Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Puhumisen epämestari

Kuva
Yritän tässä koota harhailevia ajatuksiani, kun korviin kantautuu kissan ehkä maailman rumin huomionkerjäysmouruna ja siihen sekoittuu erään henkilön selostus omasta ruuansulatuksestaan. No, yritän nyt edes hieman järjellisesti avautua asiasta, josta mun on taas pitänyt jonkun aikaa kirjoitella. Tuntuu kuitenkin, tässä häiritsevien tekijöiden keskiössä, että mitä enemmän mä olen tätä asiaa päässäni pyöritellyt ja kehitellyt järkeä antavia lauserakenteita blogiin kirjoitettavaksi, sitä huonommin mä osaan asian ilmaista. No, saas nähdä mitä tästä tulee.

Aloitetaan ihan alusta ja suoraan. Vaikeista asioista, tunteista ja tapahtumista puhuminen on mulle ihan saatanan vaikeaa. No, siinä se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä nyt ei sinänsä ole minut henkilökohtaisesti tunteville lukijoille mikään yllätys. Joskus musta tuntuu, että mua pidetään kamalan pinnallisena ja typeränä ihan vaan siksi, etten mä aina osaa ilmaista itseäni. Ongelmaan liittyy osittain myös järjetön riidan pelko.
Aikaisemmi…
Kuva
Vaikka lukijoita ei olekaan kuin huimat 12, intouduin silti tällaiseen hömpötykseen, se kun tuntuu olevan tapana aina välillä näissä blogeissa.
Kysymyksiä siis satelemaan! Aikaa kysyä on joulukuun 4. päiväänasti!  (tuli niitä kysymyksiä sitten yksi ainoa tai kymmenen, vastaan niihin joulukuun alkupuolella)

100 kirjaa

Nämä kirjat pitäisi lukea - IS

Alla on listattuna 100 kirjaa, jotka suomalaisen tulisi lukea. Itse olen punannut listasta lukemani kirjat: niitä ei ole montaa, mutta listalla on paljon kirjoja, jotka ovat kiinnostaneet minua jo sen verran pitkään, että taidankin lähipäivinä käydä kirjastossa... tosin, Garcia Márquez Gabrielin Sadan vuoden yksinäisyys ja F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut löytyvät omasta hyllystä (mummivainaan kirjoja, jotka olen raahannut jo vuosi sitten kotiin luettavaksi, en vain ole saanut aikaiseksi) (oikeastaan aloitin jo lukemaan Nuorena nukkunut-teosta, mutta se vaikuttu äärimmäisen tylsälle...).

Montako sinä olet näistä lukenut ja mitä mieltä olet listan kirjoista yleensä? Puuttuuko jokin mestariteos tai onko jokin kirjoista täysin turha?

1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
3. Aho Juhani: Rautatie
4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja
5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
7. Beauvoir Sim…

Paskimpia tekosyitä ikinä!

Kuva
Se, että huomenna on vapaapäivä! Mikä se on oikeuttamaan mut pussilliseen irtokarkkeja?!

Se, että eilen oli sunnuntai! Mikä se on oikeuttamaan mut kebabiin ranskalaisilla?!

Joo joo, Riina on repsahtanut herkkuihin. Tiedän, muutama kerta ei kaada koko maata, mutta horjuttaa sitä kuitenkin jonkun verran. Mitä jos nyt käy niin kuin yleensä? Kerran herkkuja, aina herkkuja? Omakohtaisestihan olen todistanut, että jos kerralla erehtyy kunnolla herkkujen kiellettyyn maailmaan, sinne tekee mieli sen jälkeenkin, koko ajan, jatkuvasti.

