Puerto Morelos, Quintana Roo, Meksiko

Bussi jättää meidät valtatie 307:n varteen, noin 20 kilometriä Cancúnin kansainvälisestä lentokentästä etelään. Ilma on tukahduttava, vaikka aurinko on jo kääntynyt läntiselle taivaalle ja painunut matalalle. Silmissä ja jäsenissä painaa 11 tunnin lento ja lähes 24 tunnin valvominen, mutta kun bussi sitten jatkaa matkaansa etelään kohti Playa del Carmenia, me käännymme katsomaan ympärillemme kuin uutta puhtia saaneina. Olemme pienellä aukiolla valtatien varressa, kylässä, joka saattaa olla kohteemme Puerto Morelos, mutta näemme vain vaaleita, hieman ränsistyneitä betonirakennuksia ja risukkoista, matalaa metsää, jonne en vapaaehtoisesti astuisi jalallakaan. 

Ennen kuin ehdimme edes pohtia seuraavia askeleitamme, huomaamme vähän matkan päässä valkoisen taksin, jonka avonaisesta etuikkunasta mies viittoo meitä kohti innokkaasti. Kysymme kuskilta, paljon maksaa kyyti Puerto Morelos beachille. Kun tarjoamme kymmentä dollaria, mies katsoo meitä ensin hieman kummissaan ja nyökkää sitten niin innostuneesti, että tiedämme välittömästi, että 10 dollaria muutaman kilometrin taksikyydistä on naurettavaa ylihintaa. 

Istumme ilmastoimattoman auton takapenkillä ja ajamme lähes kolme kilometriä pitkän rämeikön poikki. Kuskimme, Abrahamiksi itsensä esittelevä, haluaa innokkaasti tietää, mistä kaksi niin rähjäisen näköistä ja kalpeaa tyyppiä ovat eksyneet Meksikoon. Kun hän kuulee meidän olevan Suomesta, hän räjähtää tahattoman pilkalliseen nauruun ja toteaa täydellisellä rallienglannilla: "In Finland very cold, here very hot!" ja nauraa lisää. Sitten hän vakavoituu, osoittaa oikealle, jossa tiheän kasvillisuuden välistä vilahtelee jonkinlainen kosteikkoalue ja magrovemetsä, ja jatkaa: "Alligators, muahaha, lots of alligators, muahaha!". Katsahdamme takapenkillä toisimme naurua pidättäen.

Rämeikkö ympärillämme loppuu ja saavumme pieneen kylään, joka on lopullinen destinaatiomme, Puerto Morelos. Ensimmäisenä silmäni nauliintuvat edessä päin kaikissa turkoosin ja sinisen sävyissä lainehtivalle Karibienmerelle, joka vilahtaa valkoisten rakennusten ja palmujen takaa edelleen kirkkaana, vaikka ilta on jo alkanut hiipimään ulapalta. Abraham jättää meidät nauraen ravintola La Pepitan eteen Rafael E. Melgar -kadulle, joka lähimpänä rantaa sijaitsevana katuna on yllättävän hiljainen ja rauhallinen. Jostain etäältä kantautuu meksikolaisia säveliä. Läheisen ravintolan ovelta meitä kutsuu innokas sisäänheittäjä huomatessaan, ettemme kuulu häikäisevine ihoinemme pienen kalastajakylän paikallisväestöön. Mieltäni kutkuttelee. Olemme viimein kohteessa.


Puerto Morelos - Mayan Rivieran rento helmi

Puerto Morelos on pieni, 9000 ihmisen asuttama kalastajakylä Jukatanin niemimaalla Meksikossa, vajaa 40 kilometriä Cancúnista etelään ja kolmisenkymmentä kilometriä Playa del Carmenista pohjoiseen. Sen valkoisia rantoja huuhtoo kirkasvetisen Karibianmeren aallot ja merta vasten sitä ahdistaa leveä mangrovekosteikko, joka sulkee kylän aivan omaan rauhaansa Mayan Rivierana tunnetun turistipesäkkeen keskellä. Sinne pääsee helpoiten nappaamalla Cancúnin lentokentältä bussin. 

