Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2012.

Uusia (treeni)vaatteita!

Kuva
Tiedättekö sen itsevarmuuden ja hyvän olon tunteen, kun päällä on mukavat ja hyvinistuvat vaatteet? Tämähän ei siis pelkästään päde tavallisten arkivaatteiden kanssa, vaan myös treenivaatteiden kanssa. Vaikka blogini pyrkii välttelemään kaikkea turhanpäiväistä hömpötystä, mun on pakko jakaa teidän kanssanne eiliset ostokseni Stadiumista.

GoGo:lla käymisen innostusta ei toki ole laskenut mun vanhat ja ryysyiset treenivaatteet, mutta ai että, miten olikin kiva mennä eilen tuplatreeniin ihan uudet ja komeet treenivaatteet päällä! 45 minuutin zumba ja päälle tunnin bodypump luonnistui aivan uudella innolla ja tomeruudella kuin aikaisemmin. Vaikka GoGo onkin mulle nykyisin kuin toinen koti (heh), ensimmäistä kertaa eilen mä tunsin vähän niin kuin kuuluvani joukkoon uusine kamppeineni.

Jotta tässä ei nyt täysin unohdettaisi elämää kuntoilun ulkopuolella, ajattelin hehkuttaa teille ihan tavallista vaatekauppaa, joka eiliseen asti oli meikäläiselle täysin tuntematon (ehkä muodin orjallisille …

Itsetunto raapaisi pohjaa... vähän.

Viikonloppuna tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut sitten... sitten pitkään aikaan. No, veren alkoholipitoisuus oli toki koholla, joten se saattaa osaltaan hieman selittää tapahtunutta. Pitkästä pitkästä aikaa meikäläisen itsetunto taas horjui - ja miksi? Juurikin sen ainaisen samaisen ongelman vuoksi: kun minä olen niin läski!

Katseltiin hyvillä mielin viime kesänä kuvattua videomateriaalia eräästä viikonloppuhäppeningistä. Multa meinasi tippua silmät päästä, kun mä näin itseni vilahtavan videolla. Joo, kyllä mä tiedän, etten mä ollut viime kesänäkään vielä ihan siinä parhaimmassa kondiksessa (lievästi ilmaistuna), mutta että voi jeesus! Järkytykseeni sitten nautin hieman lisää mustikkalikööricocktailia ja unohdin koko jutun illan edetessä. Kun oli sitten aika mennä nukkumaan, mä tajusin yhtäkkiä, että mä parun kuin viimeistä päivää.

Näin jälkeenpäin, selvinpäin, ajateltuna koko juttu tuntui ihan naurettavalta. Oikeastaan koko jutun laukaisi se, että nukkumaan mennessä avopuolisko…

Hiihtäminen olikin ihan kivaa...!

Kuva
Tänään kerkesin vihdoin ja viimein HIIHTÄMÄÄN mun uusilla suksillani. Sää oli täydellinen: aurinko paistoi ja pakkaslukemat olivat (ja ovat edelleen) rapiassa kymmenessä. Luminen metsämaisema, ah ihanaa! Muut kunnianhimoiset hiihtäjät, ah kamalaa.

Okei. Mun hiihtohistoriani on surullinen. Koulussa mä vihasin hiihtämistä. Se oli aivan hirvittävää pakkopullaa, koska ikinä ei saanut hiihtää omaa vauhtia. Lisäksi oli aina PAKKO hiihtää se tietty matka. Mulle jäi niin kamalat traumat, että mä ihan yllätin itseni, kun mä ennen joulua pyysin vanhemmiltani joululahjaksi suksia! Ajatus omaan tahtiin hiihtämisestä haluamansa matkan verran tuntui jotenkin mukavalta ja rennolta. Tänään sitten hiihdin ensimmäistä kertaa tänätalvena ja ensimmäistä kertaa ehkä viiteen vuoteen (viime talvena hiihdin vanhempieni luona kaksi kertaa pellon ympäri veljenpojan kanssa).

Homma oli heti alusta alkaen, kuten olin osannut odottaakin, aika hakusessa. Kaaduin turvalleni säälittävän pienessä mäessä (vilkuilin nop…

Bodycombatia ja karppipitsaa!

Kuva
Kävin perjantaina kokeilemassa GoGo:lla BODYCOMBATIA. Combat kuulosti etukäteen erityisen hauskalle liikunnan muodolle, sillä kuvauksen mukaan se on tehokas harjoittelumuoto, joka yhdistää liikkeitä useista itsepuolustuslajeista, kuten karate, taichi ja nyrkkeily. No, enpä nyt sitten tiedä oliko se lopulta yhtään niin hauskaa kuin mä olin toivonut ja kuvitellut.

