Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2012.

Yök, herkuttelua!

Kuva
Juhannus meni sittenkin ihan mukavasti, vaikka se aatonaattona ei siltä vaikuttanutkaan. Taisin hieman ylidramatisoida koko homman. Ajelin mökille, saunottiin, vihdottiin, grillattiin, poltettiin kokkoa ja mentiin sitten ajoissa jo nukkumaan. Kaikki siis kävi oikein hyvin!

Grillaamisesta puheenollen, kesä on jälleen kerran tuonut mukanaan kaiken überrasvaisen, mutta niin äärimmäisen herkullisen grilliruuan. Ruokavalio on muutenkin hieman muuttunut kuluvan kesän aikana ja sen tajusin vasta eilen, kun kävin vaa'alla. Paino oli noussut, jonkun mielestä ehkä naurettavan vähän, mutta minulle se oli herätys jälleen todellisuuteen.

Mun painohan on pitkään pysynyt jo samoissa lukemissa. Olin tähän hyvin tyytyväinen, vaikka kaukanahan se vielä oli mun ihannepainosta. En kuitenkaan ole muutamaan kuukauteen enää edes yrittänyt laihduttaa, vaan olen pyrkinyt pitämään painon lähinnä kurissa, siinä hienosti onnistuen. Mutta pienikin muutos ruokavaliossa näköjään tekee tehtävänsä välittömästi. G…

Juhannuksen taikaa

Ah, tätä autuutta. Siis "ah, tätä autuutta". Juhannus tulossa ja minätyttö jo keväällä suunnittelin, että päinvastoin kuin viime juhannuksena, tänävuonna olen aattona aamuvuorossa ja juhannuspäivänä iltavuorossa, kerkee sitten nähdä ja olla edes vähän tärkeiden ihmisten kanssa. No ei mennyt nyt ihan niin kuin herttaisimmissa haaveissani olin kuvitellut.

Koko juhannus alkaa tuntua ihan paskalta, jos nyt näin suoraan voin asiani ilmaista tässä bloggeroisessani. Okei, tiedän! Olen itse valinnut alan, jossa tehdään kolmivuorotyötä ja kyllä, aina ei osu ihan nappiin kaikkien pläänien kanssa! Nyt tuntuu kuitenkin jokseenkin tukahduttavalta. Viime juhannus, ensimmäinen juhannus ikinä, kun olin töiden orjana, ei tuntunut läheskään näin tukahduttavalta. Ahdistavalta. Katkeralta. Oikeastaan oli mukava olla töissä, tienaamassa kasoittain rahaa, kun ulkona oli varsin epäedullinen sää. Se kuitenkin johtui ihan puhtaasti siitä, että silloin mulla oli iltavuoro ja sitä seurasi tiiviisti aa…

Hyvää juhannusta!

Kuva
Selkä alkaa olla jo ihan kuosissaan, onhan tässä jo kaksi raskasta aamuvuoroakin takana. Hieman välillä särkee, pitkään paikallaan istuminen ei tee kovin hyvää eikä vielä uskalla kumartuakaan ihan kunnolla, mutta työt sujuu kuitenkin, kun muistaa oikeaoppisen ergonomian, ja muukin arkielämä! Eilen mun piti uskaltautua jo bodypumpiin, mutta olin kiltti tyttö ja kuuntelin ystävän neuvoa olla menemättä. Sen sijaan aurinkoinen kävelylenkki hyvän musiikin tahdissa teki terää! No, sallittakoon laiskottelu, kun juhannuskin on tulossa (kuulostaa pahasti vaan typerälle tekosyylle...).

Olin muutaman päivän toipumassa lanneselän oikuttelusta kotona Koskenpäällä ja ai, että oli mukavaa! Sellaisessa kesäkylässä sitä unohtaa pahemmatkin säryt. Kesä tuntuu maalla muutenkin niin paljon todellisemmalle ja ihanemmalle kuin täällä kaupungin melskeessä. On niin paljon vihreää, värikkäitä kukkaniittyjä, pelkkää tuulen suhinaa koivikoissa, laineen liplatusta... jaan teille muutaman kuvan tästä mulle niin …

Noidannuoli - kesänuoli...

Kuva
Ja juuri kun olin päässyt kirjoittamasta sairastamisen vaikeudesta ja juuri kun olin päässyt mahtavaan bodypump-fiilikseen, mun selkä menee ja sanoo POKS. ...tana, että ketuttaa. Näköjään tuo pyykin asettelu kuivaustelineeseen voi myös olla varsin riskaabelia toimintaa... noidannuoli ei siis katso aikaa, paikkaa tai fyysistä kuntoa (olenhan mä, ja etenkin mun selkä, huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, kiitos GoGo:n).

Mulle iski kesänuoli. Tasan vuosi sitten mulla oli tämä sama ongelma, noidannuoli alaselässä. Miten voikaan selkä hajota näin säännöllisesti, lähes päivälleen vuoden välein. No, onneks tänävuonna kesänuoli taisi jäädä astetta kevyemmäksi kuin viime kesänä (viime kesänä saigonia pärähti kahdeksan päivää), sillä nyt parin päivän jälkeen pystyn jo istumaan jonkun verran ja saikkuakin tuli vain kolme päivää. No, tänävuonna sain toki vähän paremmat lääkkeetkin, kipulääkettä ja relaxanttia suoraan lihakseen ja Dolania kuuriluontoisena. Viime kesänä arvauskeskus…

Ikäsyrjintää pahimmillaan

Iltalehden sivuilla oli otsikko Brittilääkäreille moitteita: Eivät hoitaneet ikäihmisiä, alla IL:n gallup Syrjitäänkö Suomessa potilaita iän vuoksi? tuloksella 94% vastanneista sanoo, että kyllä. Tietysti tästä saa kuvan, että kyllä, iäkkäitä potilaita syrjitään heidän korkean ikänsä vuoksi. Siksi mulle hetkellisesti taas ylitse kiehahtikin.