Ei mulla oikeasti ole syytä huoleen. Vai onko? Mä olen liikkunut edelleen säännöllisesti, menneellä viikolla kiloklubikin hehkutti mun liikkuvan tarpeeksi viikossa laihtuakseni (yli 200 minuuttia, vaikka vaadittu 1500 kcal:n kulutus jäikin hieman vajaaksi). Lisäksi ruokapäiväkirja kiloklubissa näyttää suhteellisen hyvälle. Ainut tämän hetkinen tsemppauksen aihe on energiaosastolla, koska syön muutaman prosentin liikaa tyydyttyneitä rasvoja (suositus 1/3 päivittäi…

Hulvatonta kuntoilua...!

http://www.tehokas-laihdutus.info/kuntoilu/helppoja-jumppaliikkeita/

Kohdassa 2:23. Varmasti tehokas liike, mutta... itse en ainakaan tuohon kykene ilman päätöntä naurunremakkaa. Sitten kun naururipuli iskee, niin tuo liike on täysin mahdoton toteuttaa edes. Lohduttavana asianhaarana koen kuitenkin sen, että ainakin nauraminen laittaa vatsalihakset koville.

Anteeksi hulvattomuuteni tänään. Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! :)

Olen koukussa... Remekseen.

Kuva
Haluan jakaa kanssanne ajatukseni yhdestä loistavimmasta kirjailista ikinä!


Mua ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut jännityskirjallisuus, eikä mua kiinnosta se edelleenkään. Kymmenisen vuotta sitten kaverini johdatteli mut kuitenkin erään suomalaisen jännityskirjailijan teosten ääreen enkä ole sen koommin päässyt irroittautumaan niistä. Ilkka Remes vei mun sydämen tuosta noin vaan! Siinä on kirjailija, joka on ansainnut sen kaiken hehkutuksen ja huomion, jota osakseen saa.

Remeksellä on takana 14 loistavaa jännitysromaania. Uusin näistä on ilmestynyt kauppoihin vasta ihan lähiaikoina ja voinkin Teräsleijonan ylpeänä omistajana kertoa, että sain sen tietysti synttärilahjaksi avopuoliskoltani. Olenkin jo tottunut siihen, että syntymäpäiväni ja Ilkka Remeksen uusimman kirjan julkaisu ajoittuvat vuosi toisensa jälkeen samaan ajankohtaan. Remestä onkin puskenut lahjakääreistä ainakin viitenä edeltävänä vuotena! Hiroshiman portti, Nimessä ja veressä, 6/12, Pahan perimä, Pyörre, Isku ytim…

Miksi sitoutuminen pelottaa?

Kuva
Siinäpä vasta kysymys.

Asia tuli mieleeni jo jonkin aikaa sitten, kun eräs ensi kesänä naimisiin menevä ystäväni "varoitteli" mua jo etukäteen siitä, että hän pyytäisi minua mukaansa valitsemaan hääpukua. Olin tietysti innoissani heti. Joskus olen suunnitellut meneväni tyttökavereideni kanssa ihan vain huvikseen sovittelemaan hääpukuja liikkeisiin. Huumorintajuni on ehkä kiero ja omituinen, mutta se olisi hullun hauskaa ajanvietettä!

Aloin sitten enemmänkin pohtia koko naimisiinmenohommaa. Itse elän parisuhteessa ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, joskus mä haluan aviomiehen, pari mukulaa, omakotitalon, koiran ja puutarhan. Ennen kaikkea mä haluan täydellisen hääpäivän. Olen vissiin sellainen aika perinteinen naisihminen. Tiedän, että avopuoliskoni on se ihminen, jonka kanssa haluan tuon kaiken. Vaikka meillä, ja kaikissa muissa maailman parisuhteissa, onkin omat alamäkensä ja ns. hiljaiset ja tympeät kautensa, tällä hetkellä mä olen varma siitä mitä haluan ja ken…

Pelei ja herkkui!