Tehokasta se oli joo; pystyin melkein tuntemaan, miten mun keskivartalon pläskit saivat kyytiä. BC olisi varmasti ollut puolet kivempaa, JOS mulla olisi ollut a) riittävästi kuntoa JA b) riittävästi motorisia taitoja. Enhän mä herranjestas pysynyt edes mukana, kun tahti oli jumalaton ja liikkeet ihan kummallisia. Vaikka meitä vasta-alkajia oli tunnilla todella monta, ohjaajamuija näytti kunkin liikkeen ehkä kerran hitaasti ja sitten mentiinkin jo tuhatta ja sataa. Sitten mua alkoi vaan ketuttaan koko homma. Alkulämmittelyjen jälkeen mä en olisi enää edes jaksanut huitoa ja potkia yhtään. Välillä mua nauratti ihan helkkaristi, k…

Hoitotyön ällöimmät

Joskus sitä tapaa tällä hoitoalalla ihmisiä, joita ei voisi kuvitellakaan hoitoalalle. Tällä tarkoitan lähinnä ihmisiä, joilla on kaikenlaisia erilaisia iljetyksiä esim. veren, haavojen, ulosteen tms. kanssa. Joku ei voi sietää haavoja, joku pyörtyy verestä ja niin päin pois. Mikä näitä ihmisiä ajaa sitten alalle, jossa näihin nyt väistämättä törmää?

No, en mä itsekään ole mikään itse neiti täydellisyys. Mua ei haittaa paskanhaju eikä mua verikään nyt suuremmin mitenkään ällötä. Tietenkin on aina värisyttävää nähdä verta ja syviä haavoja, mutta ei ne nyt mitenkään jää kummittelemaan mun mieleen. MUTTA. Kaikki, mikä tulee suusta ällöttää mua. Oksennus ja lima. Hyi saasta! Opiskelujen ja tämän lyhyen lähihoitajaurani aikana koettelevimmat hetket olen kokenut potilaan oksentaessa tai erittäin limaisen potilaan hoitamisessa. Sitä limaa kun joutuu välillä sieltä hengitysteistä IMEMÄÄN imukatetrilla pois. Hyi. Siis oikeasti. Yöh.

Tietysti ammattimaisuuteen kuuluu, ettei tätä äklötystä näytä…

Bodypumpissa

Kuva
Kävin lauantaiaamuna elämäni ensimmäisellä BODYPUMP-tunnilla GoGo:ssa. Mulla ei oikeastaan ollut juurikaan käsitystä, mitä bodypump pitäisi sisällään, mutta pelkän puhtaan maalaisjärjen avulla tiesin jo etukäteen, että seuraavat päivät tulisivat olemaan täyttä helvettiä. Vaikka mä olenkin kuntoillut ja jumpannut kotona lihaksistoani päästä varpaisiin, ei se millään voi yltää bodypumpin kanssa samalle tehokkuustasolle. Niinhän siinä sitten kävi, että tällä hetkellä ainakin mun reisilihakset huutavat apua ja ambulanssia. Saa nähdä, mitä tänään töistä tulee, ergonominen työasento kun lähtee juurikin noista alaraajoista!

Mua jännitti kovasti ennen tunnin alkua ja ihmisten sitten rynnistäessä liikuntasaliin, mä olin aivan pihalla, että mitäs nyt sitten. Muutaman sekunnin ajan arvioin ovella tilannetta ja seurasin muiden esimerkkiä. Tunnilla tarvitsi tangon, painot, "steppilaudan" ja patjan. Koska kyseessä oli kuitenkin mun aivan ensimmäinen bodypump-kokemus, mä valitsin kevyet pa…

I'm so excited, and I just can't hide it (GoGo!)

Kuva
Kävin äsken kirjoittamassa kokoaikajäsenyys-sopimuksen GoGo Hermian kanssa.

Kokojäsenyys tarkoittaa sitä, että minulla on käytössä kaikki GoGo:n palvelut ihan milloin vaan, kun pulju vain on auki. Jos olisin ollut hieman vähemmän saamattomampi, olisin saanut jäsenyyden hintaan 55e/kk, mutta koska Kauppakeskus Duon ennakkomyyntipisteet jotenkin lipuivat mun ohitseni (tai siis minä livuin niiden ohitse), sopimuksessa lukee nyt 60e/kk. En voi kuitenkaan sanoa, että tämä nyt kovastikaan enää harmittaisi, sillä ensimmäinen visiittini GoGo:ssa jätti melkein jäljen sydämeen. Siitä minä varmaan maksaisin vaikka tonnin kuussa (no ei nyt ihan)!

