24. heinäkuuta 2011

Osanotto Norjalle ja v****uun Amy Winehouse!

Kauhistuttava tapaus tuo Norjan juttu. Vetää hieman sanattomaksi, kun ajattelee. Eihän tuollaista tapahdu kuin elokuvissa, eihän? Pakko myöntää, yhtään muun maailman kauheuksia vähättelemättä, että näin lähelle tullessaan tämmöinen teurastus hirvittää oikein kunnolla.

Eilen katselin Maikkarin kymppiuutisia, jossa oli haastattelussa jonkun sortin kriisipsykologi tai vastaava, joka vertasi, kaukaa sivuten, mutta kuitenkin vertasi keskenään tätä Norjan verilöylyä Suomen kouluammuskeluihin. Niin kamalia kuin nämä omassa kotimaassa tapahtuneet kouluammuskelut olivatkin, niin itse en osaa yhdistää niitä Norjan tapahtumiin. Norjassa tapahtunut oli jotain paljon raaempaa ja suurempaa. Jotain, jonka rinnalla Suomen kouluammuskelutkaan eivät ole enää mitään.

Eilen illalla mua alkoi suunnattomasti pyöristyttää, kun kirjasin itse facebookiin ja näin muutamilla kavereilla tilapäivityksenä "rip Amy" ja vastaavaa. Iltalehden sivuilta sitten kävin kurkkaamassa nopeasti ja siellähän oli pieni uutinen siitä, että laulaja Amy Winehouse on löytynyt kotoaan kuolleena. Mutta että päivänä, jolloin Norjassa on kuollut lähes sata nuorta jonkun psykopaatin takia, voivotellaan jonkun huumemuikkelin kuolemaa?! Mä en voinut mitään sille, että mun mielessäni alkoi kuohua ja kovaa. Että ihan oikeasti? Kumpi näistä nyt sitten oli se surullisempi uutinen, häh. Vaikka olisinkin ollut suuri Amy-fani (mitä siis en ollut), niin enemmän mua ihan oikeasti olisi koskettanut aivan jokin muu kuin Amyn kuolema. No, tämä nyt vain on meikäläisen näkemys asioihin, that's it.

Okei, maailmassa tapahtuu tällaisia Norjan kaltaisia hirveyksiä koko ajan ja tietenkin sekin ärsyttää ja surettaa. Varmasti silloinkin, kun itse päivitin naamakirjaan "rip Michael Jackson" jossain päin maailmaa oli taas kuollut liuta viattomia ihmisiä ja siviilejä. Niillä alueilla, jossa tällaista tapahtuu, tapahtuu tällaista kuitenkin lähes jatkuvasti. Valitettavasti se on jossain päin ihan tavallista arkea. Että viattomat ihmiset kuolevat ja niin päin pois. Se, että uutisissa kerrotaan näistä, on ihan tavallista.

Kuitenkin se, että tällaista raakuutta löytyy myös aivan tästä naapurimaasta, _sivistyneestä pohjoismaasta_, laittaa ajattelemaan ja pitkään. Ei sillä, että haluaisin edelleenkään väheksyä muun maailman raakuuksia, en todellakaan. Pahuus tuntuu vain niin paljon todellisemmalta, kun näin käy ihan tässä vieressä. Maassa, joka kuuluu länsimaisen _sivistyksen_ pariin.

17. heinäkuuta 2011

Hyvä ja armollinen?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011071714069775_uu.shtml

Ihmekös tuo, kun Vanha Testamentti on täynnä tommosta skeidaa? Olen nyt päässyt tässä mun Raamattu-prosessissa Ensimmäiseen aikakirjaan, sivulle 400+. Takana on uuvuttavat Kuninkaiden kirjat ja jatkuvaa ja toistuvaa lörpöttelyä Israelin sotahulluudesta, luetteloita eri kuninkasta ja herra Isoherran käsittämätöntä painostusta, kiristystä ja uhkailua, aivan niin kuin ylläolevassa linkissä.