Puerto Moreloksen katukuvassa ei voi toki välttyä valkonaamaisilta, hehkuvan punaisilta tai jo mukavasti ruskettuneilta turisteilta, mutta heidän lisäkseen kaduille ja rannalle on jalkautunut myös sen verran paikallista porukkaa, ettei sitä välttämättä edes tajua olevansa turistikohteessa. Kadun kulmissa on muutamia turistikrääsäkauppoja ja siellä täällä pieniä, mainoksilla vuorattuja koppeja, joista innokkaimmat myyjät tarjoavat ohikulkijoille erilaisia meksikolaiselämyksiä, mutta verratakseni sitä pikaiselle visiitillemme Playa del Carmenin Fifth Avenuelle, riivaajien,  heidän sitkeytensä, krääsäkauppojen, ahdistelun ja ennen kaikkea ahdistuksen määrä oli suorastaan olematon - ja se on Puerto Moreloksessa ihan ykkösjuttu. Auringon polttamilla kaduilla saa kävellä ihan rauhassa ja joskus vastaantulijatkin voi laskea yhden käden sormilla.



Suomessa mm. TUI järjestää pakettimatkoja Puerto Morelokseen, mutta niiden tarjoamat luksushotellit eivät sijaitse Puerto Moreloksen ydinalueella tai keskustassa, vaan ne on ripoteltu pitkin Mayan Rivieraa Cancúnin ja Puerto Moreloksen välimaastoon. Ja ehkä juuri siksi tässä kylässä on aivan erilainen meininki kuin superturismin ja biletyksen valtaamissa Cancúnissa tai Playa del Carmenissa. Uskallan puhua näin jopa vastoin parempaa Cancúnin tai PDC:n tuntemusta (mutta korjatkoon hän, jolta parempaa tietämystä tästä kolmikosta löytyy ja toista mieltä kanssani on). 

Puerto Morelos on kiireetön, hiljainen ja rento kylä, oikea helmi Meksikon ja Karibian auringon alla.

Me olimme omatoimimatkalla Puerto Moreloksessa: löysimme yhden vaihdon menopaluulennot Cancúniin n. 700 eurolla per naama, yövyimme edullisesti ja silti jopa luksusmaisesti kahdessa eri Airbnb -kämpässä aivan kylän keskustan ytimessä, etsimme itse matkanjärjestäjät ja söimme paikallisissa ravintoloissa.


Karibianmeren rannalla 

Puerto Morelos on ennen kaikkea rantakohde, mutta toisin kuin Cancúnissa, rannalla saa kävellä ja ihmetellä ihan oman mielensä mukaan. Cancúnin hotellihelvetissä jokainen rantakaistale on yksityistetty, joten siellä on luullakseni hieman vaikeaa päästä rannalle - ellei sitten maksa jotain kolmea tonnia all inclusivesta, ja sittenkin käytössä on vain se hotellin oma kapea kaistale. Puerto Moreloksessa ei tarvitse murehtia tätä. Saa majoittua ihan missä haluaa ja silti pääsee upottamaan varpaansa hienoon, valkoiseen hiekkaan ihan just silloin, kun itsestä siltä tuntuu.

Rannalla on leppoisa meininki, etenkin arkena siellä saa kuljeskella aika omissa oloissaan mihin kellon aikaan tahansa. Viikonloppuisin kilometreittäin pohjoiseen jatkuvaa rantahietikkoa on hankala erottaa värikkäiden aurinkovarjojen alta ja silloin saattaa tuntua siltä kuin olisi eksynyt suurempaankin turistikohteeseen. Tästä syntyvä ahdistus ei ole kuitenkaan aivan mahdoton ja sekaan viitsin jopa minäkin sukeltaa aivan hyvin. Vähän väliä saattaa joku tulla kauppaamaan hattaraa, vesimelonia, kuivattuja katkarapuja, käsin tehtyjä koruja tai itse kudottuja pehmoleluja, mutta heistä pääsee eroon kerralla ja helposti vain kieltäytymällä kohteliaasti. Toisinaan rannalle eksyy viikonpäivästä riippumatta erilaisia taiteilijoita, kuten pikimustia viidakkomiehiä suoranaiseen transsiin johdattavine rumpusooloineen, rommipullon kanssa ympäriinsä toikkaroiva Jack Sparrow tai ihan tavallisen näköinen mies, jonka käsivarrella kököttää haukka.


Meksikossa julkijuopottelu on laissa kiellettyä, mutta ei mennyt päivääkään, etteikö suurin osa rannalla loikolevista ihmisistä olisi juonut kylmää olutta viilentyäkseen. Meiningistä ei tuntunut olevan kiinnostuneita edes ne ajoittain rannan poikki mönkijällään ajelevat biitsipoliisit. Poliiseja olikin itse asiassa todella paljon Puerto Moreloksessa; ei ollut lainkaan omituista, että ohite ajoi lava-auto ja lavalla seisoi poliisi rynnäkkökiväärin kanssa. Kenties mahdolliset rikokset ja häiriöt pyritään ennalta ehkäisemään?

