Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Jännittävä vesi

Kuva
Uiminen on mukavaa touhua kesähelteillä. Minusta on vallan hienoa, että Suomen järvet ovat oikeasti sellaisia, joissa kelpaa polskia ilman, että tarvitsee pelätä saasteita tai pinnan alla kyräileviä mörköjä, jotka vie mukanaan uimarilta jalan tai käden. Se on mielestäni yksi niistä suurista ylpeyden aiheista Suomessa: puhdas järvivesi ja turvalliset olosuhteet.


Vaikka tuo ukkelini viime sunnuntaina kävikin epäonnekseen Tampereen Suolijärvellä uimassa (AL: Vatsatautia esiintynyt useilla Tampereen uimarannoilla 29.7) ja onnekseen välttyi kouristavalta vatsataudilta, en aio puuttua tällaisiin yksittäisiin tapauksiin. Yleisesti ottaen Suomen järvet ovat turvallisia uida, piste.

Vilkas mielikuvitus ja järvet on kuitenkin huono yhdistelmä. Ainakin allekirjoittaneelle. Vaikka uiminen vilvoittavassa järvevedessä on mukavaa ja enemmän kuin usein se alkaa myös tätä lähelle kolmekymppistä akkaa lapsettaa (kaikki uimalelut on aina tosi jees! ^.^), kynnys järveen astumiselle on suuri. En koskaan u…

Haaveissa ikioma putput-vene

Kuva
Se alkoi viime keväänä, ihan kamala venekuume! Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut mistään veneistä! Tällä hetkellä voin kuitenkin myöntää, että mieluummin ostaisin veneen kuin auton. Niinpä, kyllä kelpaisi tällaisen kaltaisina hellepäivinä putputella Päijänteellä - tai Näsijärvellä.

... ja nimenomaan putputella.

Ei mua ökyjahdit kiinnosta. Tällaiset Kimin jahdit Monacon satamassa. Tai no, ehkä sitä kerran elämässä voisi tuollaisen paatin kannella pötkötellä mansikoiden ja sampanjan kera. Lähinnähän tuosta tulee mieleen eräänkin miehisen elimen jatke... eikä siinä ole sellaista... tunnetta. Tunnetta isolla t:llä.

Purjeveneet ovat myös hienoja ja itse purjehtiminen voisi olla mukavaa puuhaa, mutta ei sekään saa mun innostusta kasvamaan samalla tavalla kuin putput-veneet. Purjehtiminen on vähän sellaista... hienostelijoiden hommaa (sori, älkää kivittäkö!).


Minä haluaisin olla putput-veneen kapteeni. Olisi kapteenin lakki ja pelit ja pensselit. Tiedättekö, kun putput-vene seilaa jossa…

Lomapäiväkirja

Kuva
Sorvin ääreen palattu. Aivan kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Ne sanovat, että meillä on osastolla ilmastointi. Ei se välttämättä toimi. Läkähtymispisteessä siis ja takana vasta ensimmäinen iltavuoro kesäloman jälkeen! Palataan kuitenkin vielä hetkeksi lomatunnelmiin, koska olihan mulla sentään aikamoinen kesäloma!

Hääpaniikki Ensimmäinen viikko oli aika haipakkaa enkä mä sitä oikein edes lomaksi mieltäisi, vaikka puolessa välissä viikkoa suuntasin jo Keski-Suomeen. Hääpaniikki alkoi iskeä heti vihkiharjoituksen jälkeen keskiviikkona - tai oikeastaan jo sen aikana - ja valtavia sydämen tykytyksiä aiheutui viimeistään torstaina siinä kohtaa, kun harjoittelimme meidän häävalssia anoppilan ahtaassa olohuoneessa. Lopullinen ahdistus iski perjantaina, kun tulostimesta loppui muste ja ohjelmalehtiset olivat vielä tekemättä. Lievää kinasteluakin oli tulevan avioparin kesken havaittavissa...

Perjantaipäivä oli tietysti kaikista uuvuttavin. Ilta vierähti Vekkulassa paikkoja koristellen ja ohjel…

Oma maa mansikka

Pitkästä aikaa ihan rehellinen mielipidekirjoitus.

Vanha kunnon IL riemastuttaa jälleen. Tai no, eipä tästä IL:eä oikeastaan voi syyttää, vaan jos uutinen vähänkään pitää paikkansa, niin lähinnä näitä 'voi-näitä-nykyajan-nuoria'.

Alkuperäinen juttu HS:ssa: Ulkomaalainen mansikanpoimija maksaa paljon veroja

Voi luoja, miten pisti silmään tuo "... suomalaisten nuorten mielestä työ mansikkapellolla on liian raskasta, ...". Siis, saanko nyt kysyä ihan vilpittömäni mielin, että MITÄ? Paljon jää toki arvailujen varaan ja olisikin siksi mielenkiintoista tietää faktoja siitä suoraan nuorilta, että mitkä asiat tekevät mansikanpoiminnasta niin raskasta.

Seuraavaksi taas ylitsevuotavaa yleistystä ja kärjistystä, joita toivon lukijoideni lukevan suodatin päällä. Tässä vain niitä muutamia raivostuttavia ajatuksia, joita tämä kyseinen lehtiartikkeli mielessäni herätti. Ja ei, en vaan voi tälle mitään tämän suuren tunnekuohun vallassa, vaikka tiedän, että poikkeuksiakin mahtuu jouk…

Tiellä, jonka varrella kasvaa villejä lupiineja

Kuva
Kävin eilen veljenpojan kanssa etsimässä valkoisia lupiineja häihin. 













Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Allekirjoittanut jää "häälomalle". Helteisiä ja mukavia päiviä kaikille lukijoille! Palataan astialle rouvautumisen jälkeen ensi viikolla! 
CIAO!