Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2010.

Terveellistä uutta vuotta!

Kuva
Vuosi 2010 alkaa vedellä viimeisiä metrejään ja  samalla päättyy joululoma bloggailusta, jotta vielä yhden päivityksen saisin tungettua tämän vuoden puolelle. Asiaahan mulla ei ole oikeastaan mitään kovin erikoista, mitä nyt muutama pieni ihmetys ja tulevan vuoden suunnitelmia.
Loma on sujunut mukavasti. Joulukin tuntui yllättävän normaalille, vaikka miehistö ei ollutkaan sama kuin ennen. Kaava ei siis rikkoutunut, joten hyvä niin. Lahjoja tuli laidasta laitaan, vohveliraudasta sukkiin. Kynttilänhohtoisia iltoja perheen ja viinin kanssa, mahtavaa. Pikkuisen hirvitti jo ennen joulua, kun kävin vaa'alla punnitsemassa itseäni, josko elämäntaparemontti olisi taas tuottanut tulosta. No olihan se: neljä kiloa tippunut siitä kun tein tämän vaikean, itsehillintää vaativan päätöksen silloin marraskuun lopulla. Nyt kun tässä katselen itseäni ja mahaani peilistä mä tajuan, että kilojen karistaminen juuri ennen joulua ja joulun herkkuja voi olla huono ajatus... kaikki ne suklaat, kinkut sun …
Kuva
Riina vetäytyy nyt joululomalle ja palaa astialle mahdollisesti vasta uuden vuoden puolella. Kirjotellaan sitten uudella tarmolla ja uusin ajatuksin! Yllä oikeastaan kaikki oleellinen, mitä haluan rakkaille lukijoilleni sanoa ennen joululomaa. Olkaahan ihmisiks! :)

P.S. Luova-aitta päivittyy normaalisti (mikä nyt sitten on normia...), en ole edelleenkään hylännyt sitä blogia!

Harjoittelu ohi ja ansaittu loma alkakoon!

Vuoden toinen työssäoppiminen on nyt saatu sitten päätökseen. Tulokset... no, hakkaavat Hatanpään harjoittelun mennen tullen ja siitä kertoo myös tämä ihana tunne, kun tietää onnistuneensa! Hyvillä mielin siis kohti joulua ja lomaa, jonka lasken virallisesti alkaneen jo torstaina, kun viimeinen työssäoppimispäivä oli ohitse.
Tykkäsin Pirkkalan terveyskeskuksen VOS1:stä ihan hirveästi! Työporukka oli aivan mahtava ja se oli ehkä yksi koko harjoittelun parhaimmista puolista. Ensimmäinen työpaikka IKINÄ, jossa en sanallakaan törmännyt selän takana paskanjauhamiseen. En sanallakaan. Jo se kertoo siitä, miten mukava työharjoitteluun oli aina lähteä, vaikka lähtö muuten ei olisikaan aina niin kamalasti kiinnostanut. Hoitoala on kuitenkin niin akkavoittoinen, että tähän ikävään juoruiluun ja selän takana puhumiseen törmää lähes aina, joka paikassa, koska me naiset... no, kaikki tietää että naiset on maailmanmestareita paskanjauhannassa. Opettaja kysyikin loppuarvioinnissa, että miten minä …
Itsetunto on... sanoisinko, melko kinkkinen asia. Mikäs siinä jos itsetunto on täydellinen eikä se koe koskaan kolhuja, mutta olenko mä ihan väärässä jos mä väitän, että jokainen tuntee itsensä joskus pieneksi, mitättömäksi ja epäonnistuneeksi? Mä itse olen aina ollut vähän ujo, etenkin vieraiden ihmisten seurassa, mutta viisi vuotta sitten lukion päätyttyä mä en ollut koskaan tuntenut oloani epävarmaksi. Viime aikoina tunne on kuitenkin uhkaavasti esitellyt itseään mulle ja mä en tiedä miksi. 
Tai ehkä tiedänkin. Mä olen miettinyt, voiko se johtua siitä, että viisi vuotta sitten mä olin... no, useamman kilon hoikempi. Mulla ei ollut mahamakkaroita. Mun paras kaveri sanoi mulle tässä syksyllä, että mä olin silloin lukioaikoihin juuri sellainen kuin horoskoopiltaan skorpionin tuleekin olla: aggressiivisen seksuaalinen ja itsevarma. No, en mä aggressiivisesta tiedä, mutta kun mä kuulin ääneen sanan 'seksuaalinen', mä tajusin mun parhaan kaverin olevan ihan oikeassa. Mä olin sek…

Mulla ei ole mitään asiaa...