Kuva
Joku jamppa jutteli tänään radiossa siitä, miten tietokone- sun muita pelejä pelaavat lukiolaispojat ovat ohittaneet englannin kielen opiskelussa ikäisensä tytöt. Haastattelussa eräs poika sitten totesi, ettei lukion englannin tunneilla oikeastaan edes opi mitään uutta, kun kielioppi on jo opiskeltu ja sanavarasto karttunut melkoiseksi juurikin pelien ansiosta. Jossain oli sitten tehty oikein yliopistotason tutkimus tästä ja kyllä: se todisti, että pelejä pelaavat pojat/miehet ovat kuin ovatkin parempia englannissa kuin tytöt!

Aika sherlock.

Eikö tämä nyt ole ihan päivän selvä asia? Miksi siitä on pitänyt erikseen tehdä oikein tutkimus? Jos pelaa pari tuntia päivässä peliä, johon ei ole mahdollisuutta saada suomen kieltä, niin eikö ole ihan normaalia, että ajan kuluessa sitä oppii pelaamaan peliä vieraalla kielellä? Parhaassa mahdollisessa tapauksessa sanastot, joihin peleissä törmää, ovat oikeasti oikeassa elämässä hyödyllisiä. No niin, jälleen kerran on todistettu, etteivät pelit ol…

Kiloklubi-ajatuksia

Kuva
Ensimmäinen viikko Kiloklubin jäsenenä alkaa hiljalleen olla takana. Olin melko oikeassa siinä, että sivusto on koukuttava; kirjaudun palveluun ehkä seitsemän kertaa päivässä, jotta en unohtaisi mitään päivän aterioistani. Toisaalta tämä on vain hyvä juttu, sillä ainakin itselleni on kehittynyt massiivinen pakkomielle saada näyttämään ruokapäiväkirja hyvälle ja ennen kaikkea ne neljä ruoan laatua kuvaavaa pallukkaa vihreäksi.


Ensimmäiseksi harjoitteluviikoksi onnistuin tässä tehtävässä yllättävän hyvin ja sain todistettua itselleni, miten paljon mun ruokavalio todella on parantunut sitten viime marraskuun. Viime marraskuussa kasvisten määrä olisi jäänyt reilusti alle 600 grammaan (kiloklubin suositus), energiasta olisi tullut liikaa tyydyttyneistä rasvoista ja herkkuosio olisi nyt ainakin muljahtanut kirkkaan punaiselle.

Mutta kuten ylläolevasta kaaviosta näkee, mä en todellakaan ole karppaaja!

Lauantaiaamuna meinasi päästä kuitenkin itku, kun jouduin häpeillen lisäämään ruokapäiväkir…

Kiloklubi.fi

Kuva
Nyt kun pahin karppausinho on taas laantunut minimiin ja ajatus tuntuu jälleen ihan siedettävältä, niin ajattelin jakaa kanssanne uuden ystäväni, kiloklubi.fi-sivuston. Bongasin tämän ilmaisen nettisivun eilen eräästä toisesta laihdutusblogista ja päätin sitten ihan piruuttani rekisteröityä sivulle. Mä en vielä tiedä, oliko se hyvä vai huono idea, sillä sivusto vaikuttaa uhkaavan koukuttavalta.

Rekisteröitymisen jälkeen omiin tietoihin kirjataan tietysti syntymäaika ja pituus. Lisäksi masiina tahtoo tietää, minkätasoinen liikkuja olet juuri NYT. Tietoja voi sitten muutella sitä mukaa, kun "kehittyy".

Kiloklubilla voi täyttää ihan omaa ruokapäiväkirjaa, joka laskee automaattisesti päiväkohtaisen energiansaannin (hiilihydraatit, proteiinit, rasvat ja alkoholi) ja kertoo käyttäjälle, mikä on ruuan suhteen vinossa ja mikä kohdillaan (kasvikset, energia, herkut, kuidut). Liikuntaosiossa voi puolestaa kirjata ylös viikon liikunnat. Kone laskee kulutuksen automaattisesti ja näyttää…