Alla oleva teksti on toki yleistävä, mutta se, mitä näen päivittäin töissä ja kuulen työssäkäyviltä ihmisiltä ympärilläni, tukee sitä vahvasti.

Hoitoalalla sitä on monesti kohdannut aivan absurdeja tilanteita. Satavuotias mummo ei suostu enää syömään, lähetetään hänet gastroskopiaan. Päälle ysikymppinen pappa on kamalan väsynyt, otetaan liuta verikokeita. Ainakaan laitoshoidossa vanhoja ihmisiä ei syrjitä. Päinvastoin. Vaikka potilas olisi kuinka huonossa kunnossa ja jaksaisi päivästä toiseen ilmaista halunsa jo kuolla, niin ei! Ei muuta kuin piikki käteen, parit labrat ja mahdollisesti pari epämiellyttävää tutkimusta siihen päälle ja tietysti kaik…

Sairastamisen vaikeus

Kuva
Kuinka syvällistä pohdintaa voikaan aiheuttaa yllättävä paskatauti? Tänäaamuna herätessäni huomasin, että jonkinmoinen pöpö on saattanut pesiytyä suolistoni syövereihin. No, samalla mä tajusin, ettei illan työvuorosta kenties tulisi mitään tässä tilanteessa. Sekös alkoi ahdistaa. Se, että mä joutuisin soittamaan töihin ja ilmoittamaan olevani kykenemätön tekemään töitä.

Tähän maailmaan mahtuu liuta ihmisiä, joita ei voisi työnteko vähempää kiinnostaa. Nää kaverit joko lorvivat päivät pitkät kotisohvansa nurkassa ja elävät sossun rahoilla tai menevät töihin, eivätkä silti tee mitään. Itsekin olen laiska ja jos laiskuudesta maksettaisiin samaa palkkaa, mitä tienaan töissä, olisin varmasti laiskuuden kuningatar. Olen silti äärettömän onnellinen siitä, että saan tehdä töitä. Tästä olikin eilen puhetta, kun tapasin työpäivän jälkeen kälyäni, joka kertoi olevansa äärettömän tyytyväinen saatuaan kesätöitä ja arvostavansa mahdollisuutta tienata vihdoin ihan omaa ja oikeaa rahaa! Niitä ihmisiä…

Kesäkengät

Kuva

Haastetta kehiin!

Kuva
Blogi Lainakengissä haastaa kaikki lukijansa tällaiseen, joten aikani kuluksi...

1. Mitä juhannussuunnitelmia olet tehnyt? Töiden parissa taitaa tämäkin juhannus vierähtää mukavasti. Juhannusaattona olisi aamuvuoro ja juhannuspäivänä iltavuoro, joten saattaa olla, että muutaman siiderin juon. Jos en äidy ajelemaan mökille Jämsään, niin sitten saunon tässä kotona ja yritän metsästää jostain seuraa itselleni. Toisaalta toivon, että juhannuksena sataisi kaatamalla, jolloin ei yhtään haittaisi olla töissä tienaamassa juhannuslisiä ;) 2. Mikä on mielestäsi ärsyttävin luonteenpiirre muissa ihmisissä? Ai että yksi piirre vaan pitää mainita? Tää on paha. Useinhan se menee niin, että mikä toisessa ärsyttää, sen piirteen löytää itsestäkin, jos vain haluaa löytää sen... valittaminen kaiken maailman asioista on ärsyttävää ja kyllä, valitan myös itse aivan liikaa! Yleensäkin pessimismi on jotenkin uuvuttavaa.
3. Milloin olet viimeksi itkenyt ja miksi?  Olisiko ollut menneellä viikolla päivänä X, kun ka…

Elokuvasävellysten lumo

Kuva
Musiikki on aina ollut mulle tärkeää. Tärkeää ehkä siksi, että se on ollut se mun kanava purkaa tunteitani, joita mun on muuten ollut vaikea näyttää ja tuoda julki. Tosin tämä kaikki on yleensä tapahtunut silloin kun mä olen ihan yksin. Vaikka mahdollinen ongelma ei välttämättä ratkea pelkällä yksin istumisella ja musiikin kuuntelemisella, olo helpottuu silti.

Musiikilla on jonkinlainen mystinen voima ja se mystinen voima tunkeutuu väkisin tällaisen herkän ihmisen mieleen, herkistää sitä, mykistää sitä, nakertaa sitä. Hyvä musiikki nostaakin pintaan suuria tunteita, oli se sitten vihaa, rakkautta tai surua. Koska mä olen tunneihminen, monet kappaleet saattavat saada mut kyynelehtimään, vaikka mitään varsinaista syytä ei olisikaan.

Kuvitelkaapa elokuva ilman musiikkia.

Jälleen kerran voin vedota tähän omaan tunneperäiseen suhtautumiseeni elämää kohtaan, mutta siitäkin huolimatta uskalla esittää kysymyksen: voiko elokuva olla koskettava ja ihan todella tarrautua sun sisimpään ilman mus…