Kuva
... kunhan vain muuten kirjottelen, kun edellisestä päivityksestä näyttäisi olevan jo lähemmäs viikko aikaa. On ollut niin meno päällä, ettei ole oikein kerennyt istahtaa koneen ääreen oikein kunnolla, eikä oikein ole ollut mitään maata mullistavaa aihettakaan. Tälläkin hetkellä mulla on oikeastaan kiire. Kiire lenkille, sillä mulla on tänään taas vaihteeksi iltavuoro ja aamut ovat täynnä tekemistä. Tällä hetkellä olisi esimerkiksi järkevää kirjoittaa joko työharjoitteluun kuuluvaa hoito- ja palvelusuunnitelmaa tai vajaan kahden viikon päästä palautettavaa syventävää tehtävää. Aiheena siinä eturauhasen liikakasvu, todella mielenkiintoista, enkä ole siis edes aloittanut vielä. Kiire tulee, yllättäen.
Huono omatunto, kun on jäänyt Prinsessa Jään kirjoittaminen myöskin täysin paitsioon. En ole ihan pysynyt mun laatimassa aikataulussa juuri viimeaikaisten kiireellisten juttujen takia, joten 7. luku jäänee julkaistavaksi viimeistään jouluviikolle. Pahoitteluni siis siitä.
Musta on ollut …

Riinan uusi hömpötys

Kuva
Niinhän tässä taas kävi, että aloin taas hömpöttämään ja innostuin viime yönä yövuorossa kaiken sen "kiireen" keskellä selaamaan erinäisiä nettisivuja. Ei voi muuta sanoa kuin että voi tätä minun ulkomaiden kaipuuta! Nettisivu oli nimittäin kilroy.fi ja entistä hurjemmat suunnitelmat alkoivat taas uhkaavasti avautua mun unisten silmien edessä.
Joten ihan vain kaikille tiedoksi, että tällä kertaa tämä tyttö on lähtemässä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan! Joo, aika hurja suunnitelma, omastakin mielestäni, mutta kuten Mikon yllättävän myönteistä suhtautumista lainaten: ei mahdoton ajatus. Tietystikään. Taaskaan. Ilmoitin tänäaamuna nimittäin Mikolle näistä suurista kuvioistani ja vastoin mun odotuksia, Mikko ei tyrmännyt koko ideaa. Okei, eihän tuota miestä mikään orpolasten kanssa työskentely kamalasti kiinnosta, mutta esimerkiksi Afrikan kohteissa, Keniassa ja Tansaniassa, olisi mahdollisuus toisenkinlaiseen auttavan käden ojentamiseen, kuten ympäristönsuojeluun. Enitenhän mua k…

Jouluspecial

Kuva
Mä rakastan joulua. Perinteistä, lahjapaperikahinan ja joululaulujen siivittämää juhlaa, joka alkaa epätoivoisesta  tarpomisesta jouluruuhkassa joululahjoja etsien, huipentuu 24. päivä perheen kesken vietettävään aattoon ja loppuu toisena joulupäivänä kylläisenä kaikista ihanista mauista, tuoksuista, tunteista ja kuvista. Joulu on ehdottomasi mun suosikkijuhla. 
Mä olen joskus muutamia vuosia sitten kirjottanut pienen joulunovellin, epävirallisen kaavan, jota mukaillen mä muistan viettäneeni lähes elämäni jokaisen joulun. Vaikka joulu on aina ihana ja huoleton, kaavasta poikkeaminen voi ottaa koville, vaikka se ei ole ylitsepääsemätöntä. Kun viettää tarpeeksi monta joulua saman kaavan mukaan, on kaavaa vaikea muuttaa: olen tässä asiassa ns. kaavoihin kangistunut. Viime aikoina jouluaaton lähes tunnilleen tarkka kaavoittuminen on alkanut kuitenkin särkyä ja ajatus tuntuu pelottavalle: mitä tapahtuu vuoden ihanimmalle juhlalle? Mä haluan kuitenkin jakaa nämä lähes kaikki 22 kaavan muka…