Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Ravintola-addiktio?

Kuva
Jälleen kerran mun on pakko ylistää lenkkeilyn ja raittiin ilman jumalaista vaikutusta ihmismieleen!

Olin aivan tuskissani tuossa tunti sitten. Mua harmitti, etten mä suunnitelmistani huolimatta ollut heti työpäivän päätyttyä lähtenyt bodypumppiin (vaikka huomenna se on kuitenkin ohjelmistossa kera shäbämmin) ja sitten se tietysti jäi kokonaan, kun laiskuus voitti ja päiväunillekin taisin vajota hetkellisesti. No, olo oli hervoton ja vaikea. Oli tylsää ja pökkelöinen olo pienistä päivätirsoista. Mun alkoi suunnattomasti tehdä mieli ruokaa. Roskaruokaa. Rasvaista roskaruokaa. Hookin Mexican-ateriaa.

Vaikeroin hetken sohvalla ja yritin kerjätä keittiössä tietokonetta selaavan avopuoliskoni huomiota. Ensin mun teki ihan hirveästi mieli lähteä ihan vain shoppailemaan, tai muuten vaan johonkin. Ahdisti möllöttää vaan siinä sohvalla. Sitten sielun silmieni eteen muodostui utuinen kuva Mexican-lautasesta (joka siis on fingerfoodin ja roskaruoan aatelia!) ja aloin maanitella avopuoliskoa läht…

Mielenkiintoinen artikkeli Tervepotilas-lehdessä

Kuva
Lueskelin työmaalla tänään mielenkiintoisen artikkelin Tervepotilas-lehdestä (3-4/2012). Koska itse joskus syksyllä kokeilin vähähiilihydraattista ruokavaliota ja sittemmin luovuin siitä, koska tunsin uskovani enemmän monipuoliseen, kuitupitoiseen ja sydänystävälliseen ruokavalioon (en nyt tarkoita, etteikö vhh-ruokavalio olisi sydänystävällinen, mutta hyvät hiilarit ne vaan nousevat esiin, kun puhutaan sydänystävällisestä ruokavaliosta), kiinnostuin kovasti eräästä lehden artikkelista liittyen juuri viljoihin.


Artikkelissa Viljat kuuluvat monipuoliseen ruokavalioon oli paljon melko mielenkiintoisia juttuja, joita ajattelin nyt hieman jakaa. Alla olevat faktat on napattu kyseisestä artikkelista, mutta niiden julkituomiseen olen käyttänyt omaa luovuuttani.

Artikkelin alussa hiilihydraatit jaetaan tärkkelykseen ja kuituun. Tärkkelys imeytyy nopeasti ohutsuolesta verenkiertoon, kun taas kuitu imeytyy hitaasti paksusuolesta. Tästä siis kaikin maalaisjärjin voimin idea nopeista ja hitaista…

Jumissako olen tässä elämässä? En sittenkään!

Everybody is getting married or pregnant ... I'm just getting drunk.

Niinpä. Johan tässä on kuitenkin saavutettu aikuisuus, tai ainakin jonkinlainen esiaste siitä. Joskus olen tainnut mainita, että ei lapsia tai avioelämää ennen kuin toimeentulo on turvattu! Pidän tätä edelleen ihan hyvänä periaatteena, sillä lapset ja unelmoimani mahtihäät (heh) eivät tule halvaksi ja omasta mielestäni sekä yhteiskunnan painostuksesta tuilla eläminen opiskelun ulkopuolella on jotenkin... saamatonta. No, nyt mä olen jo ammatin haalinut takataskuun, joten...?

Mä olen täysin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä enkä mä lähtisi muuttamaan siitä mitään. Pakko kuitenkin myöntää, että välillä tulee jollain tavalla ontto olo, kun seurailee saman ikäisten, nuorempien tai vanhempien kavereiden ja ystävien "eteenpäin kulkemista". Tekisi itsekin mieli ajoittain "edetä" tässä elämässä ja mennä mahtaillen (heh) naimisiin, puhumattakaan, että hankkisi vähän perheenlisäystä. Joskus jopa kaihol…

Akkavaltaisella alalla

Kuva
Eilen oli erittäin hyvä päivä (vaikka Rammsteinin Hartwall Areenan valloitus jäikin tältä vuodelta näkemättä). Eilinen oli oikeastaan lähes täydellinen päivä. Tässäpä vasta pohjustus tämän päivän blogikirjoitukselle.