Niin kuin otsikosta voi jo päätelläkin, olen siis melko innoissani tästä uudesta hintavasta jäsenyydestäni GoGo:lle. Tietysti kaikki näyttää uutena ja tuoreena hienolta ja siistiltä, mutta tämän ihkauuden GoGo:n tilat, kuntosali ja kaikki mahdollinen näyttivät todella raikkaalle ja luokseen kutsuvalle. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi kotiinsa tullut (…

Kuka vei porstuasta porkat, voi siansorkat!

Kuva
Eilen kävin Kalevan Sportiasta hakemassa joulupukilta saamiini Peltosen suksiin siteet, monot ja sauvat, yhteishintaan 128 euroa. Kyllä nyt pääsee hiihtelemään, näytti olevan jo ladutkin tuolla lenkkipolulla ja paljon innokkaita hiihtäjiä liikenteessä.

Vähän arveluttaa lähteä niiden hartaiden hiihtoharrastajien sekaan, kun niiden vauhti on ehkä miljoona. Vähän arveluttaa sekin, että kuinka mä nyt ihan oikeasti innostun tuosta hiihdosta. Käynkö mä kerran hiihtämässä ja sitten alkaakin vituttaa niin paljon, etten hiihdä ennen kuin ensi talvena sitten taas?


Olen suhteellisen tyytyväinen alkaneen vuoden liikuntasuorituksiin ja terveelliseen ruokavalioon.

Joulun ajaksi hylkäämäni kiloklubi.fi-sivusto on taas ollut ahkerassa käytössä ja ainakin sen mukaan tämä mielikuva onnistuneesta ruokavaliosta ei ole pelkkää kuvitelmaa! Siellä ne ruuan laatua kuvaavat pallukat ovat värjäytyneet yksi toisensa jälkeen vihreiksi, tai ainakin keltaisiksi. Punainen oli se paha väri.

Vaikka joulun suklaaherku…

Huumorinkukka se kaunein kukka!

Kuva
Huumori on jännä juttu. Toisenlainen huumori iskee ja naurattaa vatsalihakset helliksi ja toisenlainen pistää sitten vain vihaksi. Mulla ei ole mitään tiettyä huumorigenreä, joka olisi ehdottomasti ylitse muiden, mutta ei mulla oikeastaan ole mitään ehdotonta inhokkigenreäkään. Toisin sanoen, minä nauran kaikelle, mikä vain kuulostaa hauskalle. Huumori on loppujen lopuksi kuitenkin melko arka alue ja mitä tahansa ei kannata suustaan päästää missä tahansa. Tuntemattomassa porukassa on aina joku, joka kiskaisee herneen sieraimeensa, vaikka vitsinkertojan tarkoitusperät olisivat kuinka viattomat tahansa.

Aihe tuli mieleeni eilen, kun katselin Putouksen uuden kauden avausta televisiosta. Kun ruutuun asteli Aku Hirviniemen esittämä Usko Eevertti Luttinen, en voinut olla hymyilemättä salaa sisäänpäin: mitähän nyt hartaat kristityt sanovat? Toistaiseksi en ole löytänyt mistään päin bittiavaruutta mitään sen kummempaa kuin Hirviniemen alapäähuumorin kritisointia, mutta uskaltaisin väittää, et…

Liikuntaa ympäri vuoden?

Kuva
Välillä sitä tuntee itsensä lähinnä vähäjärkiseksi, kun lenkille on pakko lähteä säässä kuin säässä! Toisaalta tuntuisi ihan järkevältä katsoa ensin ikkunasta ulos ja todeta, että onko nyt ihan oikeasti sellainen ilma, että lenkillä edes viihtyy. Ainahan lenkkeilyn voi korvata vaikka jumpalla tai jollain muulla sisäaktiviteetilla.

Tänään tunsin oloni taas oikein voittajaksi, kun lunta satoi vaakasuoraan ja tietysti myös puolet matkasta juuri päin näköä. Mutta pakko oli lähteä, onhan sentään uusi vuosi ja uudet kujeet (ja ihan uusi motivaatiokin tähän kuntoiluun ja laihtumiseen)! Keho kaipasi raitista ilmaa (sitä tietysti riitti sekopäisessä lumimyräkässä) ja hei, mähän tykkään lumipyrystä! Ajatukset olivat kuitenkin jotain aivan muuta, kun tarvoin viimemetrejä naama vettä valuen aamulla silmiin sutaistut ripsivärit mukanaan.

Hyvä olo kuitenkin saavutettu, joten ei tässä voi mitään katuakaan. Kiitos mun goretex-takki ja goretex-kengät! Uitettukoira-olo pysyi naamaa lukuunottamatta siis…