Alaskadventures: Anchorage

Alaskassa kaikki oli suurta. Tai siltä se ainakin tuntui. Kolusimme kahdessa viikossa yhdeksän kaupunkia ja ajoimme autolla n. 2000 kilometriä ja silti näimme tästä Yhdysvaltojen suurimmasta osavaltiosta vain murto-osan. Vaatisi kuukausia nähdä kaikki; koko se osavaltion mittaamaton kauneus ja karuus, etelästä pohjoiseen ja lännestä itään.


Lensimme Anchorageen elokuun viimeisenä päivänä. Anchorage on Alaskan suurin kaupunki ja toisinaan sitä erehdytään luulemaan osavaltion pääkaupungiksi - ehkä juuri siksi, että se on väkiluvultaan suurin ja tunnetaan maailmalla parhaiten. Ilmiö kuitenkin lienee samanlainen kuin Tansaniassa: Dodoma on ehkä virallinen pääkaupunki paperilla, mutta kaikki tapahtuu Dar es Salaamissa. Alaskan pääkaupunkiin Juneauhun verrattuna Anchorage todella on kaupunki isolla k:lla, vaikka hyvää yritystä toki Juneaussakin oli.

Odotin kauhulla turvatarkastuksia saapuessamme Yhdysvaltoihin. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, miten matkustjia kohdellaan kuin karjaa ja kaikki mahdollinen syynätään aivan viimeisen päälle. Tietoja udellaan niin matkan tarkoituksesta aina mummon serkun kaiman tarkoitusperiin. Todellisuudessa turvatarkastus oli yllättävän lepsu. Otettiin kuva ja sormenjäljet ja kysyttiin, onko meillä mukana kasviksia tai muita ruoka-aineita ja sitten meidän päästettiin jatkamaan matkaa. Pöllähdimme lentokentän pihalle hieman äimistyneinä siitä, miten helposti, nopeasti ja ystävällisesti kaikki olikin hoitunut.


Vaikka olin etukäteen googlaillut kuvia Alaskasta ja eritoten Anchoragesta, olin silti ihmeissäni saapuessamme paikalle. Mielikuvissani Anchorage oli ollut kylmän pohjoisviiman ja verenhimoisten petojen asuttamaa seutua, jossa liikkuminen tapahtuisi koiravaljakoin ja talot olisi rakennettu paksusta hirrestä. Oli hassua katsella tuota väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Tampereen kokoista kaupunkia; sen ostoskatuja, liikennevaloja ja peilitaloja. Ihmisiä, jotka kulkivat kaduilla shortseissa ja lyhythihaisissa paidoissaan, vaikka ennen auringonnousua ja auringonlaskun jälkeen saattoi tuntea ja haistaa pohjoisen viileän henkäyksen, nurkan takana odottavan talven. En voinut olla kiinnittämättä huomiota heti myös siihen, miten se kaikki tuntui heti niin kodikkaalta. Ehkä kaupungin keskellä kasvavat koivut, pihlajat ja kuusikot muistuttivat vain niin paljon Suomesta.

Vaikka Anchorage onkin Alaskan mittakaavassa suuri kaupunki hieman vajaan kolmensadan tuhannen asukkaansa kera, kaupungin tutkimiseen riittää mielestäni yksi reipas päivä. Joku saattaa kauhistella meidän tiukkaa yhdeksän kaupungin aikataulua reissun päällä, mutta uskokaa rakkaat: Alaskassa kaupungit - tai "kaupungit" - ovat niin minimaalisia, että yksi päivä per kohde riittää, jos ei sitten innostu patikoimaan jokaista tarjolla olevaa eräpolkua tai halua jokaisessa rannikkokylässä vuokrata itselleen kalastuspaatin tai lähteä valassafarille.


Olimme varanneet etukäteen itsellemme majapaikan kaupungin downtownin liepeiltä. Alaska Backpackers Inn osoittautui hieman toisenlaiseksi hostelliksi kuin olin kaikkien lukemieni arvostelujen perusteella kuvitellut. Toki, kyllähän siellä kolme yötä vietti ihan mukavasti, ja olemmehan reissuilla tottuneet karuihin olosuhteisiin, mutta itse henkilökohtaisesti en kai voi sitä kenellekään suositella.

Huone oli toki edullinen ($60/yö), mutta se oli ainut paikka reissun aikana, jossa turvauduimme makuupusseihin: lakanat olivat tasoa kehitysmaa ja ne näyttivät siltä, että niitä saattoi pitää kotinaan kaikki oravaa pienemmät pikkupaskiaiset. Seinät olivat paperia; kaikki meteli käytävältä, aulasta ja seinän takana olevasta yhteiskylpyhuoneesta kuului huoneeseemme todella hyvin. Hiljaisuuden piti olla iltakymmenen jälkeen, mutta ei. Aulassa PELATTIIN METSÄSTYSPELIÄ ja/tai PAUKUTELTIIN huoneiden ovia ja/tai RAVATTIIN ulkona ja/tai PUHUTTIIN kiivaasti kovaan ääneen ja/tai tehtiin ehkä jotain MUUTTOA ja LIIKUTELTIIN huonekaluja pitkälle aamuyöhön. Kolme yötä oli aivan riittävästi tuolla, ehkä jopa liikaa. Odotin sentään länsimaihin kuuluvan matkakohteen hostellitarjonnalta jotain aivan muuta, vaikka en minä mitään luksustakaan kaipaa.