Ranta on melko siisti ja turvallinen. Käytettyjen huumepiikkien pelossa olin ensin ehdottoman varma siitä, etten astuisi paljaalla varpaallakaan hiekalle, mutta jo ensimmäisenä päivänä tuo pelko oli pyyhkiytynyt mielestäni ja koko viikon tallustelin rannalla ilman kenkiä - aivan kuten kaikki muutkin. Kuten missä tahansa maailmassa, ei Puerto Moreloksenkaan rannalla kuitenkaan voinut olla törmäämättä siihen pieneen muovirojuun, joka oli kulkeutunut rannalle syystä tai toisesta. Sitä oli kuitenkin hyvin vähän, joten mielikuvista on syytä sulkea pois ne kammottavat kaatopaikkarannat. Paikalliset "pullomummot" keräsivät tyhjiä pulloja ja tölkkejä hiekasta.


Meillä jäi hieman epäselväksi, että onko tämä torni ihan tarkoituksella noin vai vaan vahingossa.

Vesirajaan ajautui ulapalta runsaasti levää, jota ahkerat haravoijat aamupäivisin siivoilivat pois. He saapuivat rannalle pienen kuorma-auton kyydissä ja haravoivat levän kasaan, minkä jälkeen traktorin perässä oleva laite keräsi levän kyytiinsä. Myöhemmin näimme, että kerätty levä haudattiin lähistöllä rantahietikkoon. Koska levää ajelehti aivan jatkuvasti mereltä rantaan, siivoaminen näytti minusta hieman toivottomalta puuhalta. Vesirajan leväinvaasio ei kuitenkaan vähentänyt itselläni Karibianmerestä ja sen lämpimästä vedestä nauttimista, vaan rannassa tuli mulittua ihan päivittäin. Eräänä iltana hämärän jo laskeutuessa lähdimme iltauinnille virkistäytymään ja silloin vedessä ajelehtiva koralliroju oli jotenkin pelästyttävää, kiitos vilkkaan mielikuvitukseni...

Vuorovedestä riippuen ranta syvenee aika nopeasti, joten pienten lasten kanssa matkustaessa kannattaa olla tarkkana.


Lääsyä ja pössistä Puerto Moreloksessa

Reissumme ajoittui helmikuun puoleen väliin, ja sää oli kaikin puolin erittäin bueno koko viikon. Aurinko paistoi kuumasti lähes zeniitistä joka päivä, ja lämpötilat kiikkuivat +28 - +30 asteen välillä. Joinain iltapäivinä mereltä saapui muutamia sadekuuroja, jotka maksimissaan kestivät muutaman tunnin, mutta se ei kamalasti menoa haitannut; sellainen subtrooppinen sade kun ei juurikaan palelluta. 

Merituuli, 'pössis', oli päivittäin melko voimakas. Sadekuurojen jälkeen tuuli saattoi laantua  lähes täysin useiksi tunneiksi, mutta muutama päivänä tuuli oli niin kovaa, että jopa snorklausreissut oli peruttu. Tuuli oli helpottava elementti sen kaiken kuumuuden keskellä, mutta päivän päätteeksi sai pestä kasvoilta ja muualta ihosta sitä hienojakoista hiekkaa, joka oli pöllynnyt päälle tuulen mukana, joskus huomaamattomasti, joskus niin ärsyttävästi ja kipeästi, että teki mieli kirota. Hyvinhyvinhyvin pieni miinus siis tästä.

Rakennukset blokkasivat tuulen aika täydellisesti ja kaduilla kävellessä kuumuus, 'lääsy', oli toisinaan vähän turhan painostava tällaiselle viileämpiin sääoloihin tottuneelle pariskunnalle. Muutaman kerran myönnän päivitelleeni kovaan ääneen hiki hiusrajasta silmiin valuen, että ihan perseestä tämä kuumuus, mutta kun palasimme Suomeen ja kohtasimme sen 50 asteen lämpötilaeron, häpesin hieman manailujani Puerto Moreloksessa. Ensimmäiset päivät olivat ne pahimmat, mutta sen jälkeen keho oli synkronoitunut paikalliseen kostean kuumaan ilmastoon jo paremmin. Muutamana iltana mulla oli siis jopa kylmä, voitteko kuvitella, vaikka lämpötila ei öisinkään laskenut alle kahdenkymmenen asteen, ja toisaalta, erään ravintolan pihalla istuessani varjossa pelkissä flipflopeissa (oli mulla siis housutkin), tuntui kuin olisin pukenut ainakin kolmet villasukat päällekkäin jalkoihin. 


