Ol niingon gotonas!

Tein vuosi sitten internetin syövereistä löytämäni rauman kielen testin ja sain tulokseksi 38%. Totesin tuossa yhteydessä jotain tyyliin "toivottavasti ei tarvitse tuonne muuttaa!". Tuosta testistä jäi ainoastaan kaksi raumalaista sanaa mieleen: pankrotti ja pönthiittinen. Pönthiittinen on sittemmin muodostunut meidän Denzelin uudeksi lempinimeksi, koska Denzeliä on tuttavallisemmin kutsuttu Pöntiksi, ja pönthiittinen tarkoittaa mörköä, ja Pönti on aikamoinen mörkö toisinaan.

Raumalle saavuttaessa tienvarsikyltti toivottaa tulijat tervetulleeksi tekstillä "ol niingon gotonas!". Tulkinnanvaraa ei juurikaan ole: ole niin kuin kotonasi (sitä tässä koko ajan yritetään kovasti). Lisäksi olen oppinut muutamia muitakin raumankielisiä ilmaisuja, kuten otrompulkii, katkapuspuu ja pikimust perjanda. Viimeisin mainittu on raumalainen ilmaus loppuviikon black friday -ilmiöstä, minkä monet varmaan arvasivatkin. Mutta kuinka usein tarvitsee ottaa kiinni rommipullo ja kuinka usein kissa kiipeää puuhun?

Raumalaiset puhuvat vähemmän raumaa kuin luulin. Itse asiassa täällä pärjää oikein hyvin Keski-Suomen ja Tampereen murteen risteymällä. Toki Rauman murteen kohdalla otanta on pieni, sillä en juurikaan ole asioinut raumalaisten kanssa kuin kaupoissa, muutamissa ravintoloissa ja elokuvateatterissa, näistäkin asiakaspalvelijoista suurin osa on ollut uutta sukupolvea. Rauman omalaatuinen kieli taitaa olla enemmän vanhemman väestön juttuja.


Tästä merenrantakaupungista on ollut hankala löytää mitään mielekästä, kun kymmenen vuoden asumisen jälkeen Tampere on onnistunut juurtumaan tiukasti sydämeen ja huutaa mun nimeä edelleen kaihoisasti. Koska vaihtoehtoja ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, olen pyrkinyt löytämään Raumasta sen kiehtovat puolet. Ja kyllähän niitä on, kun vaan etsii! Nyt seuraakin informaatiosetti täältä länsirannikolta oikein kunnon reissupostaustyyliin, sillä ainakin kesäaikaan täällä (kuulemma) pyörii jos jonkin sorttista turistia ihmettelemässä tätä Suomen kolmanneksi vanhinta kaupunkia.

Rauma siis on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki. Neljänneksi vanhin, mikäli Viipuri lasketaan mukaan. Rauma oli mulle entuudestaan aivan vieras kaupunki. Olen muutamia kertoja käynyt katsomassa täällä jääkiekkoa ja jotkin lukemani Kaari Utrion kirjat ovat sijoittuneet 1400-1600 -lukujen Raumalle. Siitä päästäänkin mainiosti siihen, että Rauma on todellakin vanha. Ja aivan erikseen täältä löytyykin Vanha Rauma.

Rauma tunnetaan myös nypläilystä!

 





Vanha Rauma on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Värikkäät puutalot vierivieressä, uniikit pikkuputiikit, kapeat kujat ja mukulakivet johdattelevat kulkijansa 1700- ja 1800-luvuilta säilyneeseen tunnelmaan. Vanhinta perua on Pyhän Ristin luostarikirkko, joka on rakennettu 1400-luvun loppupuoliskolla ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Pyhän Kolminaisuuden kirkko on niinikään rakennettu 1400-luvulla, mutta se on tuhoutunut tulipalossa 1600-luvulla.

Tie- ja vesiputkiremonttien yhteydessä Luostarinkadulla lähellä Pyhän  Ristin kirkkoa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on ihan vastikään löytynyt roimasti esineitä ja rahoja 1400- ja 1600 -luvuilta.

Pyhän Ristin kirkko syyskuussa

Itse vierailin eräänä harmaana marraskuisena päivänä Pyhän Ristin kirkossa. Vanhoissa kirkoissa on sitä jotain. Vaikka en itseäni miellä kovin uskonnolliseksi ihmiseksi, tykkään kirkkojen tunnelmasta ja kauneudesta. Kirkko on auki arkisin ja lauantaisin klo 12-15 ja sunnuntaisin klo 10-15. Jokapäiväinen aukioloaika on mahdollista vapaaehtoisten työntekijöiden voimin. Itse käydessäni kirkossa paikalla oli kaksi vanhaa, herttaista rouvaa. Vierailijoita käy mummojen kertoman mukaan sen verran, että ovien avaaminen päivittäin on kannattavaa. Sillä hetkellä itseni lisäksi paikalla oli ranskalainen neljän hengen seurue. Toinen mummuista osasi erittäin hyvin englantia. Joulun alla kirkossa järjestetään kauneimmat joululaulut -maraton, jolloin eri kuorot veisaavat joululauluja yhdestä puoli kahdeksaan illalla ja ihmiset saavat tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ajattelin käydä vilkaisemassa.

Pyhän Ristin kirkko marraskuussa

Häneltä vois kysyä: "Käytsä usein täällä?", mutta hän tuskin vastaisi mitään.



Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot lähellä vanhan kaupungin Kalatoria.

