulla jäi vielä hieman pimentoon se, soiko yläkerrassa koko illan vain suomirokki vai mahtuuko mukaan myös muuta, mutta ainakin löysin itseni jorailemasta Paula Koivuniemi -sikermän ja Apulannan tahtiin. Kaikin puolin siis mahtavaa baarimusiikkia: musiikki on yökerhoissa yksi tärkeimmistä tekijöistä ja Armaksen dj:t olivat ainakin eilen osuneet lähelle maalia, ellei sitten  itse häränsilmään! Kasari- ja ysärihitit ja suomirokki ovat juuri sitä, mitä mä haluan baarissa kuulla ja joka eniten saa mut tanssimaan. 

Hinnoissa käännytään kalliin puoleen. Olut maksoi 4,40e, Long Island Ice Tea 8 euroa. Sisäänpääsymaksu yhdentoista jälkeen olisi ollut 7 euroa ja narikka 2,50 euroa. Kovin persaukisena Armakseen ei siis kannata vaivautua. Toki, löytyy Tampereelta kalliimpiakin yökerhoja, kuten Love Hotel jossa saa maksaa itsensä vielä kipeämmäksi. Viimeksi sisäänpääsyhinta + narikka taisivat olla yhteensä 10 euroa... no, suosittelen kuitenkin menemään Armakseen ennen yhtätoista, jolloin sen 7 euroa voi tuhlata vaikka siihen olennaiseen!

Erityismaininta vielä saksalaisten huomioista kyseisestä baarista. Alakerran tupakkakoppi oli kuulemma paras, jossa he ikinä ovat olleet. Itse olen melko samaa mieltä: kopissa pystyi jopa hengittämään, eli ilmastointi toimi erinomaisesti! Tästä vielä siis muutama plussapiste.

Muuten Armas saisi minulta täydet viisi tähteä, mutta köyhänä opiskelijana mun on vähän sakotettava kalliista hinnoista. Joten Armas joutuu tyytymään 4/5 tähteen.

Kommentit

  1. Hei mäkin olin lauantaina Armaksessa :D (kauheeta, ei me vielä niin vanhoja olla :D)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!