MAINLY TRAVEL BLOG

Uskoni maailmaan parani tänään. Juuri kun koulussa ilmaisin mielipiteeni näistä klassikkosaduista, joissa prinsessa lopulta saa prinssin ja puoli valtakuntaa palkintona hyvyydestään. 
Hain muutamia vuosia sitten luokanopettajakoulutukseen kolmena keväänä peräkkäin. Olin tuolloin ollut juuri yhden lukuvuoden ajan eräällä ala-asteella kouluavustajana, joten kai se opetuskärpänen siellä sitten iski. No, mutta, opettajakoulutukseen en koskaan päässyt eikä tämä ollut nyt asian pointti. Pointti oli siinä, että yhtenä keväänä lukiessani pääsykoekirjaa näihin pääsykokeisiin törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, joka käsitteli satujen moraaliopetuksia. Tuon artikkelin kirjoittaja toi silloin mun eteen näkökulman, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut.


Otetaan esimerkiksi Tuhkimo ja Lumikki, oikein hyvyyden esikuvat. Nämä klassikkohahmot taistelevat saduissaan pahoja ihmisiä vastaan. Mutta mitä satujen onnelliset loput opettavat esimerkiksi lapsille? Hyvä voittaa ja paha häviää, o…

Mä olen haaveilija ja se on kamalaa. Etenkin, kun haaveiltavat asiat eivät ole ilmaisia. 
Mä olen sitä mieltä, että unelmia ja haaveita pitää yrittää toteuttaa tässä elämässä, hinnalla millä hyvänsä. Muuten voi vanhemmiten katkeroitua. Tiedän ainakin sen, että itsestäni tulee äärimmäisen vihainen mummu, jos yksikään unelmistani ei koskaan toteudu. Tällä hetkellä kärsin suuresta ja yleisestä haaveilua seuraavasta masennuksesta ja pelkään, että mitään mulle tärkeää asiaa en tule koskaan saamaan. Mä olen köyhä opiskelija, joka juuri maksoi tilinsä tyhjäksi vuokran takia. Mä joudun miettimään, miten mä selviän taas kuukauden eteenpäin, seuraavaan opintotukeen, joka sekin valuu sitten taas lähes kokonaan vuokraan. Tämän köyhyyden keskellä, miten mä voisin ikinä edes säästää rahaa unelmieni toteuttamiseen?
Okei, mä näin tänään hitusen valoa tunnelin päässä, kun muistin valmistuvani ammattiin toukokuussa. Lisäksi sain kolmeksi kuukaudeksi töitä heti valmistumisen jälkeen. Koukkuniemen vanha…

Jännä juttu, että päivän aikana mun päässä on vilistänyt joukko mahtavia ja mielenkiintoisia aiheita, joista kirjoittaa tänne blogiin, mutta kas kummaa! Heti kun istahdin koneen ääreen, kaikki ajatukset katosivat jonnekin toiseen ulottuvuuteen! Miten tyypillistä...
Koska mä nyt kuitenkin täsä istun ja tätä ruutua tuijotan, ja tuon epämääräisen johdannonkin tuohon jo väsäsin, niin kerronpa kuulumisia opiskelujen ja elämäntaparemontin osalta.
Opiskelut ne etenevät hurjaa vauhtia ja vaikka mä kuinka olen tuntenut itseni edes hitusen reippaaksi ja innokkaaksi, koulutehtävät alkavat taas kasautua. Torstaina pitäisi palauttaa kirjallisuusanalyysi. Olen jo käynyt kirjastossa lainaamassa kirjan ja lukenut sen, not. Tehtävänä on siis lukea jokin kertomakirjallisuuden kirja, jonka on kirjoittanut sairastunut itse sairaudestaan tai omainen lähimmäisensä sairaudesta. Mulla on kyllä valmiina lista tietyistä mielenkiintoisista kirjoista ja eniten näistä kaikista kiinnostaisi kirja nimeltä Perhonen la…

Olen vissiin eksynyt jonkin sortin mykkäkouluun, en suinkaan sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen. En itsekään kovin puhelias aina ole, mutta alkaa hiljalleen ketuttaan, kun kukaan ei voi koskaan sanoa mitään. Jos opettaja kysyy jotain, luokassa on tasan muutama tietty ihminen, joilla on jotain sanottavaa. Olen melko varma, että näillä muillakin ihmisillä olisi toki jotain sanottavaa ja mielipiteitä joita jakaa, mutta suuta kun on niin vaikea saada auki. Sitten on näitä, anteeksi nyt vaan, jotka kyllä avaavat suunsa, mutta ulos ei tule mitään järkevää. Joko kysellään päivänselviä asioita, jotka voisi itse päätellä puhtaalla maalaisjärjellä tai sitten jotain täysin epämääräistä selitystä, niin että opettajakin on huuli pyöreänä. Voi argh!
En mä nyt ole mikään maailman puheliain ihminen, mutta sanoisin lukeutuvani näihin muutamaan ihmiseen, jotka ilmaisevat asiansa ääneen, jos jotain ilmaistavaa on. Väsyttää kuitenkin olla aina se, joka puhuu. Miksi ne muut ihmiset eivät voi sanoa mit…

Mä koin tänään jotain uskomattoman kamalaa. Joku saattaa mua tämän luettuaan pitää vain onnettomana nössönä ja outonakin, mutta muhun tää iski niin, että jopa kirjoitan siitä tänne. En suosittele lukemaan, jollet halua saada alhaisen kipukynnyksen omaavan ihmisen kamalia kauhukuvia itsellesi, etenkin jos olet menossa korvalääkäriin jostain syystä.
Briefing Kaikkihan alkoi tosiaan siitä, kun pari viikkoa sitten sairastuin kovaan yskään, kuume nousi ja korviin alkoi sattua. No, sehän vaati loppujen lopuksi neljä käyntiä opiskelijaterveydenhuollossa, kolme terveydenhoitajaa ja kaksi lääkäriä ennen kuin mulla sitten ihan oikeasti todettiin tulehdus molemmissa korvissa ja orastavaa tulehdusta myös keuhkoputkissa. Mulla paloi käämit tästä pelleilystä jo silloin, mutta rauhotuin kun vihdoin tosiaan tapasin sen lääkärin, joka myös teki asialle jotain ja määräsi kaikkiin kehossani myllertäviin tulehduksiin antibioottikuurin.
Problems? No, viikon kestävä kuuri tehosi ja ei tehonnut. Yskä on hellitt…