Yleensähän sanotaan, että työpäivään, fiilikseen ja työmotivaatioon vaikuttaa ihan kamalan hirviästi sun työkaverit. No, allekirjoitan kyllä tämän. Mä olen kuitenkin sellainen ihminen, joka haluaa tulla toimeen ihan kaikkien kanssa, vaikka se naamataulu tai toisen ajatusmaailma ei ihan oman kanssa kohtaisikaan samalla tasolla. Tähänhän oikeastaan kaikki varmasti pyrkii. Kuka nyt tarkoituksella kuluttaisi energiaansa esim. juuri työpaikalla turhanpäiväiseen kiukutteluun ja vittuiluun (okei, näitäkin on, mutta jätetään ne aivan omaan arvoonsa)?
Mä olen työskennellyt samassa työpaikassa nyt abouttiarallaa yhdeksän kuukautta ja työkaverit ovat käyneet tässä ajassa tutuksi erilaisine luonteineen, työtapoineen ja -moraalineen. No, akkavaltaisella alalla kun ollaan, työyhteisö e…

Valokuvaushaaste

En ole pitkään aikaan tuntenut itseäni inspiroituneeksi, etenkään valokuvauksen saralla. Ajatuksen seuraavaan sain eräästä seuraamastani blogista ja otin vapauden hieman lainata hauskaa ideaa tänne omaan bloggeroiseeni. Kyseessä on siis valokuvaushaaste ja toivon, että te rakkaat lukijani osallistuisitte aktiivisesti tähän mun luovuuden etsintääni.

Toivoisin siis teiltä lukijoiltani ideoita, miten voisin päräyttää valokuvausluovuuteni käyntiin. Ehdottakaa aihetta, minä toteutan ja yritän olla samalla myös hieman luova. Sanotaan vaikka pari aihetta per lukija, niin johan olisi mukavaa! Pari viikkoa annan teille armonaikaa keksiä järisyttäviä aiheita. Tänäaikana kommenttiboksiin ilmestyneitä aiheita alan purkaa siis 26. helmikuuta.


Tänkkeduu vaan jo etukäteen! :)

Kehonkoostumukseni

Kuva
Eilen mulla oli vihdoin ja viimein tilaisuus kehonkoostumusmittaukseen! Menin eilen normaaliin tapaan GoGo:lle shäbämmiin ja bodypumppiin, kun siellä olikin joukko ihmisiä ja kehonkoostumuksen mittauslaite (?). Olin tietysti ensimmäisenä innokkaana jonossa, vaikka tulokset etukäteen vähän pelottikin. No, painossa ja BMI:ssä ei mitään uutta mulle ollutkaan. Sen sijaan mua kiinnosti kovasti rasvaprosenttini.


No, sehän oli huono. Itse asiassa se oli erittäin huono. 39,5%, kun meikäläisen ikäisellä normaalilukemat kuuluisi olla n. 21%-32% (taulukko - tohtori.fi). Toisaalta, ihanaa etten koskaan saa tietää, mitä se on ollut esim. vuosi sitten. Varmaan jotain aika järkyttävää.

Sinänsä tuo jättisuuri lukema ei jäänyt mua oikeastaan haittaamaan, koska rasvaprosentin ohella mittauslaite mittasi myös sisäelinten ympärillä lilluvan rasvan määrän, eli viskeraalisen rasvan. Sain tuloksen 5, joka sijoittuu normaalilukemien (1-9) sisäpuolelle. Yli 9 tarkoittaa korkeaa eli huonoa tulosta.

Viskeraalis…

Ilmassa hitunen väsymystä

Kuva
Mä olen viime aikoina ollut ihan helkkarin väsynyt. Kaiken pähkäilyn jälkeen mä olen tullut siihen tulokseen, että tämä jatkuva uupumuksen tila johtunee tästä yhtäkkiä kasvaneesta liikunnan määrästä (GoGo) ja siitä, etten mä ole osannut määrittää tarvitsemani energian määrää siihen nähden. Mä siis syön varmaan liian vähän. Vaikka kiloklubin ruokapäiväkirjaa ei tulekaan täytettyä enää päivittäin (ai miten niin se alkuhuuma on hävinnyt...), jo pelkkä maalaisjärki sanoo, etten mä voi jaksaa näin onnettomalla ruokamäärällä.

Tämä on taas aika kinkkinen juttu, sillä jos mä sitten syönkin enemmän, mulle tulee huono omatunto ja mä koen harjoittamani liikunnan ns. turhaksi. Mikä on taas ihan typerää. Kaiken a ja o laihduttamiseen kun taitaa edelleen olla se, että syö riittävästi. Ehkä tässä on syy myös siihen, ettei vaa'an lukemat ole juurikaan tippuneet viime aikoina. Miten mä voisin muka laihtua, jos keho pitää kynsin hampain kiinni energiavarastoistaan, kun lisääkään ei tipu tarpeeksi?