Ihan kamala olo. Ihan hirveä. Kyyneleet valuu mun silmistä niin, että mä varmaan kuivun kohta kasaan. Ennen reissua mä ajattelin, että ei haittaa yhtään, etten oo vappuna Suomessa. Olenhan mä sentään ulkomailla ja täälläkin vietetään tätä toukokuun ensimmäistä! Nojoo... nyt mä kuitenkin haluaisin olla vaan Suomessa. Vaikka siellä satais lunta, mä haluaisin olla Suomessa kavereitten kanssa ryyppäämässä, nauramassa ja pitämässä hauskaa. Mulla on niin järkyttävä koti-ikävä, etten mä tiedä mitä mun pitäis tehdä tai miten päin mun pitäis istua ja olla. Vaikka mä olen koko viikon kärsinyt jonkinasteisesta koti-ikävästä, niin se ei oo kertaakaan vielä tuntunut tältä. Tällä hetkellä mä tunnen itseni niin yksinäiseks. Niin helvetin yksinäiseks.
Mä tiedän, että se johtuu juuri tästä vapusta. Pelkkä tieto siitä, että kaikki ihanat ja rakkaat, vaikka eivät niin vappua juhlisikaan, ovat kuitenkin jonkun toisen ihanan ja rakkaan seurassa, saa mut hajoamaan. Enkä mä sillä, että ihmiset ei nyt mukamas sais olla toistensa seurassa. Mut en mä oikein tiedä millä. Toisaaltahan vappu on melko turha juhla, mutta juhla kuitenkin ja sitä kuuluu viettää hyvässä seurassa. Jos tää on nyt mun osalta koko ilta tätä parkumista ja ikävässä piehtaroimista, niin olishan tää sitten jo kolmas vappu putkeen, kun mua vituttaa.
Mutta niinkuin ystävät ja kaverit mua ovat lohdutelleen facebookin kautta, niin huomenna mä todennäkösesti en ole enää moksiskaan. Ja kyllä mä sen itsekin tiedän. Eihän tää ole mitään sen rinnalla, jos olis vaikka joulu ja mä olisin täällä! Se olis aivan kamalaa!
Mutta mä yritän tästä... selvitä jotenkin. Ja niinkuin mä kiertoilmauksin mainitsinkin jo tuolla aiemmin, niin olkaa toistenne kanssa ja viettäkää oikein hauska ja mukava vappu (vaikka vähän kuulemma sataakin?)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!