Hohhoijjaa. Kolme päivää lähtöön ja ilmatilat vieläkin jumissa.
Sain vahvistuksen, että se mun opettaja todellakin on jossain Pohjois-Amerikassa motissa tuhkan takia ja pääsee aikaisintaan maanantaina vasta takas Suomeen. Siirsi onneks vastuun toiselle noita kansainvälisyysasioita hoitavalle opettajalle ja kävin nyt sitten sen luona juttusilla. Suunnitelma on seuraava: seurataan tilannetta perjantaihin ja jos tilanne pysyy samana, eli hyvinkin paskamaisena, niin sitten menen uudestaan moikkaamaan tätä "uutta" opettajaa ja sitten siirretään lentoa alkuviikkoon. Siinä ei tuu mitään probleemia, kun itse harjottelun pitäs alkaa vasta torstaina 29. päivä.
Jonkun verran helpotti tätä jo kohta viikon kestänyttä stressiä, kun viimein pääsi juttelemaan tän opettajan kanssa. Vaikka mikään nyt ei vielä oikeastaan selvinnytkään. Mä olen niiiiin odottanut tätä reissua. Nyt jos jostain naurettavasta syystä joku tulisi mulle sanomaan, että sooori, et pääsekään Saksaan, vaan joudut tuonne jonnekin Tampereen kulmille kotihoitoon työharjotteluun, niin siinä vaiheessa kukaan tai mikään ei olisi turvassa meikäläisen raivolta ja vihalta ja pettymykseltä. Että ihan kaikkien turvallisuuden kannalta OLISI PARASTA, että tää reissu onnistuu. Ja kyllähän se niin on, että MINÄHÄN SINNE SAKSAAN MENEN. Minua ei mitkään ilmatilan sulut ja lentokiellot pysäytä! Se on vissi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!