Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Aamupalakeittiö

Kuva
Oh, yksi maailman parhaimmista tunteista taitaa olla se, kun on saanut siivottua ja koti näyttää taas siltä, että kehtaisi vaikka äitensä kutsua kylään! Sattuneesta syystä meidän lattia on usein keittiötä myöten tasaisessa kissanhiekkapeitteessä. Kissanhiekkaa tuntuu olevan ihan joka paikassa, aina. Aamulla on kiva istahtaa pöydän ääreen ja todeta, että jogurttikupin vieressä on läämäisiä tassunjälkiä ja valkoisia muruja... niin, meillähän kissoilta on pöydillä hyppiminen kielletty, mutta...
Aamupalasta päästäänkin päivän puheenaiheeseen! Olen jo pitkään haaveillut sellaisesta lämpimän kodikkaasta "aamupalakeittiöstä", pienestä pöydästä ja parista sievästä tuolista keittiön ikkunan ääressä. Tämä haave putkahti mieleeni heti sen jälkeen, kun olin siirtänyt meidän ison ruokapöydän olohuoneen puolelle, johon olin sitä oikeastaan kaavaillut koko sen ajan, jonka olemme tässä kämpässä oleskelleet. Tämän jälkeen keittiö jäi jotenkin tyhjäksi ja tyhmäksi.
Tänään kuitenkin oli tili…

Ensilumi!

Kuva
Oh, viime yönä oli tuiskuttanut Tampereelle ensilumen. Kyllähän tätä jo odotinkin kovasti, vaikka aktiivisena autoilijana lumi ja talvi eivät ehkä olekaan ihan niin hauskoja asioita. Eilen aamulla yövuorosta lähtiessäni meidän auto osoitti ensimmäisen kerran talven tuloa: keskuslukitus ei avannut etuovia, vaan mä jouduin ryömimään ensin takapenkille ja avaamaan sisäpuolelta manuaalisesti kuskin puoleisen oven, huoh.

Sain viikolla Jotexilta tilaamani joulukoristeet. Kyllä, joulun odotuskin on jo tässä suunnassa alkanut. No, pakkohan se oli, kun sai alennusta 30 prosenttia! Oh, odotan jo sitä aikaa, kun saa aloittaa joululaulujen kuuntelemisen... valkoinen maa ei kauheasti lievitä tätä joulufiilistä, mutta ainakin on vähän valoisampaa. Vaikka tykkäänkin kovasti pimeästä syksystä, on lumentulo silti aina ihanaa juurikin valon vuoksi. Etenkin tänävuonna odotin lumen tuloa jotenkin erityisen kuumeisesti, sillä syksy ei ollut paras mahdollinen, myönnettäköön se. Satoi aavistuksen liikaa. E…

Uutta motivaatiota...

Kuva
... laihduttamiseen. Saas taas nähdä, kuinka pitkään kestää.


Viime aikoina on tullut elettyä vähän kuin ellun kanat. Mahaan on sujahtanut aivan liikaa karkkia (mulla on jonkinlainen käsittämätön karkinhimo nykyisin) ja kaikkea muuta epäterveellistä, rasvaista ja sokerista. Harmittaa. Itsekuri on asteittain kadonnut kesän jälkeen. Tai kevään jälkeen. Kuitenkin, tuntuu, että paino alkaa olla taas noususuhdanteinen ja se vähän ottaa aivoon. Jokaisen suupalan jälkeen tuntuu, että vyötärö levenee välittömästi pari senttiä. Yäk.
Jos jotain positiivista pitää löytää tästä syömishommasta, niin se, ettei se nyt kuitenkaan ihan ole samalla tasolla kuin muutamia vuosia sitten. Hedelmät, etenkin näin ennen joulua maukastuvat klementiinit ja satsumat ovat intohimojen listalla ehkä ykkösenä.
Liikuntakin on jäänyt vähemmälle. Olisi tietysti helppo puolustella, että olen viime aikoina tehnyt paljon yövuoroja ja puhti on ollut iltapäivällä herätessä niin kadoksissa, ettei ole oikein jaksanut edes aja…

Syysilta @ Särkijärvi

Kuva
Mukana laajakulma-objektiivi ja kalavehkeet.








Kalat meni kotio.

Kaari Utrio, sienet ja syksy

Kuva
(Päivitys sisältää ottamiani sieni-kuvia vuodelta 2006, laitan niitä esille ihan vain syksyn kunniaksi. Sienestäminen on muutenkin niin kivaa, vaikka a) en juurikaan syö niitä, b) en tunne montaakaan ruokasientä ja c) hirvikärpäset ovat vallan iljettäviä!)
Eilen kävin pitkästä aikaa kirjastossa! Syy tähän kirjaston laiminlyömiseen on puhtaasti ollut siinä, että näissä jo aikaisemminkin blogissani mainitsemissani mummin kirja-aarteissa on ollut läpi koluamista aivan kylliksi! Aina löytyy käsiin jokin mielenkiintoisen oloinen teos, joka sitten vie mukanaan. Mummilla oli paljon kirjoja, mutta mitä kai voi odottaa entiseltä kirjastonhoitajalta? Viimeisimpiin lukuelämyksiin on kuulunut mm. Catherine Cooksonin Emily (1978) ja Georgette Heyerin Paholainen rakastuu (1932).

Kuten jo siitäkin aikaisemmin kirjoittelin, mä olen vallan hurahtanut keskiaikaisiin tai muuten historiaan sijoitettuihin rakkausromaaneihin. Emily kertoo nuoresta piiasta 1900-luvun alun Englannissa ja Paholainen rakastuu

DBDC!

Ihan pikkuisen pakko hehkuttaa DBDC:ta eli Danny's Bollywood Dancing Crew'ta, joka villitsi kaikki esiintymisellään Suomen Talentissa!

Normaalistihan mua ei kyseinen sarja kamalasti kiinnosta: seurailtua sitä on vuosien aikana tullut vain silloin tällöin ja sattumalta, kun kanava on osunut kohdalle. Eilen huomasin myös sattumalta facebookissa linkin illan Talent-kokelaista ja nyt taidankin sitten katsoa sarjaa ihan vakkarina - ainakin siihen asti, kun DBDC on mukana!

Moni blogia lukenut varmasti tietää, miten innoissani minä olen ollut siitä, että pääsen edes kerran viikossa GoGo:lle tanssimaan bollywoodia (valitettavasti parilta edelliseltä keskiviikolta bollywood on jäänyt väliin töiden takia, buu). Bollywood ihan oikeasti ollut aivan törkeän kivaa tanssia, vaikka mun motorisilla ja koreografisilla taidoilla ei paljon kehtaakaan juhlia... mutta kun se vaan on niin kivaa, ainakin se fitness-bollywood, josta tietysti on kysymys, kun puhutaan GoGo:sta.

Ja sitten mä näen meidän …