Expedition Africa: Tarangire National Park

Viimeisenä safaripäivänä suunnistimme Tarangiren luonnonpuistoon. Espanjalaiset olivat jättäytyneet kyydistä jo Ngorongoron jälkeen, joten olimme matkassa vain kaksin Gregoryn kanssa. Tarangire tunnetaan ns. Norsupuistona, koska sen alueella elää yli pari tuhatta norsua. Mihin tahansa päänsä käänsikin, niin lähes väistämättä näki norsuja, yksittäisiä, isoja ja pieniä laumoja.

Tarangire kuvin:

Norsun kallo. Veikkaisin tämän joutuneen salametsästäjän kynsiin, sillä syöksyhampaat ovat kadonneet...

Tarangiren antilooppeja



Valtavia puita. Niitä näkee pääasiassa vain Tarangiren puiston alueella. Tunnetaan myös Apinanleipäpuuna. Puuna, jolle Jumala suuttui niin perkeleesti, että veti sen maasta ja laittoi kasvamaan juuret kohti taivasta. Mm. tämäntapainen tarina löytyy näistä jättiläispuista.



Kirahvi lekottelee varjossa.


Tarangiren leijona. Leijonalauma päivysti joen varrella odottaen pahaa-aavistamattomia saaliseläimiä, jotka tulisivat sammuttamaan janoaan joelle.

Waterbuck

Meillä kävi aivan uskomaton tuuri. Ajoimme autollamme korkealle joen penkalle, kun huomasimme kuivunutta joen uomaa pitkin lähestyvän 14-päisen norsulauman. Ne tulivat kylpemään ja juomaan aivan meitä vastapäätä. Joukossa oli ihan pikkuisia, matriarkka ja tietysti joukon päällikkö patriarkka sekä kaiken ikäisiä naaraita siitä väliltä. Se oli suurin norsulauma, johon törmäsimme safarin aikana.
Päivän alkaessa laskemaan lähdimme ajamaan takaisin kohti Arushaa, takaisin kohti sivistystä, takaisin kohti kaupunkia ja sen melua. Koska meillä ei ollut katsottuna yöpaikkaa kaupungista, päätimme kokeilla Gregoryn omistamaa Sui-hotellia. Hotelli ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan perinteiseltä hotellilta, vaan lähinnä upealta kartanolta aivan Mt. Merun varjoisalla Sui-nimisellä rinteellä. Yöpyminen maksoi 30$. Pitkäaikaisempaa majoittumista varten olisi ollut käytettävissä talon oma keittiö ja olohuone. Lupasimme mainostaa tätä edullista yösijaa mahdollisesti Arushaan matkaaville tutuillemme, sillä Gregory kertoi, ettei ole juuri mainostanut "hotelliaan" missään ja tavallisiin Arushan hotelleihin verrattuna se on varsin edullinen ja viihtyisä. Ihmisten vain pitäisi tietää siitä jotain kautta. Joten, jos joku teistä lukijoistani on valinnut Tansanian matkakohteekseen, niin Arushasta kannattaa etsiä käsiinsä Gregory ja Sui-hotelli! Suosittelen!

Ilta oli aivan järkyttävä. Olin väsynyt, kärttyinen ja päätä särki aivan jumalattomasti, kun viimein pimeän tultua pääsimme perille. Olimme matkalla pysähtyneet Arushan bussiasemalla ostamassa aamuksi liput Dar Expressin bussiin kohti Dar es Salaamia. Oli nälkä ja likainen olo. Tietenkään "hotellissa" ei ollut sähköä eikä vettä juuri sillä hetkellä... kuullessani tämän ja odottaessani pääsyä vaakatasoon talon pilkkopimeässä keittiössä mun olo ei ainakaan parantunut.

Gregory teki töitä saadakseen veden taas juoksemaan ja sähköt toimimaan ja onnistui varsin hyvin tässä tehtävässään. Sitä ennen hän kantoi kylpyhuoneeseemme ämpäreissä vettä, jotta olisimme saaneet peseytyä pölyisen safarin jälkeen. Mua ei tietystikään sillä hetkellä voinut vähempää kiinnostaa, vaikka kävinkin heittelemässä vettä niskaani jonkun verrran. Teki mieli vain syödä ja nukkua. Ajatus aikaisesta aamuherätyksestä ei auttanut. Toisaalta, syöminen ei onnistunut ennen sähköjen palautusta, sillä vaikka Charlesilla olikin kaasuliesi mukanaan, tarvitsi hän myös sähköjä.

Kun viimein pääsimme syömään, olo alkoi helpottaa ja ketutus laantua, "pesulla" käyminenkin oli auttanut hieman. Gregory istahti seuraan ja esitteli meille kartanohotelliaan. Charleskin oli mukana. Katselimme yläkerran parvekkeelta keskiöistä Arushaa täyden kuun loisteessa ja kuuntelimme etäistä koirien haukuntaa ja sirkkojen siritystä.

Painuin pehkuihin hieman ennen avopuoliskoa puolen yön maissa. Yöllä avopuolisko oli herännyt, kun olin puhunut unissani - englanniksi. Olin kovasti vakuutellut kaiken olevan oikein hyvin. Nauratti. Ensimmäinen kerta sekin, kun puhun englantia unissani ja vielä ihan oikeaoppisesti...!

Aamulla kello soitti kuudelta. Gregory heräsi saattamaan meidän autollaan bussiasemalle. Siitä ei kuulemma ollut vaivaa, sillä heti sen jälkeen hänen oli tarkoitus hakea Arushan lentokentältä iso seurue viikon mittaiselle Serengetin safarille. Gregorylle keikkaa siis pukkasi kovasti. 10 tuntia bussissa ei houkutellut ja kirosimmekin, miksi emme olleet tajunneet ottaa paluulentoa kotiin Arushasta. Gregoryn mukaan Arushaan lentäminen oli halvempaakin kuin Dar es Salaamiin. Pakko oli kuitenkin matkata.

Darissa iski päälle taas lievä ahdistus. Arusha oli miljoonista ihmisistään huolimatta rauhallinen ja seesteinen kaupunki. Aivan toisenlainen siis kuin hektinen Dar. Harmitti myös reissun loppuminen, vaikka ajatus omasta kodista olikin mukava ja houkutteleva. Lensimme kotiin Dohan ja Tukholman kautta. Tukholmassa koneen vaihto tuntui turhauttavalle. Olimme jo niin lähellä kotia, mutta silti täytyi vielä jumittaa pari tuntia Arlandassa. Helsingissä olimme aamulla puoli yhdentoista aikaan.

Reissu oli upea. Uskallan väittää sitä jopa antoisammaksi kuin Nepalin matkaa. Tuntuu, että olimme paljon aktiivisempia Tansaniassa ja siksi koimme paljon enemmän kuin Nepalissa. Teimme muutakin kuin vain ihmetelimme näkemäämme. Kävimmä kalassa, safarilla, tutustumassa Maasai-kylään...

Tansania ei kahden viikon kokemuksella vaikuta lainkaan vaaralliselle maalle matkustaa, vaikka tietysti koimme hyvin kuumottaviakin tilanteita toisinaan. Suosittelen siis kovasti. Tansaniassa on helppoa yhdistää kaupunki-, ranta- ja seikkailuloma. Tansania on - kokematta lainkaan muita Afrikan maita - loistava maa tutustua Afrikan syvimpään olemukseen, villiin luontoon ja ihmisiin, jotka elävät siitä.

Kommentit