En edelleenkään ymmärrä, miten VT:n Jumala voidaan edes millään tavoin yhdistää nykypäivän armolliseen ja hyvään Jumalaan. Se on julma mies, josta olen nämä viimeiset 400 sivua lukenut. Olin menneellä viikolla hautajaisissa ja herkkänä ihmisenä liikutuin jälleen kerran papin lohduttavista sanoista. Se on kai se mielentila ja haikeus, jotka saavat mut hautajaisissa pohtimaan mahdollisuutta ihan oikeasti uskoa Jumalaan, ihan täysiä. Jätettäessä hyvästejä ajatus ikuisesta elämästä lohduttaa eikä itse kuolemakaan enää pelota. Sitten mieleeni palautui salaman lailla kaikki se shitti VT:stä. Vaikka nykykristitylle Uusi Testamentti taitaakin olla se tärkeämpi osa sitä suurta kokonaisuutta, en silti voi käsittää, että pääosassa molemmissa on yksi ja sama herra Isoherra.

Olen viimein löytänyt mahdollisen selityksen sille, miksi Jumalan kansana tunnettu Israel ei onnistu sopimaan rauhaa Palestiinan kanssa. Ei kai, kun VT on täynnä sotaa ja tappamista. Kaipa tuo on sitten vähän niin kuin veressä niillä. Kirjassa kerrotaan, kuinka israelilaiset vaelsivat Egyptistä Kanaaniin ja tuhosivat tieltään alueen kaikki alkuperäiskansat, kaikki tapettiin ja naisetkin varmaan raiskattiin (yhtään en ihmettelisi, vaikka tällaista ei olekaan silmiin osunut)... että sillei. Ja kun Kanaan oli saatu itselle, tappamista ja sotimista piti tietysti jatkaa ja herra Isoherran johdolla sodat päättyivät hyvin tai huonosti riippuen kansan synnin asteesta. Eikö kuulostakin puuduttavalle.

Koska Raamattu-prosessista ei tällä kertaa ole tuon kummallisempaa juttua, ajattelin tähän loppuun vielä jakaa kanssanne erään kohdan 2. Samuelin kirjasta, luku 6, jakeet 13-14. Mieleeni vain nousi hauska mielikuva tästä keissistä, ei muuta...

Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi sonnin ja syöttövasikan. Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä.

14. heinäkuuta 2011

Laihdutusvinkit!

Kesällä tämä bloggailu tahtoo vähän jäädä sivuseikaksi kaiken sen muun sälän ohella, jota aurinko ja ylitse pursuava energia tuovat mukanaan. Talvella tuntuu olevan mukamas enemmän aikaa istua koneen ääressä ja pölpöttää jostain äärimmäisen "tärkeästä" aiheesta. Siksi siis pyytelenkin nöyrimmästi anteeksi kaikilta, kun edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jo rikollisen paljon aikaa. Tätä tämä kuitenkin näin lämpöiseen vuodenaikaan on, anteeksipyyntö koskee siis koko mennyttä ja tulevaa kesää.

Laihdutustrendit, esim. karppaaminen tai kilokaloreiden sairaalloinen vahtaaminen. Hmm, mitä näistä? Tuntuu, että monet laihduttajat tarttuvat tänäpäivänä jompaan kumpaan keinoon yrittäessään pudottaa painoa. Eikä siinä mitään, jos nämä toimivat ja paino todella putoaa, hieno juttuhan se on! Karppaaminen vähentää (kuulemma) turvotusta ja kilokalorien vahtaaminen auttaa sopivan liikunnan yhdistämistä laihduttamiseen. Karppaamista en ole eläessäni kokeillut, en edes tämä kuuluisan elämäntaparemontin ohessa, sillä en vain koe sen olevan se mun juttu. Kaloreita olen joskus muinoin yrittänyt laskeskella, mutta sekin oli vain tylsää ja jotenkin kamalan vaivalloista. Ottaa siitä syömisestä nyt se stressi, että nyt tässä on niin ja niin monta kaloria, että seuraavalla aterialla täytyy syödä vain niin ja niin vähän. Hohhoijaa.

Puolessa vuodessa multa on tippunut tarkalleen ottaen hieman yli kuusi kiloa, eli n. kilo per kuukausi. Tiedä sitten, onko mussa ollut vain niin paljon ylimääräistä nestettä, sillä peilikuva ei ihan hirveästi tunnu muuttuneen. Jostainhan nuo kilot ovat kuitenkin lähteneet. Tässä siis muutama vinkki non-karppaus- ja non-kalorinvahtaus-laihduttamiseen ja terveelliseen ruokavalioon, jotka ainakin meikäläistä ovat auttaneet. Nää on oikeastaan ihan niitä perusjuttuja.