Habaneroa, Tequilaa ja muita meksikolaisia makuja

Puerto Moreloksessa on ravintoloita, joista valita. Me kävimme viikon aikana kymmenessä eri ravintolassa aamiaisella, myöhäisellä lounaalla tai illallisella, mutta emme onnistuneet kokeilemaan läheskään niitä kaikkia. Toisinaan hyväksi koettu paikka tuli koluttua muutamaankin kertaan, kuten esim. La Sirena, joka sijaitsee aivan kylän keskusaukion koillisnurkassa ja sen katetulle ulkoterassille puhaltaa rakennusten ylitse viilentävä merituuli. Tosin se jäi mietityttämään, että kiinnostiko meitä siellä itse ruoka (mun pihvi oli eräänä päivänä todellakin well-done, reunoilta kärvähtänyt) vai enemmänkin se ilmainen, erittäin toimiva wi-fi -yhteys. El Nicho keskusaukion lounaiskulmassa sen sijaan oli aivan loistava aamiaisravintola.


Monesta paikasta saa alkupaloiksi pyytämättä nachoja ja erilaisia dippejä. Pöytään kannettaan lähes poikkeuksetta mustan-ruskean-vihreää lientä, habanerodippiä, jota en uskaltautunut kertaakaan kuitenkaan maistamaan nähtyäni ensimmäisenä iltana ukkelini hieman tuskailevan kyseisen dipin kanssa. Ukkelilla on siis huomattavasti tulisuuteen tottuneempi makuaisti kuin itselläni... habanerodipin ohella pöytään tuli usein miedompaa tomaattisalsaa, jota minäkin mielelläni maistelin.

Meksikolaiset tuntuvat olevan todella ylpeitä perinteisistä ruokalajeistaan. Vaikka lähes poikkeuksetta jokaisessa ravintolassa on jenkkituristeja ja muita länsimaalaisia nuoleskelevia ruokalistoja (hampurilaisia, ranskalaisia...), pääroolissa ovat ehdottomasti kaikenlaiset tortilla- eli rieskaruuat. Tacoja, burritoja, enchiladoja, fajitaksia ja quesadilloja saa ihan mistä vaan. Mä en lopulta tiennyt edes, että mitä eroa näillä kaikilla on... mutta söin ehkä elämäni mahtavimman kanaburriton El Moro -ravintolassa punasipuli-tomaattisoossilla höystettynä. Uuu nam!

Pavuista tehdään puuroja ja liemiä joka lähtöön niin aamiaisella kuin päivälliselläkin. Guacamole on luonnollisesti myös kova juttu. Ja koska Puerto Morelos on nimenomaan kalastajakylä, lähes jokainen ravintola tarjoaa tuoreita kala- ja muita mereneläväruokia. Joidenkin ravintoloiden kohdalla haju oli suorastaan kuvottava, lähinnä siksi, etteivät merenelävät kaloja lukuunottamatta ole koskaan olleet mitään herkkua itselleni. Mulla on varmaan jäänyt trauma niistä Sansibarilla syödyistä mustekalan lonkeroista...


Vegevaihtoehtoihin törmäsimme harvakseltaan, joissain paikoissa oli ehkä yksi vaihtoehto kasvisruokailijoille. Puerto Moreloksen pääkadulla Javier Rojo Gomezilla pienen kävelymatkan päässä keskusaukiolta sijaitsee kuitenkin Los Robles, joka on täysin vegaaninen pieni ravintola. Kävimme siellä syömässä eräänä aamuna vegemakkaraa ja -kinkkua. Oikein hyvää sapuskaa oli näin vannoutuneen lihanystävän mielestä!

Tietenkään Meksikon matkaa ei voi tehdä ilman pientä sukellusta tequilan ja mezcalin ihmeelliseen maailmaan. Tequila on se katkeransuloinen meksikolainen blue agavesta valmistettu viina, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa, välimuotoa ei oikein taida olla olemassa. Vain Meksikossa ravintoloiden tequilavalikoimat ovat pidempiä kuin viski- tai ihan-mitkä-tahansa-muut valikoimat. Mezcal on toinen perinteinen meksikolaisviina, joka valmistetaan niinikään agavesta, mutta ei välttämättä juuri blue agavesta. Siinä on voimakas, savunmakuinen vivahde ja se saa drinkin kuin drinkin maistumaan aivan kammottavalta... jälkimaku on aivan hirveä. En voi kuin olla suosittelematta.


Mitä maksaa?

Ei juuri mitään. Tietämättä muun Meksikon hintatasosta hönkäsenpöläystä ainakin Puerto Moreloksessa elelisi pikkurahalla pitkään. Valuuttana sopii niin Meksikon peso kuin Yhdysvaltain dollarikin. Kannattaa kuitenkin aina varmistaa, jos on maksamassa dollareilla. Vaihtorahat saa aina pesoina.