Matkapäiväkirja 9/1/14 Humpy's - Great Alaskan alehouse
"Ensimmäisen päivän ajatukset. Ei oikein tunnu siltä, että nyt ollaan Alaskassa... hotellihuone oli astetta karumpi kuin olin odottanut, mutta tietysti meidän tyylille sopiva... se Suomen -5 tähteä! Sänky, hylly, jääkaappi, tv ja tuoli, mitä sitä muuta voi toivoa. Niin, ja tietysti verhot."

"Ensimmäinen yö oli ok. Lähes täyden vuorokauden valvoneena ja iltapalaksi periamerikkalaisen hampurilaisen syötyä ja yhden Budweiserin juotua sai helposti unen. Siitäkin huolimatta, että katossa vilkkui palohälyttimien ja muiden hälyttimien valocasino ja pihalla kuului junillakin olevan casino*..."

Myöhemmin kuitenkin tajusimme valinneemme hostellimme aivan väärin, ja etteivät toki kaikki Anchoragen hostellit olleet yhtä järkyttäviä kokemuksia.

*Anchoragen downtownin normaaliin äänimaailmaan kuului vähän väliä huutava junan pilli, sillä rautatieasema, Alaska Railroad, sijaitsi aivan keskustan kupeessa.


Vuokrasimme ensimmäisenä päivänä pyörät hintaan $30. Pyörä osoittautuikin mukavaksi tavaksi tutustua kaupunkiin. Pyörällä pääsi aina nopeasti hieman pidemmälle kuin kävellen. Anchoragen suurkaupunkimaisuudesta huolimatta huomasimme nopeasti, miten jopa siellä luonto hyppääkin esiin aivan yllättäen. Yhtäkkiä olimme pyöräilleet rantaviivaa pitkin etelään keskelle metsää, jossa varoitettiin hirvistä ja puiden oksilla kiljui valtavia kaljupääkotkia. Pysähdyimme Earthquake Parkiin hengähtämään ja olisimme jatkaneet vielä pidemmällekin ellei meiltä olisi puuttunut matkasta jotain olennaista: vettä. Palasimme siis downtowniin ihmettelemään turistien mylläämää menoa.



Anchoragessa - niin kuin muuallakin Alaskassa - oli paljon turisteja. Melkein voisi puhua kammoksumistani turistirysistä. Koko matkan aikana emme törmänneet ulkomaalaisiin matkailijoihin juuri ollenkaan, ne lienevät laskettavissa yhden käden sormilla, mutta tuo pohjoinen osavaltio kuhisi muualta Yhdysvalloista saapuneita turisteja. Laskin yksi plus yksi ja päättelin, että Alaska ollee suosittu ja eksoottinen matkakohde kotimaanmatkaajien keskuudessa. Anchoragessa downtown oli ahdettu täyteen kaikkea sitä, mitä turistit kaipaavat: ravintoloita, hotelleja ja turistikrääsäpuljuja. Siellä täällä - ja niitä oli joka kaupungissa oikein urakalla - vilahteli turkisliikkeitä ja jossain oli aina isompi tai pienempi karhupatsas. Suuremmassa mittakaavassa katsottuna Anchorage ei kuitenkin ollut täysin menettänyt mainettaan minä tahansa suurkaupunkina, jossa turistit sulautuvat enemmän joukkoon ja lahjapuodit hukkuvat kaiken muun sekaan.



Anchoragen ruokapaikoista jäi parhaiten mieleen Snow Goose Restaurant, jonka kanssa samoissa tiloissa toimi Sleeping Lady -panimo. Miksi juuri tämä paikka jäi niin hyvin mieleen? Oltuamme kaupungin pohjoispuolella Ship Creekilla ihmettelemässä saalista nostavia kalamiehiä polkaisimme lähimpään edulliseen ravintolaan ja tuo oli juurikin Snow Goose. Lähestyessämme tätä keskustassa sijaitsevaa ravintolaa huomasimme tuon omituisen hajun, joka lähemmäs ravintolaa päästessämme muuttui jopa kuvottavaksi. No, en minä tuosta ukkelista tiedä, mutta minun ainakin teki todella pahaa tuo kyseinen lemu. Astuimme sisälle ravintolaan, näimme vasemmalla puolella suuret panimokattilat (tms) ja ihmettelin, voiko oluen panemisesta todella lähteä niin yököttävä haju...

Myöhemmin yhdistin ulkoportaiden alla olevien häkkien, ravintolan nimen ja ruokalistan perusteella, että puljussa tarjoiltu HANHI taisikin olla aika freshiä! Hanhet ne piruvie olivat kärynneet kuin kuolema ravintolan sisäänkäynnin lähettyvillä! Söinkin sitten hanhipurilaisen, vaikka luulin tilanneeni hirvipurilaisen (moose ja goose menivät sekaisin). Ruoka oli perushyvää, eikä tuo kamala hajukaan onneksi seurannut meitä ravintolan kattoterassille, josta oli kivat näkymät Knik Armille.


Kaikin puolin Anchorage oli mukava, käymisen arvoinen kaupunki, jota voin vilpittömin sydämin suositella ihan kaikille matkaajille, vaikka sittemmin suunnatessamme muihin kyliin se alkoikin tuntua tylsimmälle kaupungille kaikista. Myöhemmin löysimme kuitenkin vielä paljon lisää mukavia asioita kyseisestä kaupungista, esim. paljon kehutun yöelämän, jonka pitäisi olla kaikista Alaskan kaupungeista eläväisintä, joten emme todellakaan voi sanoa Anchoragen jättäneen meitä kylmäksi!

P.S. Anteeksi tämä sarjakuvamuokkaus osassa kuvia, olen parhaillaan kovin innoissani siitä ^.^

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari