Expedition Africa: Paradise on Earth II

Matka minibussilla Stone Townista Pajeen maksoi 10$/naama ja kesti n. tunnin verran. Sitä, miksi päädyimme valitsemaan kaikista niistä Sansibarin sadoista hiekkarannoista juuri Pajen, en tiedä. Kenties valintaan vaikutti se, että Pajessa luvattiin hyviä bileitä. Biletys oli toistaiseksi meiltä jäänyt, vaikka jo Darissa olimmekin maistelleet tansanialaista Kilimanjaro-olutta. Suunta kohti Pajea kuitenkin kävi, matkalla oltiin jo!


Matkalla päädyimme valitsemaan yösijaksemme Teddy's Placen. Koska Sansibarilla (yleensäkin Tansaniassa) oli juuri vuodenvaihteen jälkeen alkanut low-season, olimme hyvinkin toiveikkaita, että kyseisessä "hotellissa" olisi vielä tilaa. Lähestyessämme itärannikkoa ehdin hieman vielä epäröimään Lonely Planetin pohjalta tekemäämme valintaa, mutta aivan turhaan. Teddy's Place oli varmasti paras mahdollinen yösija, jonka olisimme voineet valita! Bungalow-majoitus maksoi yöltä 40$. Vietimme tässä rauhan tyyssijassa kolme yötä (siis aivan liian vähän!) tehden mitään.

Dar es Salaamissa olimme melko hyvin välttyneet ötököiltä. Ötököitä, hämähäkkejä ja kärmeksiähän mä eniten pelkäsin koko reissussa, en niinkään mitään taskuvarkaita tai murhamiehiä. Darissa olin nähnyt muutaman ihan tarpeeksi ison hämähäkin, mutta nekin kaukaa. Olin varsin ihastuksissani bambusta rakennetusta majapaikasta, mutta jestas, miten hirvittikin kaikki pikkumöngertäjät... onneksi sentään nukkumapatjan ympärillä oli moskiittoverkko, joka ainakin minun tietääkseni piti kaikki mönkijät loitolla. Yhtenä iltana taisin olla turhan äänekäs, kun verkon ulkopuolella käppäili varsin iso pitkäjalkainen... kaikin puolin moskiittoja oli yllättävän vähän eikä hyttysmyrkkyä tullut käytettyä niin paljon kuin olin kuvitellut. Eräänä iltana naurettiinkin, että Suomessa on kesäisin ehkä miljoona kertaa enemmän hyttysiä!

Ensimmäinen päivä meni vallan ihastuksissa. Mä en oikeastaan koskaan aikaisemmin ollut nähnyt mitään sellaista. Joo, olen mä nähnyt palmuja ja valkoista hiekkaa ja häikäisevän sinertävää merta, mutta Intian valtameri ja Pajen ranta olivat aivan uusi kokemus meikäläiselle! Rantaan oli hotellilta matkaa muutama kymmenen metriä. Se oli täydellinen ranta, melkein. Se olisi ollut täyden kympin relaxoitumismesta ilman kovaa tuulta ja kymmeniä rasittavia kitesurfing-tyyppejä. Kylpyvesimäisessä merivedessä lilluskelu ei siis ollut ihan niin rentouttavaa kuin olisi voinut kuvitella. Koko ajan sai pelätä, milloin joku kaahaa päälle. Joku alkoi valittaa meille. Se mölisi ranskaa, joten me ei noteerattu sitä, hah!


Löhöilyä rannalla lukemisen kera!
Toinenkin päivä Pajessa soljui mukavan rauhallisissa tunnelmissa. Maattiin varjon alla biitsillä, välillä hotellialueen suorastaan luokseen kutsuvilla sohvilla ja välillä syötiin. Illalla juotiin.

Saapuessamme Teddy's Placeen me olimme sen ainoat asiakkaat. Seuraavana päivänä paikalle eksyi kuitenkin liuta norjalaisia, joihin sitten illan mittaan tutustuimme ja siinä samalla nautimme tansanialaista olutta ja tansanialaista giniä. Hotellijäbä oli illan vapaalla ja pimeän tultua lähdimme hänen opastuksellaan hiekkarantaa pitkin kohti Pajen räjäyttävämpiä bileitä. Kyseessä oli paikallisten suosima Vuvuzela-baardi ja meno oli sen mukainen: ahtaassa, hieltä haisevassa baarissa (jossa ei ollut lainkaan seiniä) musiikki särki korvia, ganja paloi estottomasti ja olut virtasi. Suunnattiin suosiolla baarin "takapihalle" istumaan ja jauhamaan paskaa oluen ja Konyagi-gini-pullon kanssa. Pullo giniä (siis pullo, ei mikään onneton yksittäinen shotti!) baarissa maksoi n. 5 euroa. Ei paha.

