Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

Vihdoin jotain konkreettista!

Kuva
Ihanaa, että vihdoin tästä mun elämäntaparemonttini laihtumispuolen onnistumisesta on jotain konkreettista todistetta! Nyt mä ensimmäistä kertaa oikeastaan tajuan vasta itsekin, että mä olin pienenynyt. En paljoa, mutta vähän kuitenkin, ja se on pääasia!
Tilasin ennen joulua Ellokselta tulipunaisen juhlamekon joitain erityisiä specialbileitä varten, mutta petyin silloin pahasti, koska se ei rintojen kohdalta uponnut mun päälle. Nyt, kolme kuukautta myöhemmin, vaatekaappiani tonkiessani ja inventaariota tehdessäni tämä mekko osui mun käsiin. En siis koskaan palauttanut sitä, vaan jätin sen vaatekomeron henkariin roikkumaan motivaattorina saada kropasta niin timmi, että se tuohon mekkoon vielä joskus mahtuu. Jännittyneenä mä sitten pujottauduin mekon sisään ja aloin vetää sivuvetoketjua kiinni. Jos ei oteta huomioon vetoketjun juuttumista kankaaseen, se sujahti kiinni kuin rasvattu! Se mekko mahtui mun päälle! Ja kolme kuukautta sitten ei ollut toivoakaan... mieletöntä. Tämän innoittam…

Vähiin se käy!

Eilen käynnistyi toiseksi viimeinen kouluviikko. 4. päivä huhtikuuta alkaa tämän koulutuksen viimeinen kuusiviikkoinen työharjoittelu, jonka jälkeen sitten on oikeastaan kaksi viikkoa lomaa ennen valmistujaisia, joten nämä koulupäivät ovat laskettavissa jo kahden käden sormilla. Viimeinen harjoittelupaikkani on Hatanpään Attendo U3.
Mutta ei siitä sen enempää. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat hiton kiireisiä ja stressaavia. Eilen maanantaina ja tänään meillä oli taitokokeet. Taitokokeiden pointti on näyttää koko luokan ja opettajien edessä, miten osaa jonkin tietyn asian. Meille jaettiin viime viikolla 16 keissiä, joista sitten hetki ennen omaa esitystä arvottiin juuri se, jonka itse joutuu esittämään. Keissejä oli insuliinikynällä pistämisen ohjaamisesta lonkkoproteesileikkauksessa olleen potilaan kääntämiseen terveelle kyljelle, eli laidasta laitaan. Itsehän jännitin tilannetta kovasti, mutta läpi meni että nassahti! Oma keissini kuului näin:
"Alma Ahonen (75v) on ollut umpisuol…

Tarinoita valoista

Kuva
Pyrähdimme perjantaina pitkästä aikaa tuon ukkelini kanssa kotimieheksi kotikonnuille. Vanhemmat lähtivät ajelemaan pariksi päiväksi kohti pohjoista, joten kotiin jäi hoitoa vaille kaksi kaviollista ja kissa. Niitä myö sitten siellä hoidettiin. Sekaan mahtui niin masennusta kuin iloakin, jopa karmivaa pelkoakin!
Mun on aivan pakko kertoa hassu tarina perjantain ja lauantain väliseltä yöltä. Heräsin 03:40 ja  vähän aikaa arvoin menenkö vessaan vai en. Hetken pyörittyäni nousin istumaan sängyn laidalle ja annoin jalkopäässä nukkuvalle kissalle muutaman silityksen, kun mun näkökenttään ilmestyi jotain kummallista keittiön ikkunasta (lainasimme siis vanhempieni sänkyä alakerrassa, jonka ovesta näkee suoraan keittiöön). Tallissa oli valo. Olin että wtf ja tyystin varma, että olin illalla sammuttanut nuo valot. Olin illalla ennen nukkumaanmenoa vielä katsellut tuosta samaisesta keittiön ikkunasta ulos pimeyteen ja olisin varmasti huomannut, jos tallissa olisi ollut valot päällä.
No, minähä…

Ehkä maailman paras perunavelli porkkanalla ja sipulilla!

Alkuviikon terveellinen ja "terveellinen" ruokavinkki!