Juo vettä, paljon! Kaksi litraa vettä per päivä laittaa ylimääräiset möhnät kehosta liikkeelle. Lisäksi lasillinen vettä ennen ateriaa täyttää vatsaa sen verran, ettei tule syötyä sitten ihan niin paljon kuin oli suunnitelmissa. Olen törmännyt myös uskomukseen, että lasillinen kylmää vettä aamulla ennen aamupalaa auttaa vatsaa toimimaan paremmin.


Älä vähennä rasvan käyttöä, sillä keho tarvitsee rasvaa ollakseen täydessä toimintavalmiudessa. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota rasvan laatuun. Maitotuotteista kannattaa kuitenkin suosia vähärasvaisia tai rasvattomia, sillä niiden rasva on usein tosi kovaa ja pahaa. Joskus on hyvä pitää myöskin "juustopaastoa".

Jos olet niin kuin minä, eikä karppaaminen kiinnosta, mutta haluaisit kuitenkin saada aikaan jotain muutosta, niin vaihda kaikki vaalea (leipä, pasta, riisi) ruis- tai täysjyväleipään, tummaan pastaan ja riisiin. Muista, että vaikka leivän kyljessä lukisikin RUISleipä, siinä saattaa olla vain hitunen ruista. Täysjyvässä on paljon kuitua ja kaikkihan tietää, että kuitu tekee koko ruuansulatusjärjestelmälle nannaa! Turvotus lähtee kävelemään!

Ja se kuuluisa hedelmien, kasvisten ja marjojen nassuun vetäminen kannattaa muistaa aina! Puoli kiloa päivässä, lautasmallin mukaan!


Suolan vähentäminen auttaa ylimääräisen turvotuksen hävittämisessä. Suola kerää kehoon nesteitä, mikä sitten näkyy lisäkiloina ja koko kehon pöhötyksenä. Suolattomampaan ruokavalioon tottuu muutamassa viikossa. Vältä eineksiä ja tee ruoka itse, jolloin pystyt kontrolloimaan suolan määrän ruuassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen tarvitsee suolaa, mutta sitä harvoin tarvitsee erikseen enää lisätä ruokiin. Tarkkaile piilosuolaa!

Sokerin vähentäminen on hyvä kikka myöskin. Herkut siis jäävät kaupan hyllylle!

Annoskokojen pienentäminen toimii aina! Vaikka olisit tottunut syömään isoja annoksia, niin maha tottuu nopeasti pieniin, muutamien tuntien välein nautittaviin aterioihin. Jos nälkä yllättää siinä välissä tai mahaan tuntuu jäävän kolo, niin vedäpä lasillinen tai kaksi vettä päälle!
 
Muista, että herkutellakin saa aina välillä. Elämässä pitää olla nautintojakin! Sillä ei ole mitään väliä, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä, vaan sillä, mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä!

Laihduttamisen on sanottu koostuvan 90%:sti ruokavaliosta, joten liikunta on vain pieni bonus- ja plussalisä tähän kaikkeen. Kannattaa kuitenkin liikkua niin usein kuin jaksaa, jos haluaa pitää kehonsa terveenä ja vetreänä. Överiksi ei kuitenkaan kannata vetää, sillä kehollakin on rajansa. Tiesittekö, että hyväkuntoinen ihminen selviää myös kaikenlaisista leikkauksista ja fyysisistä traumoista paljon paremmin kuin huonokuntoinen?

5. heinäkuuta 2011

Kesäralliäänestyksen tulos!

  • Voittajaksi selviytyi Popedan Kuuma kesä kuudella äänellä (27% kaikista vastanneista)!
  • Kakkoseksi ylsi Aknestikin Suomirokkia viidellä äänellä (22% kaikista vastanneista)!
  • Jaetulla kolmannelle sijalle pääsivät Scandinavian Music Groupin Hölmö rakkaus, Rauli Somerjoen Paratiisi sekä Bryan Adamsin Summer of '69 neljällä äänellä (18% kaikista vastanneista).
  • Itseni yllättävällä neljännellä sijalla on Fredin Kolmatta linjaa takaisin kolmella äänellä (13% kaikista vastanneista)
  • Viidenneksi sijoittui sitten useampi ralli kahdella äänellä (9% kaikista vastanneista): Tehosekoitin - Asfaltti polttaa, J. Karjalainen - Villejä lupiineja, Maarit - Jäätelökesä, Sash - Ecuador, Lovin' Spoonful - Summer in the city sekä Dingo - Juhannustanssit.
  • Yhden äänen saavat jäävät kuudennelle sijalle (4% kaikista vastanneista): Texas - Summer son, Dj Ensamble - Summer night city, Helena Drive 5 - A girl in a push up bra, Samuli Edelman - Karavaanari, Danny - Pommittajat, Alan Jackson - Summertime blues, Nylon Beat - Kuumalle hiekalle ja Jari Sillanpää - Pariisi-Helsinki.