(EDIT: Konyagi ei ollutkaan giniä, vaan rommia, joka maistui ginille!)

Kun meikäläinen alkoi sitten tapansa mukaan osoittaa väsymisen merkkejä, otimme tilataksi takaisin Teddy's Placeen ja pistettiin (jälkeenpäin ajateltuna melko laimeat) jatkobileet pystyyn. Harvoissa paikoissa sitä hotellin baari aukeaa aamuyön tunneilla vain siksi, että asiakkaat (ja hotellin työntekijä) saapuvat baarista takaisin.Yritimme opettaa quarteria norskeille ja seuraan sattuneille paikallisille, mutta peli oli aika laimeaa.

Aamulla heräsimme aikaisin ja lähdimme kymmeneltä kalaan. Olo oli mahtava. Vaikka kovasti Madventuresin herra Rantala vakuuttikin Sansibarilla ollessaan, että dagen-efter lähtee helposti pienellä kalareissulla, en itse kokenut asiaa ihan samalla tavalla. Alkumatka oli jees. Joro, meidän opas ja erittäin kokenut kalamies, johdatteli meidät kapealla veneellään koralliriutalle. Vanha mies joutui ponnistelemaan niin, että pelkäsin sen saavan jonkun kohtauksen... sitten alkoi kalaa sadella! Tuli keltaisia kaloja, sitten tuli pitkulaisia kaloja, sitten tuli sinisiä, pitkulaisia kaloja, sitten tuli pyöreitä kaloja... ihan kuin olisi kalastanut akvaariosta. Kalastusreissu maksoi 20$/naamari, mutta oli myöhemmin iskevästä järjettömästä hedarista huolimatta mahtava reissu.

Muistokin kalareissulta jäi. Totaalipalaminen. Aamulla pienissä Konyagi-pöllyissä olin kuitenkin tajunnut laittaa pitkähihaisen paidan. No, jalassa oli lyhyet sortsit, aurinko paistoi suoraan yläpuolelta ja niinhän siinä sitten kävi, että mun reidet paloivat niin pahasti, että vielä neljä päivää palamisen jälkeen mulla oli vaikeuksia saada housuja jalkaan! Pelkäsin melkein kuoliota ja että kotiudun jalattomana.

Valitsimme muutaman mehevän näköisen yksilön meidän yli 30-päisestä kalasaaliista, veimme ne hotellin kokille ja pyysimme pientä korvausta vastaan tekemään niistä meille päivällistä. Ruokaa odotellessamme hotelliin eksyi pienenpieni vieras. Aivan mahdottoman suloinen ja kovaääninen KISSANPENTU pyrki kovaa vauhtia keittiöön. Se piti niin sydäntä raastavaa ääntä, että mua alkoi ihan tosissaan itkettään! Toinen oli niin nälissään... alitajuntainen kova ikävä omia kissejä kohtaan ei yhtään auttanut asiaa. Toinen piti niin mahdotonta meteliä...! Ajattelin, että otan sen taskuun ja tuon kotiin.

Kissaihmisenä Tansania olikin varsin tyhmä paikka. Vaikka kulkueläimiä ei nyt mitenkään mielettömiä määriä ollutkaan, niitä oli silti. Kumma kyllä, kulkukoirat olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Sen sijaan kulkukissoja vilisti siellä sun täällä. Se oli sydäntä särkevää. Voih.

Tiistaina muutaman päivän löhöilyn jälkeen meidän oli sitten pakko suunnistaa takaisin Dar es Salaamiin. Päräytimme bussilla Stone Towniin ja hyppäsimme lähes suoraan bussista Kilimanjaro III - lauttaan. Seuraavana päivänä odotti kymmentuntinen bussimatka pohjoiseen Moshin kylään, josta oli tarkoitus bongata budjettihintainen safarimatka Tansanian sydämeen. Ostimme illalla bussiliput, jotka maksoivat 28 000 shillinkiä eli n. 14 euroa, haimme noutoruokaa hotellihuoneeseen (yövyimme Econolodgessa, aivan Darin eteläosan keskustassa ja ilmastoitu huone maksoi yöltä 40 000 shillinkiä eli n. 20 euroa) ja ostimme hedelmäkauppiaalta hieman aamupalaa ja matkaevästä.

Matka kohti Kilimanjaroa ja pariafrikkalaista maisemaa voi siis alkaa...

Kommentit