Kasvissosekeitto alias perunavelli porkkanalla ja sipulilla
10 keskikokoista perunaa
1 suurehko porkkana
1 iso sipuli
1 prk Valion kolmen juuston ruokakermaa
mustapippuria
hyppysellinen timjamia

Uu, nami! Ei ehkä karppaajan unelma-annos perunan vuoksi, mutta meikäläiselle kelpaa oikein mainiosti. Kolmen juuston ruokakermassa on tosin 10% rasvaa ja siitä määrästä tyydyttyneitä perkeleesti (jopa 6%), mutta kerrankos sitä... herkuttelee. Tuo kolmen juuston kerma on muuten täydellistä myös perinteisen kinkkukiusauksen teossa. Suosittelen maistamaan!
Olen kai huiman kolmen viikon ruokapäiväkirjaviikon jälkeen luovuttanut. Ei se ollutkaan niin hauskaa kuin mä olin luullut. Tai oikeastaan se ei muuta ollutkaan kuin hauskaa. Ei vain jotenkin ollut aina innostusta alkaa muistelemaan edellisen päivän ruokailuja, jos niiden merkitseminen välittömästi ruokailun jälkeen oli unohtunut. Pahinta oli yrittää muistaa annosmääriä ja jotain …

Pointsit rohkeudesta!

Kuva
Ja jälleen kerran on ihana iltalehti.fi -sivusto saanut meikäläisen pohtimaan tätä elämää. Vaikka mieli tekisi vähän tuumiskella ja vähän liioitellakin Japanin maanjäristyksen aiheuttamaa räjähdystä paikallisessa ydinvoimalassa ja tulevan maailmanlopun yhteyttä, pysyn kuitenkin muissa aiheissa. Missi-Anni on valmis kääntymään muslimiksi, kuuluu eräs otsikko IL:n sivustolla. Tässä tapauksessa kyseisen artikkelin henkilöillä ei ole mitään tekemistä niiden ajatusten kanssa, jotka pulpahtivat mieleen lukiessani juttua. Paitsi ehkä se, että tämä missi-Anni saa multa pointsit rohkeudesta, koska itse en ehkä muslimiksi kääntyisi... edes miehen vuoksi. 
Yleistetään vähän heti alkuun. Mitä teille tulee sanasta 'muslimi' ensimmäisenä mieleen? Itsellä ainakin pasahtaa sielun silmien eteen terroristit, ne "rättipäät" ja terrorismi yleensä. Kamalaa, eikö? Ihan oikeasti. Eihän se näin mene. Mä en ole kuitenkaan rasisti, päinvastoin. Mä olen suorastaan avoin kaikille erilaisille kul…

Maalaistyttö, joka tahtoisi olla klassisen naisellinen keskellä kaupunkia!

Kuva
Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään tiettyä tyyliä pukeutua. Mä olen tällainen tavallinen. Joskus päälle sujahtaa tuulihousut ja huppari, toisinaan hame ja nätti neule. Joskus aikaisin aamulla meikkaaminen on vähintä mitä jaksan ajatella ja joskus en voi kuvitellakaan lähteväni ovesta ilman meikkiä. Mä olen tullut tulokseen, että mä olen ihan tavallinen nuori nainen (kai se 'tavallinenkin' voi omalta osaltaan olla tyylisuunta?), jonka sisällä taistelee päivittäin se maanläheinen maalaistyttö ja hiljalleen Tampereen hulinoissa kaupungistunut leidi.
Mä tykkään paljon erilaisista ja eri tyylisuuntia edustavista vaatteista. Vaatekaapista löytyy mm. musta goottirimpsuhame (jota tosin en ole käyttänyt pariin vuoteen) ja sen vierestä pehmeän ruskea, naisellinen vakosamettihame (jota en sitäkään ole käyttänyt ainakaan tänätalvena kertaakaan...). Tavallisia t-paitoja tönöttää "siistissä" pinossa niiden nättien, jollain lailla "tavallisesta" poikkeavien pa…

She builds quick machines

Kuva
Riinan musiikkimaku laajenee jälleen. Velvet Revolver - She Builds Quick Machines. Kuulin eilen vahingossa. Tän tahdissa saa lenkkeilykin vähän asennetta!