Loput jäivät nollille. Ääniä tuli yhteensä 22. Mielestäni kesäralliäänestyksessä jyräsivät perinteiset kesäbiisit. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Kiitsa kaikille äänestäneille!

Yritys hyvä kymmenen?

Uudenvuoden lupaus 2011 ei ole täyttynyt ihan niin odotusten mukaan kuin oli tarkoitus. Paino on kyllä tippunut, vuoden 2010 lopusta n. 6 kiloa, ja ylimääräinen ja turha turvotus lähtenyt kävelemään, mutta ihan tavoitteessani en ole. Lisäksi tuntuu, että tuo 6 kiloa ei oikein edes näy missään, paitsi juuri pöhötyksen katoamisena. Turvotuksen vähentämiseen en siis ole tarvinut karppaamista, olen vain puhtaasti jättänyt kaiken vaalean ruokavaliostani ja vaihtanut tuotteet tummaan ja täysjyvään.

Yyteri. Kuva täältä.
Muutaman viikon kuluttua olisi kuitenkin tarkoitus sitten lähteä sinne viimein sinne Yyteriin, mistä mainitsinkin jo tuolloin joulukuun lopulla julkaistussa tekstissä. Sinänsä mua ei haittaa uudenvuoden lupauksen epätäydellinen onnistuminen, sillä liikunnan määrä, energisyys ja pienikin painon pudotus ovat saaneet mun itsetunnon kohoamaan niin, että mua tuskin kiinnostaa, mitä ihmiset rannalla ajattelevat mun mahamakkaroista. Toisaalta olen kuitenkin pettynyt, sillä elämäntaparemontti on ottanut kesän aikana _huomattavaa_ takapakkia.

Edellinen merkintä oikeaksi laskettavasta liikuntasuorituksesta löytyy kalenteristani toukokuun puolelta. Muistan hatarasti, että kävin lenkillä vielä senkin jälkeen muutamia kertoja säännöllisesti, mutta sitten alkaakin jyrkkä alamäki. Olin reissussa ja muistan ajatelleeni, että kyllä mä sitten kerkeen, kun palaan taas arkeen ja Tampereelle... sitten mulla pamahtikin tuo selkä ja könkkäsin reilun viikon ajan kivun salimissa rajoissa: kunnon liikunnaksi sitä siis ei voi laskea. Sen jälkeen on mennyt nyt viikko ja lenkkeilyn ilo tuntuu kandonneen kokonaan.


Keväällä kirjoittelin jo tännekin siitä, että elämäntaparemontti tuntui onnistuneen: liikuin säännöllisesti ja söin huomattavasti terveellisemmin kuin puoli vuotta aikaisemmin. Niinhän se olikin onnistunut! On kuitenkin raastavaa tajuta, että muutamienkin viikkojen tauko, puoliksi pakotettuna juuri selkäongelmien vuoksi, saa elämäntavat aivan päälaelleen. Mä en tiedä, onko se yleisesti näin vai johtuuko se vaan syvällä mun päässäni edelleen piileskelevästä puhtaasta laiskuudesta vai mistä... onko laiskuun jälleen kerran kohottanut päätään? Vai oliko mun uudet elämäntavat sittenkään ehtineet juurtua kunnolla?

Nyt olen siis uuden alun edessä, jälleen. Alusta en kaikkea joudu aloittamaan, sillä kiitos ruokavalion (vaikka sekin on välillä repsottanut oikein kunnolla!), paino ja peilikuva eivät ole suurentuneet sitten toukokuun lopun. Mulla ei yleensä toimi itse laaditut aikataulusuunnitelmat, mutta nyt on kalenterissani ylhäällä tiukka kuntokuuri heinäkuun loppuun asti. Kenties viimeiset pikkukilot ennen Yyterin telttareissua karisisivat tämän avulla!