Majoitus on varmasti suurin menoerä. Jos haluaa luksusta, pitää pulittaa niistä all inclusive -mestoista se useampi tonni ja kuten sanoin, niiden sijainti ei - luojan kiitos - ole yhtään optimaalinen Puerto Moreloksen keskustan suhteen. Toki joitain rantahotelleja on lähempänäkin keskustaa, mutta minä en oikein niitä edes huomannut kylillä kuljeskellessa. Meidän tapauksessamme edullisin vaihtoehto oli päätyä Airbnb -kämppään. Tarjonta oli yllättävän hyvä, toisin kuin etukäteen arvuuttelin. Hinnat voivat vaihdella hurjasti, mutta pikkurahallakin voi saada jotain jopa luksukseksi kelpaavaa. Kylässä, johon lentokenttäbussi jätti meidät ensimmäisenä iltana, on myös liuta erilaisia Airbnb -vaihtoehtoja, mutta niitä varatessa täytyy olla tietoinen siitä, että rannalle on todellakin kolme kilometriä matkaa, sen alligaattoreita kuhisevan mangrovemetsän poikki...

Liikkuminen paikasta toiseen on myös edullista. Kaksi bussilippua lentokentältä kohteeseen maksoi 220 pesoa eli n. 9 euroa. Taksia käyttäessä kannattaa sopia etukäteen hinta ja varmistaa, että hinta on yhteinen koko porukalle. 25 kilometrin matka Puerto Moreloksen taksitolpalta (keskusaukiolla) Cancúnin lentokentälle maksoi meiltä 350 pesoa eli 15 euroa. Eli 10 dollaria Abrahamin kolmen kilometrin kyydistä oli todellakin aivan liian paljon.

"Älä syötä iguaania."

Ravintola-annokset maksoivat maksimissaan 285 pesoa (12e), mutta edullisimmillaan täyttävän annoksen sai 100 pesolla (4,30e). Aamupalan hinta pyöri 80-100 peson nurkilla. Olut (Sol/Corona/tms) maksoi ravintolassa halvimmillaan 35 pesoa (1,50e) ja muut virvokkeet suurin piirtein saman verran. Tequilashottien hinta vaihteli 90 pesosta 170 pesoon (7,30 euroon), drinkit olivat n. 125 pesoa (5e) tai vähemmän ja puolen litran vesipullo oli kalleimmillaan 70 pesoa (3e). 

Ruokakaupassa, joita on Puerto Moreloksen keskustassa kaksi; toinen keskusaukion pohjoispuolella ja toinen lounaiskulmassa, hinnat olivat suorastaan naurettavia. Sixpack olutta (Corona) maksoi n. 70 pesoa eli 3 euroa. KOLME EUROA. Tupakka-aski maksoi n. 50 pesoa. Ostimme myös muutaman kerran viiden litran vesitonkan kaupasta (koska vaadin säästää luontoa ja olla ostamatta miljoonaa pientä vesipulloa joka päivä: meillä oli menomatkalta jäänyt muutama muovipullo käyttöön ja ne oli aina kätevä täyttää illalla ja laittaa jääkaappiin kylmään odottamaan aamua). Kumpikaan meistä ei koskaan katsonut vesitonkan hintaa kaupassa, mutta yhdessä oluen ja tupakan kanssa ostosten hinta jäi helposti alle 200 peson. 


Erilaisista aktiviteeteista täytyy olla valmis maksamaan hieman enemmän, jos haluaa käyttää matkanjärjestäjiä. Teimme päiväretken Jukatanilla muutamaan mayatemppeliin, cenoteen ja Playa del Carmeniin Light House toursin matkassa, ja matkan hinta oli 120 dollaria kahdelta. Voisin äkkiseltään kuvitella, että oman auton vuokraaminen ja itse paikkoihin tutustuminen olisi tullut huomattavasti helvemmaksi... mutta me kaipasimme yksinkertaisuutta ja olimme siitä valmiit maksamaan.

Snorklaaminen maksoi 20 dollaria per naama ja neljän tunnin kalastusretki 220 dollaria. 


Myöhemmin luvassa kunnon matkakertomuksia Puerto Moreloksesta, mm. siitä, miten järjettömän hyvä tuuri meillä kävi Airbnb-kämppien suhteen ja minkälainen oli Light House toursin järjestämä päiväretki Tulumiin ja Cobaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ritareiden jalanjäljillä Toledossa

Segovia: kun ajassa luulin matkustaneeni

Kymmenen herkkupalaa Australiasta

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Palkaskero