Ready-set-go!

Sehän ei ole mikään pikkujuttu lähteä noin vaan viideksi viikoksi ulkomaille asumaan ja tekemään töitä, tai sanotaan, että oppimaan työntekoa... tämäkin reissu, vaikka koulun kautta matkaan pääsenkin, on vaatinut jo jonkinmoisia, mutta ei mahdottomia valmisteluja.

Hakemus vaihtoon pääsystä piti laittaa vetämään melkein heti syksyllä kun koulut alkoivat, vaikka ajankohta vaihdolle olikin vasta näin keväällä. Hakemukseen piti täytellä henkilötietojen lisäksi kohdemaatoive ja se, miksi halusi lähteä juuri sinne ja miksi juuri minä. Kysyttiin myös aiempaa matkustuskokemusta. Kohdemaita oli tarjolla ihan mukavasti ja alunperinhän mä niistä kaikista hakemuspaperiini valitsin Portugalin. Miettikääs nyt, loppukevät ja etelän aurinko... yhtään ei valintaani vaikuttanut etelä-Euroopan sääolosuhteet huhti-toukokuun vaihteessa, ei. No, pääasiassahan mä valitsin Portugalin siksi, että se oli yksi vieraimmista maista mulle itselleni kaikista vaihtoehdoista. Tiedossa kuitenkin oli se, ettei toive välttämättä toteutuisi ja enhän mä sitten Portugaliin päässytkään.  Ajankohta oli kuulemma huono (no ei minusta!) ja yhden sijasta he halusivat kaksi, joten... kansainvälisyysasioita hoitava opettaja täällä Suomessa ehdotti sitten vaihtoehdoksi Saksaa. Eikä se nyt enää tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta, päinvastoin!

Uudenvuoden tienoilla varmistui paikka Saksassa, Marburgissa, paikallisessa päiväkodissa. Sekin vähän ensin arvelutti. En todellakaan aio suuntautua ensivuonna lapsiin ja nuoriin, ja siihen on syynsä... mutta elättelen toivoa yllä siitä, että saksalaiset lapset olisivat hiljaisempia ja hillitympiä ja... mukavempia kuin suomalaiset! :D (kyllä mä lapsista tykkään, en vaan tykkää metelistä ja sotkusta!) Kyseinen päiväkoti on siis nimeltään Evangelische Kindertagesstätte eli suoraan suomennettuna evankelinen päiväkoti. Olen ollut jo yhteydessä muutamaan otteeseen mua ohjaavaan työntekijään tuolla päiväkodilla. Hän on nimeltään Dagmar Messmer ja vaikutti oikein mukavalta tyypiltä!

Olin yhteydessä myös Marburgissa sijaitsevan Käthe-Kollwitz-koulun opettajaan Ms Astrid Hütheriin vaihtoni tiimoilta. Koulu on käsitykseni mukaan vastaava hoitoalan koulu kuin Tampereen ammattiopiston Sairaalankadun toimipiste, jota itse käyn. Keskustelimme mm. siitä, missä asuisin työharjoitteluni ajan. Sitten sainkin sähköpostia kyseisen koulun opiskelijalta, Gretalta, joka tarjosi asuinpaikkaa tuon viiden viikon ajaksi. Kyseessä oli oma huone Gretan perheen kotitalosta, eikä googlemapsin mukaan sieltä ollut kovinkaan pitkä matka päiväkodille. Vuokra aluksi vähän arvelutti (15e/yö), mutta toisaalta se kattaa melko hienosti kaikki oleelliset asiat, kuten aamupalan, lounaan, netin... ja loppujen lopuksihan tuo on ihan perusvuokra.

Tästä Gretan perheestä en tiedä muuta kuin, että isä on asianajaja ja äiti työskentelee myös oikeudessa. Lisäksi tällä 20-vuotiaalla Gretalla on 21-vuotias veli, joka ei tosin enää asu kotonaan. Perheessä on myös koira. Greta kertoi, että perhe on tottunut vaihto-opiskelijoihin, mikä on sinänsä hyvin helpottavaa kuulla. Arveluttaisi vähän lähteä asumaan taloon, jossa isännällä/emännällä ei olisi minkäänlaista kokemusta ulkomaalaisista opiskelijoista!

Alunperin mulla oli toiveena jonkin sortin (kansainvälinen) opiskelijoiden soluasunto, jottei vapaa-aika tulisi käymään liian pitkäksi ja olisi edes suurinpiirtein samanikäistä seuraa. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän omaan pikku osaani saksalaisessa perheessä, sillä tuleepahan ainakin tutustuttua kunnolla saksalaiseen perhe-elämään ja paremmin myös ehkä koko saksalaiseen kulttuuriin.

Valmisteluihin kuului myös englanninkielisen CV:n täyttäminen ja lähettäminen sekä Suomen ohjaavalle opettajalle, Dagmarille päiväkotiin sekä Astridille Käthe-Kollwitz-koululle. Sen täyttäminen oli jokseenkin vaikeaa, koska kohtiin oli vaikea vastata suomeksikin... siinä kysyttiin lähinnä erilaisia taitoja, ja kykyjä esim. kielitaitoa, taiteellisuutta, tietotekniikkataitoja... ihan perus CV-kamaa siis.

Apurahahakemus oli myös tehtävä. Tai ei kai tuo mikään pakollinen ollut, mutta kuka sitä nyt ei sitten hakisi, kun valtiolta sen ilmaiseksi saisi? Apurahan on tarkoitus kattaa asuminen, lennot, ja paikalliset matkat. Ei kuitenkaan mahdollisia huvimatkoja esim. naapurikaupunkiin ellei se sitten kuuluisi itse työharjoitteluun. Itse sain hieman reilun tonnin, josta n. 140e hukkui jo lentolippuihin (tai ylimääräiseen ruumaan menevään matkalaukkuun, sillä itse lentoliputhan eivät maksaneet paljon mitään) (love you Ryanair!)

Lennot ovat siis jo varattu. 24. päivä huhtikuuta nousee Tampereelta kone kohti Frankfurtia (Hahnia) kello 16:55. Itse harjoittelu alkaa vasta 29.4, joten siinä on sitten mukavasti aikaa tutustua ihmisiin ja ympäristöön ennen työrupeaman alkua.

Vaihtojaksoon kuuluu myös pakolliset kolme päivää valmennuskurssia, joista meikäläisellä on takana jo kaksi. Näinä päivinä on lähinnä puhuttu ja keskusteltu englanniksi kulttuuriasioista ja eroista ja streotypioista ja ja ja ... tuli jokseenkin kummallinen olo, kun kurssia vetävä naisihminen puhui jo kolmatta tuntia putkeen englanniksi ja kun hän sitten yllättäen vaihtoikin takaisin suomeen. Hetken aikaa jouduin tosissani miettimään, että mitä ihmettä nainen luokan edessä oikein sönköttää, kunnes tajusin hänen tosiaan puhuvan suomea... kuinkahan sitten käy, kun toukokuussa palaan suomeen ja takana on viisi viikkoa englantia ja saksaa! Kelles mä siellä suomea muka puhuisin.

Mutta, saas nähdä kuin tytön käy! Kysymyksiä saa heittää ilmoille vieraskirjan puolella, jos niitä nyt on yhtään tässä herännyt. Sinne voi myös antaa muutakin palautetta, jos siltä tuntuu.