Ongelma on kuitenkin seuraava, johon saattaisin kaivata lukijoideni apua. Olen siis laatinut liikuntapäiväkirjani jo valmiiksi, mutta sen toteuttaminen vaatii itseltäni _paljon_. Ajattelin siis, että joka kerta kun laiminlyön suunnitelmaani, minua kohtaisi suuri, ankara ja inhottava rangaistus. Mutta mikä? Ideoita?

4. heinäkuuta 2011

Se on Petriiiii...

Tajusin, että edellisestä päivityksestä alkaa olla ehkä miljoona vuotta aikaa (ainakin melkein), joten oli aika taas istahtaa koneen ääreen ja keksiä jotakin järkevää (?) sanottavaa. Hetki sitten lataillessani akkuja tulevaa yövuoroa varten näin jopa unta siitä, että kirjoitin blogiin jotain tärkeää juttua. Tietystikään en enää muista, mikä tuo tuikitärkeä juttu oli.

Viikko onkin hurahtanut mukavasti helteistä nauttien, mökkeillen Päijänteellä ja tietysti myös töitä tehden! Loppuviikosta nauratti kotiseudun paikallislehden Jämsän seudun, olikohan tuo nyt sitten pääkirjoitus vai mikä. Kovasti siinä oltiin ruodittu Himoksella juhannuksena esiintynyttä Petri Nygårdia, sitä miten mauton artisti hän on ja miten mauton hänen show'nsa oli ollut etenkin juuri juhannuksena. Itseasiassa lehdessä taisi olla oikein kaksi eri artikkelia kyseisestä aiheesta.

Itsellä tällaisena semifanina nousi väkisin suupielet kohti kattoa, kun mietin, ymmärsivätkö artikkelien kirjoittajat ollenkaan, miten he teksteillään vain provosoivat kyseistä artistia tekemään lisää rivoja lauluja. Ehkä kirjoittajeet eivät siinä määrin tunne Nygårdia, että tietäisivät tämän juuri pyrkivän herättämään keskustelua ja kauhistelua, ja että mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä enemmän artisti saa vain tuulta purjeisiin.
Kuva täältä.
Petrillä on mielestäni muutamia hyviä, oikeastaan mahtaviakin biisejä. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös kappaleita, joita kuunnellessa tulee vain paha mieli tai massiivinen kuvotus, aiheet kun liikkuvat linjalla kiroilu, viina ja naiset. Kuitenkin jossain kummallisella tasolla arvostan suuresti tätä kyseenalaista Nygårdia. Kerrankin joku sanoo (=laulaa?) asiat suoraan. Olen niin lopen kyllästynyt siihen r'nb-skeidaan (linjastolla esim. Rihanna), siihen pohjattomaan lillunlällyyn, jota puskee joka tuutista. Okei, rakkaus on ihana asia ja siitä kuuluukin laulaa, mutta... jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja sitä mielellään kuuntelee vähän karskimpaa tekstiä, kuten parhaat p*llut jää n*ssimatta, jos naamaan kattoo... ja samalla miettii, että onko sulla pokkaa laulaa siitä? No Petrillä ainakin on!

Mä en lisäksi ymmärrä, miksi juuri Petrin sanoitukset ja lavashow't ovat niiden kiisteltyimpien listalla, kun ei tarvitse mennä edes puolta metriä sivuun, kun vastaan tulee jo lauma muita härskejä lyriikoita ja live-esiintymisiä. Artikkelissa ihmeteltiin sitä, kuinka lavalla oli naisia tissit paljaana ja Petri heittäytyi yleisön sekaan kesken esityksen. No, varmaan ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen artisti, jonka lavashow'ssa on puolialastomia naisia ja yleisö pääsee kosketuksiin laulajan kanssa. Ja mitä väliä, vaikka olisikin? Himos-festarit olivat muistaakseni K-18? Ja mihin on unohdettu esimerkiksi yhtye nimeltä Klamydia? Ei senkään biisit nyt ihan lasten korville ole tarkoitettu kuultavaksi.

Että sillee. Lähitulevaisuudessa luvassa vähän pohdintaa juuri päättyneen kesäralliäänestyksen tuloksesta!