Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Joulu on peruttu

Kuva
Sain äsken uuden työvuorolistan käteeni ja saatoin tuntea, miten kuolettavan terävä tikari tunkeutui mun rintaani. Olin suunnitellut olevani jouluaattona aamuvuorossa, jonka jälkeen oltaisiin sitten päästy ajelemaan Koskenpäälle aattoillan viettoon. Aatto on mulle joulussa se tärkein, vähättelemättä kuitenkaan yhtään joulupäivien mässäilyä ja iloista yhdessäoloa. Työvuorolistassa luki: 24.12. 13.00 - 21.00. Iltavuoro.
Ennen kuin yhtään avaudun tästä jonkun mielestä naurettavasta pettymyksestäni, haluan kuitenkin sanoa, että tämä oli oikeastaan odotettavissakin. Mä olin jollain tasolla henkisesti valmistautunut, että tästä tulisi mun ensimmäinen joulu töissä, mutta toisaalta mä jaksoin elätellä toivoa, että työvuorosuunnittelu toteutuisi juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Mutta mitäs mä olen mikään inisemään tästä päätöksestä? Itsepähän olen alani ja työpaikkani valinnut. Sitä paitsi, A) mä olin viime jouluaaton vapaalla (mutta kun jouluksi luetaan myös joulupäivä ja tapaninpäivä! …

Mary Kay

Kuva
Hei taas pitkästä aikaa! Hiljaiselo blogissa viime päivien aikana on johtunut puhtaasti siitä, että ei ole ollut oikein aikaa kirjoitella mitään, vaikka asiaa kyllä varmasti olisi ollutkin. Viime viikon alussa oli kaikenlaista menoa, ei oikein ehtinyt olla edes kotona. Loppuviikosta olin tuon avopuoliskon kanssa Kuopiossa "pikkujouluilemassa" (en siis voi sanoa, että elämäntavat olisivat olleet terveellisimmästä päästä). Vähän jännitti meidän ferrarin puolesta, miten se jaksaa hyrrätä niin pitkän matkan, mutta ihan turhaan! Meidän Toyota-poika jaksoi oikein mainiosti!
Tiistaina ystäväni tarjosi sekä minulle että muille kavereilleen pienimuotoista naamahemmottelua. Paikalle saapui Mary Kay - ihonhoitokonsultti, joka vei meidät syvälle ihon alle kasvojen ihon puhdistuksessa ja kosteutuksessa. Teimme itsellemme konsultin ohjeistuksella kasvojen puhdistuksen, kosteutuksen ja lopuksi valitsimme jokaisen iholle oikean sävyisen, kosteuttavan ja suojaavan värivoiteen. Kovasti olin p…

Turhautumisen multihuipentuma

Ehkä yksi hirveimmistä huonon itsetunnon oireista on se, kun sä huomaat, ettet sä voi luottaa ihmisiin. Kovastihan mä olen puhunut täällä blogissakin mun parantuneesta itsetunnosta, joka pitkään salakavalasti rämpi jossain teillä tietämättömillä. No, toisinaan mä huomaan, että sinne se palaa toisinaan edelleenkin. Kai se kuuluu elämään. Kai elämän kuuluukin heitellä ihmistä sillä tavalla.
Mä koen olleeni sinisilmäinen, mä en vain tiedä vielä minkä suhteen. Mulle on sanottu sitä ja mulle on sanottu samasta asiasta tätä enkä mä tiedä, mitä mun pitäisi uskoa. Mulla ei ole syytä epäillä ketään ja toisaalta mulla on syy epäillä kaikkia. Aluksi se hajotti. Itketti ihan vietävästi. Mä ajattelin, etten mä voi tehdä mitään sille asialle aiheuttamatta lisää eripuraa tai loukkaamatta jotain.
Hiljalleen epätoivo alkoi muuttua... raivoksi. Katkeraksi raivoksi. Huono itsetunto nousi pohjamudista ja mä päätin, että aivan sama, mitä siitä seuraa... mutta minä aion ottaa asiasta selvää. Jos mä itken …

