Ennen kaikkea majapaikan eettisyydestä ja muustakin

Minä yritän kovasti ymmärtää ihmisiä, jotka varaavat matkalleen all-inclusive -hotellin. Yritän, ihan totta! 

Satunnaisia ja etäisiä positiivisuuden välähdyksiä näistä luksuslomien keskuksista olen saattanut toisinaan keksiä. Joskus. Harvakseltaan. Tietysti, jos ei kaipaa matkalta muuta kuin täydellistä irtautumista tavallisen elämän haasteista eikä missään nimessä halua poistua omalta mukavuusalueeltaan, on ehkä viisastakin asettua taloksi tällaiseen tavallisesti suuren hotelliketjun yhteen haaraan ja naatiskella olostaan. Mikäpäs siinä...

... mutta en edelleenkään ymmärrä. Minä, joka yritän aina ottaa huomioon kaikki näkökulmat ja -kannat ja katsella asioita jonkun toisen silmin, etten vaan koskaan huomaisi, että oma suvaitsevaisuus loppuu siiheen pisteeseen, johon minun mielipiteeni päättyy, ja josta jonkun toisen alkaa. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä. Se on ihan totta. Mutta mistä sitten muka voi? Faktoistako? Don't think so. 

Up Town B&B:ssa oli mitä ihastuttavin aamupalahuone, jonka kaikki kalusteet olivat omistajan itsensä tekemiä.

Olen kerran ollut kymmenisen vuotta sitten pakettimatkalla Kyproksella. En näe pakettimatkoja niin suurena mörkönä kuin joku voisi kuvitella ottaen huomioon mun tyylini matkustaa. Toisaalta hotellin ei tarvitse olla all-inclusive ollakseen osa jotain jättimäistä ketjua, joten sinänsä en pakettireissuille ihan innosta puhkuen ole ryntäämässä. Jos hotelli kuitenkin sattuisi tarjoamaan all-inclusivea, voi olla aika varma, että jossain tavallisen matkaajan ulottumattomissa megalomaaniselta valtaistuimeltaan joku suuri ja mahtava herra Isoherra tarkkailee ja laskee hotelliketjunsa rahavirtaa hullunkiilto silmissä. Itse en ole koskaan päässyt nauttimaan all-inclusive -hotellimajoituksesta, joten en omista tätä blogitekstiä niille.

Vaikka tavallisesti reissun päällä tulee haalittua mahdollisimman edullisia majapaikkoja mistään muusta välittämättä, niillä on todellisuudessa suurempi merkitys kuin ehkä olen antanut ymmärtää. Normaalisti majapaikkaa valitessa tärkeiksi kriteereiksi nousee edullisuuden lisäksi ilmainen wi-fi, hintaan sisältyvä aamupala ja edes jonkinlainen liikkumista edistävä sijainti. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että se nukkumapaikka saa olla minkälainen tahansa, kunhan on katto, jonka alle käydä odottamaan seuraavaa päivää.

Recidenzia Angelika Venetsiassa sijaitsi niin pienellä kujalla, että sinne oli lähes mahdoton löytää edes kartan kanssa. Toisaalta päivän kääntyessä iltaan oli mukava avata ikkuna, nostaa jalat ylös ja valkkarilasi kädessä kuunnella lähes täydellistä hiljaisuutta, jonka loivat turistien ahtaamaan kaupunkiin kapeat ja suojaisat kujat.

Itse käytän pääsääntöisesti majapaikkojen etsimiseen hotels.comia (tulevalla Islannin matkalla olisi tarkoitus ensimmäistä kertaa testata Air b'n'b:ta, josta en toistaiseksi ole kuullut mitään negatiivista sanottavaa). Siitäkin huolimatta, että hotels.com on maailmanlaajuinen ja suuren suuri sivusto, sieltä löytää todellisia majapaikkojen helmiä, kun tarpeeksi selailee. Löytyy pieniä majataloja, joita pyörittää paikallinen suurperhe, ja joissa on entistä söpömpiä ja persoonallisempia huoneita ja vastaleivottuja sämpylöitä aamupalapöytään, kenties jotain paikallista herkkua paikallisen tekemänä omassa kotikeittiössään. Tällaiset majapaikkojen paratiisit tuovat matkailijalle jo itsessään elämyksen, vaikka niissä ei aikaansa viettäisikään. 