Sain tänään myös valmiiksi hiihtolomalla aloittamani kaulaliinan. Siitä tuli hieno, paitsi se jäi hitusen liian lyhyeksi Minkäs teit, kun äitin pörrölangat loppuivat kesken. Että mulla ei sitten oikeesti ollut mitään tämän tähdellisempää asiaa tänään. Palataan loppuviikosta (?) sitten mielenkiintoisempien (??) aiheiden parissa!
Kuva
Morjens. Vauhdikas viikonloppu taas takasuunnassa, joten on taas aika koota viime viikon laihdutusprojektin risut ja ruusut. Niin, on se kai myönnettävä, että laihdutusprojektihan tää todella on. Naamioin sen vain elämäntaparemontiksi, koska siihen kuuluu myös sisäisesti fyysinen hyvä vointi.
Ruokapäiväkirjaa en ole jaksanut kirjoittaa menneeltä viikolta, viissiin kai laiskuuttani. Alkuviikko oli sähellystä ympäri huudeja, joten en kerennyt (tai näin ainakin itselleni kovasti uskottelen) listaa rustaamaan. Voin kuitenkin kertoa, että viikonloppua lukuunottamatta meni oikein hyvin. Ruokavalioon kuului litroittain vettä, hernekeittoa, pinaattilettuja ja yhtenä iltana tehtiin mielettömän makoisaa jauhelihamixiä (ohje tuossa alempana). Viikonloppuna ystäväpariskunta tuli käymään ja syötiin kunnon pastaa ja tuli taas livahdettua aamuyön tunteina Hesburgeriin ja sunnuntaina herkku-Hevaliin. Alkoholimäärätkin hujahtivat pilviin, joten ehkä ihan hyvä, ettei ruokapäiväkirja ole muistuttamassa…

Amateur decor, bloggailuun hurahtanut

Mulla on uusi blogi. Mä ajattelin, että pitävätkö ihmiset mua täysin typeränä ja blogeihin hurahtaneena, jos mä tämän uuden blogin julkaisen. Sitten mä tajusin, että mähän olen juuri sellainen, ainakin blogeihin hurahtanut, luen sen jopa harrastuksiini. 
Mä pohdin pitkään, minkälaisen blogin mä haluaisin. Sen piti liittyä jotenkin muhun ja siihen mitä mä tykkään tehdä (Luovan aitan lisäksi) Aluksi ajattelin kädentaito-blogia (askartelua, piirtämistä, kutomista jne), mutta koska nämä harrastukset lukeutuvat minulla niihin, jotka saattavat unohtua viikoiksi, jopa kuukausiksi, niin tulin tulokseen ettei sen tyylisellä blogilla olisi tulevaisuutta. Sitten mä tajusin, mikä on lähellä mun sydäntä ja mistä jopa jokunen lukijakin voisi kiinnostua. Sisustaminen ja oma koti. Vastoin mun kuvablogivastaisuutta minulla on nyt blogi, jossa pääpaino on kuvissa, jotka liittyvät mun kotiin ja sisustamiseen. Niin kuin blogin nimikin sen kertoo, kyseessä ei ole ammattisisustaja, vaan puhdas amatööri, j…

Iines, not

Kuva
Hiihtoloma rullailee mukavasti eteenpäin. Olin muutaman yön kotikonnuilla käymässä, kun piti viimein hankkiutua eroon äitin minulle syntymäpäivälahjaksi marraskuussa hankkimasta kasvohoito-lahjakortista. Siinä samalla tuli sitten aloitettua uuden kaulaliinan kutominen ja hiihdettyä veljenpojan kanssa kimaltelevilla hangilla. Iltaisin tartuin vanhojen Aku Ankka-sarjakuvien pinoon ja lueskelin itseni uneen. 
Asiani koskeekin juuri Aku Ankkaa tänään. Aku Ankat (kavereiden kesken Akkarit) ovat aina silloin tällöin mukavaa ajanvietettä, etenkin ne parikymmentä vuotta vanhat, joita kotoa löytyy melkoinen läjä ja joita ei ole tullut luettua vuosiin. Raapaisin siis iltamyöhällä käteeni satunnaisen määrän näitä sarjakuvia ja aloin innoissani  lukea niitä, mutta sen sijaan että olisin ollut äärimmäisen huvittunut Akun kommelluksista, mua alkoikin ärsyttää kamalasti. 
Aku Ankka on todella surullinen sarjakuvahahmo. Hän on verrattavissa vähän Salattujen Elämien Ismo Laitelaan: kaikki menee aina …