Ihminen-ihminen-suhde

Kuva
Mun on tehnyt usein mieleni kirjoittaa aiheesta, joka mua hoitoalan ammattilaisena on mietityttänyt. Viime yönä keskustelin aiheesta kollegani kanssa, joten päätin viimein avata sanaisen arkkuni myös blogin puolella.
Hoitoalalla on tärkeää pystyä kommunikoimaan erilaisten potilaiden ja asiakkaiden kanssa (omaiset jätän tässä kohtaa ihan omaan lukuunsa), no, niin kuin lähes jokaisessa ammattissa, jossa on pienikin mahdollisuus joutua tekemisiin toisten homo sapiens-rotuisten tyyppien kanssa. Mä muistan lähihoitajaopintojeni ja tämän lyhyen työhistoriani aikana törmänneeni usein siihen, että painotetaan hoitajan ja potilaan välistä kommunikaatiota. Pitää olla asiallinen ja ammatillinen. Asiallinen ja ammatillinen. Kommunikoinnin tulee perustua hoitaja-potilas-suhteeseen, asiallisesti ja ammatillisesti. Ymmärrän tämän, en sitä kiellä. Akuuteissa sairaaloissa, joissa potilasvaihtuvuus on tiheä, tämä on juuri se taktiikka, johon pitää pyrkiä ja se on hyvä!

En muista koskaan puhuttaneen si…

GoGo:n pilatesta

Kuva
Uusi viikko alkoi iloisesti pilateksen, kahvakuulailun ja venyttelyn merkeissä! Pari tuntinen huhkiminen GoGo:lla tuntui taas pitkästä aikaa rankalle, mutta äärimmäisen kivalle! Fiilis oli tämän jälkeen jotenkin aivan mahtava, vaikka jalat menivätkin hyytelöksi.
Olikin ensimmäinen kerta, kun kävin kokeilemassa GoGo:n pilateksen. Kokemus oli varsin positiivinen, vaikka tietysti täysin erilainen kuin mihin olen tottunut. Isosiskon Method Putkisto Pilates - tunneilla meno on paljon rauhallisempaa ja paljon seesteisempää. Mä olen aikaisemmin ollut hieman kahden vaiheilla pilateksesta juurikin siksi, että tykkään paljon nopeatempoisesta ja räjähtelevästä liikunnasta.

Jollain tasolla pilateksen rauhallisuus ja hengitystekniikka mua kuitenkin kiehtoo. Yleensä lenkkeily tai tanssiminen on loistava tapa purkaa ajatuksia ja koota niitä uudestaan, miettiä ja pohtia asioita, jotka mahdollisesti painavat omaa mieltä. Pilateksessa ei ole aikaa miettiä kaiken maailman turhanpäiväisyyksiä, kun täyty…

Onnea minä! Ja isit!

Kuva
Neljännesvuosisata paukkuu tänään! 25 vuotta sitten olin sellainen onneton, rääkyvä ja ruma nyytti äiten käsivarsilla. Nyt en ole enää kuin ruma ja toisinaan rääkyvä, höhö! Tämän kunniaksi ajattelin jakaa lukijoilleni muutamia kuvia tästä mun pärstästä vuodesta 2004 alkaen (vanhempia otoksia ei tästä koneelta tällä hetkellä löydy). Kuvia ei saa ottaa liian vakavasti, vaikka mukaan mahtuu aivan järkyttäviä teinisekoiluja, vaan niille voi ja pitääkin nauraa! Enjoy!
2004 2005
2006
2007

Hirmumyrsky Sandy + paralympialaiset

Kuva
Mua jotenkin ottaa kupoliin tuo menneen viikon uutisointi tästä Yhdysvaltain itärannikkoa runnoneesta hirmusmyrsky Sandysta. Sandy sitä ja Sandy tätä... antakaa jo olla! Asia on tullut harvinaisen selväksi, kiitos!
En vähättele tuollaisten luonnonvoimien vaikutusta tavallisten ihmisten arkeen. Onhan se syvältä ja kamalaa. Kyllä muakin ottaisi päähän, jos Suomeen iskisi tuon mittaluokan myrsky. Tuhot voivat olla - ja ovatkin - joka mittasuhteessa hirvittävät. Ihmisiä kuolee, taloudelliset vahingot kipuavat huimiin lukemiin.
Mutta tuo uutisointi. Voi kiesus sentään! Hellanlettas, kun Yhdysvallat kokevat jotain näin kamalaa! New York ja New Jersey, voi hyvänen aika. Kuolonuhreja ehkä viisi (noin karkeasti kärjistäen). Mihin unohtuivat ne muut myrskyn alle jääneet valtiot ja alueet? Karibian pikkusaaret? Maat, joissa ei muutkaan asiat ole ihan yhtä hienosti kuin Yhdysvalloissa? Miksei niistä kerrota uutisissa? Ai niin, koska ne eivät ole Yhdysvallat.
Tämä sama raivoa kasvattava "je…