Selailin tässä yhtenä päivänä erästä nettikeskustelua, jossa monet ihmiset eivät halunneet matkustaa maihin, joissa tavallisella väestöllä on niin surulliset oltavat suuresta turismin tuomasta rahavirrasta huolimatta. Niinhän se tosiaan on: kun valitsee jotain muuta kuin sen paikallisen vanhan muorin pyörittämän kahden kamarin bed&breakfastin, majoituksesta maksetut rahat menevät aivan jollekin muulle kuin sille muorille, joka tarjoamalla majoituspalvelua elättää itsensä (ja mahdollisesti myös perheensä) ja nostaa elintasoaan. Omilla valinnoillaan voi auttaa paljonkin paikallista väestöä. Ei sillä, että jättää kokonaan menemättä.

Nemethy Panzio Unkarin Debrecenin keskustan liepeillä oli mukava paikka, vaikka respan ukko ei puhunut sanaakaan englantia.
En väitä, etteivätkö ihmiset all-inclusive -linnoistaan uskaltautuisi välillä muurien ulkopuolelle tarkastelemaan todellista elämää ja ehkä jopa heittäytymään villiksi ja ostamaan katukeittiöstä paikallista ruokaa tai vaikka ihan juomaan todellista paikallista kahvia. Minulla on sellainen mielikuva, että allinklusiivarit kuitenkin pääsääntöisesti syövät ja juovat vain sen, mitä hotelli tarjoaa. Jos kuvittelen itseni tälläiseen täyden hoidon hotelliin, jossa saa syödä koko (ison) rahan edestä niin paljon kuin sielu sietää (ja herrajumala, juoda!), voin helposti kuvitella väkisin pintaan nousevat ajatukseni: "tätä tässä nyt syödään ja juodaan viikko tai pari, kun tästä on kerran maksettukin!".

Surullisinta siinä kaikessa on se, että tällainen loistohotelli voi usein sijaita aivan paikallisen väestön asuttaman gheton vieressä. Siellä se raha virtaa rikkailta reissaajilta vieläkin rikkaammille hotelliherroille, ja ne, jotka sitä rahaa ihan oikeasti tarvitsisivat, katselevat vierestä.

Siinä on suurin syy, miksi valitsen kotoisan majatalon hotelliketjun (ja yleensä pakettimatkan) sijaan. En tarvitse satelliittikanavia telkkariini (en oikeastaan tarvitse koko telkkaria), voin jakaa kylpyhuoneeni jonkun tuntemattoman kanssa ja syön mielelläni vaatimatonta aamupalaa pienellä ja ahtaalla pihakäytävällä omassa rauhassani, kenties majatalon omistajan tai muiden asukkaiden kanssa jutustellen. En tarvitse sataa muuta suomalaista ympärilleni. Mua ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa naapuritalossa sijaitseva suomiruoka-ravintola, jossa tarjoillaan lihapullia ja perunamuusia (ja sekin on ruotsalaista ruokaa...) ja illalla esiintyy joku aikansa elänyt suomi-iskelmäsankari, jos nyt muutaman sanan saan epäsuorasti ilmaista niistä suomalaisten suosimista turistihelveteistä. Joissa niissäkään en oikeastaan ole koskaan käynyt. Paitsi siellä Kyproksella. Se ei kuitenkaan tainnut olla sieltä pahimmasta päästä, vaikka jo silloin vähän ärsytti, kun ravintoloiden sisäänheittäjät huutelivat meille suomeksi iskulauseitaan... minkälainen lie on meno Limassolissa nykyään?