Kirkkokohteet lienevät Vanhan Rauman todellista antia tänne kesäaikaan tulviville turisteille, mutta niiden historiaa havisevien lehtien lomasta ei tule unohtaa 1700-luvulla rakennettua Raatihuonetta Kauppatorin laidalla tai Marelan ja Kirstin kotimuseoita. Vanhalla Raatihuoneella toimii nykyään museo, Marelan kotimuseo esittelee laivanvarustajan tyypillistä porvarikotia merenkulun huippukausina 1800-luvulla ja Kirstin kotimuseossa voi tutustua 1700- ja 1800 -lukujen rakennustyyliin. Itse en ole vielä ehtinyt vierailemaan Raatihuoneella tai kotimuseoissa, mutta se lienee vain ajankysymys.

Wanhan Rauman Kaffebar sijaitsee Kuninkaankadulla. Kävin siellä kerran syksyllä ja vakuutuin välittömästi sen sijasta Vanhan Rauman ykköskahvilana. Se tarjoaa joka päivä tuoreita leivottuja munkkeja, kakkuja ja muita niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja. Lisäksi tarjolla on salaattibuffet, jota voi käydä kokeilemassa vaikkapa ne nälkäisimmät lounastajat. Kaffebarilla on myös A-oikeudet, joten janoaan voi sammuttaa niin oluella kuin viinilläkin.


Oli muuten muhevaa mustikkajuustokakkua! 

Kävin kerran juustokakulla ja kaakaolla myös Cafè Salissa, joka sijaitsee vanhan kaupungin Kauppatorilla. Sen modernius ei kuitenkaan sykähdyttänyt ollenkaan samalla tavalla kuin Kaffebarin perinteikkyys. Lisäksi samaan hintaan nautitut herkut jäivät kauas kakkossijalle. Suosittelen siis Kaffebaria jo pelkästään sen hintalaatusuhteen perusteella.

Mitä muuta Raumalla on kuin ihastuttava vanha kaupunki? Tutkiminen on jäänyt häpeällisen vähäiseksi näiden kolmen kuukauden aikana, kun olemme täällä asuneet. Meri on lähellä, mikä on mahtava juttu. Olen silti hieman pettynyt, että rantaan pääsemiseksi pitää nähdä kamalasti vaivaa, kun asuu täällä kaupungin itäpuolella. Suurin osa rannikosta on metsä- ja selluteollisuuden valtaamaa, mutta se ei toki tarkoita, etteikö etsimällä löytäisi kauniita merinäköaloja.

Raumanmeren saaristoa lähellä Syvärauman satamaa


Syyskuinen Raumanmeri lähellä Maanpään patikkapolkua

Keskustassa voi käydä elokuvissa teatteri Iso-Hannussa, joka onkin hauskaa vaihtelua Finnkinon tusinasaleille. Kävimme katsomassa tässä taannoin uuden Tuntematon Sotilas -elokuvan siellä. Jälleen kerran tuli todettua, että noissa pienissä ja persoonallisissa yksityisomistajien elokuvateattereissa on jotain vallan sympaattista ja jotain niin perinteikästä, ettei sellainen "vanhanaikaisuus" edes haittaa. Etenkin teatteri Iso-Hannuun mennessä tulee jotenkin aivan omituinen fiilis, vähän kuin astelisi Aki Kaurismäen elokuvaan. Elokuvateatterissa on kolme salia, joista se yksi oli ihan kamalan pikkuruinen! Ainakin oli jatkosodan melskeitä katsellessa tiivis tunnelma, kun pieneen saliin oli ängetty 63 raumalaista. Suurin sali vetää 121 katselijaa.

Elokuvan jälkeen kannattaa käydä syömässä Valtakadun Mr. Jones -ravintolassa, josta saa alle kaksi viikkoa vanhoilla Iso-Hannun elokuvalipuilla 3 euron alennuksen per annos. Ravintolasta saa ruokaa vähän jokaiseen makuun; on pastaa ja voileipiä, grillipihvejä ja hampurilaisia, salaatteja, keittoja... hintalaatusuhteeltaan ihan bueno paikka. Ainut, mikä meitä vähän riivitytti siellä ruokaillessa, oli puolisen tuntia kestänyt laskun odotus. Toisaalta se oli ymmärrettävää, kun silmäili ympärilleen lauantain alkuillassa täyttä ravintolaa ja kahta tarjoilijaa. KAHTA! Ei tainneet tytöt paljon taukoja pidellä... anyways, tätä ongelmaa tuskin on hiljaisempina viikonpäivinä ja kellonaikoina.

Meidän parvekkeelta näkyi syksyllä mielettömiä auringonlaskuja.

Tässä oikeastaan kaikki, mitä osaan Raumasta tähän asti sanoa. Omalla Rauman buckettilistalla on vielä ainakin nuo kotimuseot, Raatihuone, Sammallahden mäki (joka myös on yksi Unesco-kohde Raumalla), Maanpään luontopolku, Kuuskajaskarin saari ja muu Raumanmeren saaristo (menee ensi kesään) ja Rauman vesitorni, josta näkee yli koko kaupungin.

Oletko sinä käynyt Raumalla? Jos jollain on vielä jokin merkittävä raumalaiskohde takataskussaan piilossa, niin nyt voisi heittää vinkkiä myös tähän suuntaan!


Lähteet: www.vanharauma.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ritareiden jalanjäljillä Toledossa

Segovia: kun ajassa luulin matkustaneeni

Kymmenen herkkupalaa Australiasta

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Palkaskero