Joka tapauksessa, lähtiessäni ulkomaille, menen hakemaan sieltä jotain muuta kuin ruisleipää ja Dannya ja yli-innokkaita ravintoloiden sisäänheittäjiä. Sellainen ikävä mielikuva minulla on pakettimatkoista, ja miksei niistä allinklusiiveistakin. 

Paikalliseen tunnelmaan pääsee niin helposti, kun valitsee jotain aidosti paikallista, ja majapaikan valinta on yksi peruspilareista mielestäni tässä asiassa.

Joskus löytyy omakotitalo ja grillikatos sen takapihalta. Northern Guesthouse, Talkeetna, AK
Olenhan minä itsekin hotelliketjuissa yöpynyt, että jos nyt ei paljon tekopyhä, niin ainakin edes vähän... Suomessa, missä matkustan mielestäni aivan liian vähän, olen yleensä aina yöpynyt jossain Scandicissa tmv, ja viimeisin ulkomailla vietetty "oikea" hotelliyö taisi olla viime kesänä Münchenissa. Parhaani mukaan pyrin kuitenkin välttämään tällaisia virhearviointeja. Esimerkiksi Anchoragessa sijaitsee kuuluisaan hotelliketjuun kuuluva Hilton-hotelli, mutta minulla ei kyllä ole aikomustakaan mennä sinne...

Kommentit

  1. Me ollaan nautiskeltu useistakin all-inclusive paikoista. :) Mutta ei ne ehkä ole olleet ihan tuollaisia, joista puhut. Afrikassa varmasti valtaosa safarilodgeista on AI-paikkoja, ihan siitä syystä, ettei mailla halmeilla ole yhtään mitään mestaa mistä saisia ostettua ruokaa. Tykättiin kovasti niistä kahdesta all-inclusive safaripaikasta, joissa oltiin. Toinen niistä tekee aivan valtavasti hyväntekeväisyyttä villieläinten parissa ja tukee paikallisia yhteisöjä. Majoitus on sikakallista, joten siitä riittää hyvän tekemiseenkin isompi siivu.

    Me ollaan oltu myös lukuisilla all-inclusive risteilyillä. Niiden huono puolihan on, että turistit syö laivassa, eikä käy paikallisissa ravintoloissa. Toisaalta sitten taas moniin niihin paikkoihin ei tulisi sellaista turistivirtaa ilman risteilijöitä ja ne turistit tuo sinne paljon rahaa ostosten ja retkien ostamisen myötä. Risteilyistä löytyy niin negatiivisia kuin positiivisiakin juttuja.

    Me yövytään aika paljon ketjuhoteilleissa ja syödään ketjuravintoloissa. Iso syy siihen on ruokahygienia. Mulla on lääkärin "määräys", etten saa saada ikinä ruokamyrkytystä ja matkoilla pitäisi mielellään syödä tosi varovasti. Pahimmillaan voin joutua olemaan ruokamyrkytyksen jälkeen puoli vuotta sairaslomalla. Vaikka miten haluaisinkin syödä ties mitä paikallisen mummon kokkailuja ja ostella erikoisia ruokia katukeittiöstä, ei se vaan oikein ole järkevää. :(

    Tulipas pitkä kommentti, mutta pakko oli kertoa pari erilaista näkökulmaa AI- ja ketjuhotelleihin.

    VastaaPoista
  2. Amen! En olisi voinut paremmin asiaa ilmaista, ja olen kyllä 99% samaa mieltä! Itse en ole All-Inclusive-hotelleja yleensä suosinut enkä kyllä sellaisissa kohteissakaan oikein ole käynyt, jossa tuollaisia mahdollisuuksia olisi (tai no, kai nyt missä vaan saa, mutta kuka hullu jossain kaupunkilomalla valitsee jonkun AI-hotellin? Tai no, kai niitäkin hulluja on?). Ongelma itellä on kuitenkin se, että vaikka itse olisin valmis ties minne bambumajaan, ei yleensä matkaseura ole. Jos esimerkiksi haluan lähteä reissuun jonkun kanssa, ja hyvä valinta olis pikkuveli, ei hänelle kelpaa Air BNB, ei Couchsurfing eikä mikään halvimmasta päästä oleva hotelli. Minä voisin hyvin nukkua jonkun sohvalla ja säästää rahaa.

    Miten muuten noissa tollasissa pikkuhotelleissa ja hostelleissa menee yhden hengen huoneen hinta? Ootko perehtyny asiaan?

    Olin Lontoon reissulla Easyhotel.comin hotellissa, jossa kolme yötä kahden hengen huoneessa (jossa ei ollut tv:tä, wifiä, ikkunaa tai mitään muutakaan mukavuuksia - oma vessa ja suihku oli ja ilmastointi), maksoi n. 75 € per lärvi. Itseä ei haitannut yhtään esimerkiksi wifin puuttuminen, Lontoossa on wifi-koppeja kaupunki täynnä ja 90% ravintoloista tarjoaa ilmaista wifiä. MUTTA. Huomasin, että matkaseuraa alkoi wifin puute rassaamaan. Hällä oli puoliso netin päässä, ja olis pitänyt työvuorojakin päästä katsomaan ym. Itsellä ei ole oikeastaan ketään, joka ei voisi tekstiviestin välityksellä kommunikoida niin ei ollut tarvetta koko netille. Että näköjään sitä pärjää ilman wifiäkin! (Ehdin jopa ehkä hieman pettyä kun ravintoloissa sitten naputeltiin puhelinta ja syötiin hiljaa kun se wifi oli saatavilla...)

    Mä nyt koitan päästä tähän yksinmatkustelun innostukseen ja sitten hyödyntää AirBNB:tä tai ihmisten kotinurkkia tai jotain pikkumajataloja. Eli sellasta mihin budjetti antaa periks! Tosin pakko myöntää, just kattelin niin hyviä lentodiilejä että voi olla, että joudun varaamaan sen lento + hotelli-paketin sinne neljän tähden hotelliin ihan vaan sen takia kun pääsee niin pirun halvalla! Kun vaan ois se matkakumppani!

    Meiän pitäis selkeesti tutustua kun tää ajatusmaailma on näin yhteneväinen! :D Mulle ainakin kelpais sunlainen matkaseura johonkin reissuun!

    VastaaPoista
  3. Elina, ymmärrän kyllä, jos on todellakin lääkärin "määräys" ja maha on todella herkkä; mikään puolen vuoden saikku ei kuulosta kauhean houkuttelevalta varmaan kenenkään mielestä. Tosiaan, kuten sanoinkin, niin kyllä minä joitain kantoja tästä AI- ja ketjuhommasta ymmärrän, mutta toisaalta mun on vaikea siltikään sitä käsittää, koska mulla ei ole vielä tullut minkäänlaista... hmm, tarvetta? varata mitään vastaavaa (if u know what i mean).

    Silti jotenkin suruttaa, kun tuntuu että suurin osa näistä AI-mestoista jotenkin... en minä tiedä, vie siltä reissaamiselta sellaisen tietynlaisen fiiliksen? Jännityksen? Seikkailun? Vaikea tosiaan sanoa, kun ei ole kokemusta, mutta fiilis on vain sellainen. Tunnen itseni ja tiedän, ettei se tosiaankaan kuulosta ollenkaan mun jutulta. Mutta onneks meitä on täällä moneen junaan ja kiitos omasta näkökulmastasi! :)

    ... ja ompas lohduttavaa kuulla, että safarilodget tekevät tuommoista tärkeää työtä saamillaan tuloilla! Okei, voinhan melkein itsekin sanoa olleeni AI-safarilla Tansaniassa, kun pulju tarjosi ihan kaiken, ruuasta majoitukseen. Oli jopa ihan oma kokki messissä! :P

    VastaaPoista
  4. tttintti, itseäkin hieman harmittaa, että siitä wi-fista on tullut niin tärkeä. Toisaalta esim. reilillä viime kesänä oli huomattavasti kivempi päivittää blogiakin, kun hotellissa/hostellissa oli aina netti saatavilla. Toisaalta en tiedä, otanko sinne Islantiin/Alaskaan konetta mukaan, joten periaatteessa sillä ei sitten ainakaan ole väliä. Pitänee miettiä tarkkaan, sillä viimeks Alaskassa mun puhelin ei toiminut ja jos se ei toimi nytkään, niin jos en halua ostaa jotain paikallista prepaidia, niin netti tulee olemaan mun ainut yhteys kotiin :D

    Itsellä on ainakin se kokemus noista pikkuhotelleista, että yksin matkustavana ne voivat kyllä olla kalliimpia. Muistaakseni varatessani hotellia sinne Italiaan saman huoneen hinta kahdelta olisi ollut jopa neljäkymppiä edullisempi. Toisaalta yksin maksoin viidestä yöstä (ja aamupalasta ja wi-fistä) pari sataa, että ei sekään nyt _aivan_ mahdoton diili ollut.

    Ihan ilman muuta ois hauska tutustua (ja ois kamalan jännää, joku mun blogin lukija :O) ja matkaseura nyt kelpaa aina, kun ei tuo ukkelikaan joka kerta ole näköjään mun hömpötyksiin mukaan lähdössä :D

    VastaaPoista
  5. Totta, kyllähän se wifi helpottaa. Ite käyttäisin sitä varmaan TripAdvisorin selaamiseen ja johonkin karttapalveluihin. Mutta kartatkin pystyy nykyään lataamaan puhelimeen niin, että niitä voi käyttää offlinessa. Ja ite oon ainakin ehdottomasti paperikarttojen puolesta (vaikka tällä surkeella suuntavaistolla oon varmaan aina hukassa...!). Mulla on itellä niin surkea kannettava, joka on vielä kokoa jättiläinen, ettei sitä kannata edes ottaa mukaan muuta kun korkeintaan kuvien tyhjennystilaksi. Kun harrastaa valokuvausta vähän isommassa mittakaavassa, ei niitä kuviakaan viitti millään paskalla käsitellä joten blogin päivittely ei tulis kuuloonkaan reissulta. Ja hei, onhan se kivempi sit kolmen vuoden päästä muistella, että mitäs tuli tehtyä kun on se blogin päivittely ja kuvien käsittely ajankohtaista... :D Siksi mä vannonkin paperivihkojen ja päiväkirjojen nimeen!

    Roadtripeillä sun muilla netti ois aika ehdoton, vaikka oon mä joskus roadtrippeilly Latviassakin ilman mitään navigaattoreita eikä kertaakaan eksytty! :D

    No mutta, eikös kaikki oo yksinmatkustavana kalliimpaa! Lentokoneessa sentään ei tarvii maksaa mitään yksinmatkustavan lisää, mutta eikös se nyt melkei automaattisesti oo lisätty huoneitten hintaan jos ei oo tosiaan sillein huone- eikä henkilökohtasesti velotettu.

    Huh, ei tosiaan ollu! :D Tolla hinnalla mäkin voisin jo reissata sinne! Ja vielä yksin! :D

    Jeeeeeee, matkaseura kelpais mullekin kun ei hitto kukaan halua lähtee kun ei jaksa/oo aikaa/rahaa/mitään muutakaan :D Varsinkin kun pitäs budjettimatkailla eikä mennä sinne viiden tähden all-inclusiveen! Ja jotenkin esim viiden yön reissu jossain ÄIDIN kanssa ei oikein innosta... :D Miten me voitas tutustua? FB? Jos se tuntuu hyvältä niin mut saa lisätä https://www.facebook.com/tttiia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut