InterRail 2015: From Milan with Love

Reissu on nyt alkanut!

... se ei tosin alkanut ihan niin hienosti kuin olimme kuvitelleet :D 

Ongelmathan alkoivat jo kotona Tampereella. Puolimatkassa Pirkkalan lentokentälle ukkeli tajusi, että oli jättänyt reilipassinsa eteisen kaapin päälle. Eihän siinä, auto ympäri ja tuhatta ja sataa hakemaan passia. Olimme jo siinä kohtaa myöhässä. Pikkuisen puski tuskanhikeä otsalle, kun jännitettiin, että ehditäänkö lennolle. Juuri ja juuri ehdimme, siitäkin huolimatta, että niistä huimasta kahdesta Pirkkalan terminaalista menimme ensin juuri siihen väärään. 

Meidän oli tarkoitus yöpyä ainakin yksi yö ensin Bergamossa. No, siinä sitten hetki arvottiin lentokentällä, että millä mennään ja mihin mennään, majoitusta kun emme olleet varanneet etukäteen (niin hanskassa nämä reissun suunnitelmat ;) ). Netti ei tietenkään suostunut toimimaan, joten menimme sitten infopisteeltä kyselemään edullista kyytiä Bergamon rautatieasemalle ja varastamaan karttoja. Hienosti neuvottiin ja sanottiin ja toivotettiin Bergamoon tervetulleeksi. Astuimme linja-autoon, johon meidän käskettiin mennä. Emme koskaan päätyneet Bergamoon. Huomasin vain ikkunasta, miten bussi kaarsi moottoritielle ja kyltissä luki 'Milano'. No, okei. Mennään sitten Milanoon. Olihan se listalla.


Hetken aikaa harmitti, sillä olin haaveillut näkeväni Bergamon upean ja kehutun vanhan kaupungin. Sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja läiskäistä harmitusta naamalle. Minähän en lähtenyt harmitteleen ulkomaille! Nyt nautitaan ja vaikka vähän meneekin seikkailuksi, niin kaikki ilo otetaan irti! Kukapa nyt ei kerran reissussa menisi väärään bussiin? :D

Bussi körötteli Milanon Stazione Centraleen, eli päärautatieasemalle. Oli muuten melkoinen pytinki, vähän eri luokkaa kuin Tampereen rautatieasema. Meillä ei siis ollut vieläkään majapaikkaa tiedossa, joten päätimme etsiä rautatieasemalta turisti-infopisteen, koska sellainenhan on oltava niin isolla rautatieasemalla...! No, puolen tunnin jälkeen olimme löytäneet vain kolme kylttiä, jotka ohjasivat infopisteelle, mutta itse infopistettä ei koskaan löytynyt. Nälkäisinä, hikisinä (täällä on niin lämmin!) ja väsyneinä menimme istumaan McDonaldsiin, söimme perinteistä italialaista hampurilaista (ha ha!) ja yritimme saada taas wi-fia toimimaan löytääksemme potentiaalisia majapaikkoja. Ei ei, se oli tuhoon tuomittu suunnitelma jo ajatuksena... lopulta päätimme, hinnasta viis, luottaa Lonely Planetin semikalliiseen vaihtoehtoon, Hotelli Nuovoon. Huoneen hinnaksi tuli 100 euroa (aiiiivan liikaa meidän budjetille!), mutta olimme jo niin väsyneitä, likaisia ja tympiintyneitä ettei enää vain kyennyt etsimään edullisempaa vaihtoehtoa.

Duomo Cathedral
Hotel Nuovo ja sen edustalla oleva pikkuravintola
Nyt olemme täällä hotelli Nuovossa, aivan Duomon katedraalin takapihalla. Rautatieasemalta oli helppo päästä tänne, ensimmäinen oikeasti putkeen mennyt asia oli tuo Milanon metron käyttäminen! Se oli yksinkertainen ja helppo, nou propleemou!

Kadut kuhisevat ihmisiä, selfiekeppimyyjät ahdistelevat, minkä kerkiävät, ilma on lämmin ja kostea ja vaateliikkeitä on joka puolella minne vain katsookin, mutta mitä sitä voi tältä kaupungilta odottaakaan? Odotin Milanon olevan tavallinen betonihelvetti tavallisine harmaine teolliskaupunkirakennuksineen, mutta ainakin täällä Duomon tienoilla silmä saa levätä vanhoissa, kauniissa rakennuksissa ja katuja reunustavissa suurissa lehtipuissa. Me like! Ensifiilikset ovat erittäin positiiviset tästä Italian muodin mekasta, mutta ensifiiliksiksi ne varmaan jäävätkin, sillä heti huomenna lähdemme ihan oikeasti käymään siellä Bergamossa!

Selfiekeppimyyjät, yep. Selfiekeppitilanne lienee räjähtänyt käsiin täällä Milanossa. Ihmisillä oikeasti on niitä ja niitä oikeasti tuputetaan joka kulmasta tuolla kaduilla kävellessä.


Osuimme happy hour -aikaan erääseen katuravintolaan, jossa happy hour -tarjouksena sai juoman päälle noutaa seisovasta pöydästä kaiken maailman snackseja. Tuon päälle aloitimme italialaiseen ruokakulttuuriin tutustumisen ja söimme tomaattikeittoa ja tortilloneja samaisessa paikassa. Sisäänheittäjiä hyöri sinne tänne ja muutkin ravintolan työntekijät poukkoilivat hyvin stereotypiseen italialaiseen tössöttelytapaan ympäriinsä. Tuli jotenkin kiva fiilis. Sellanen... lomafiilis. Ulkomaafiilis.



Happy hour - snacksit
Ajattelin tällä kertaa jakaa reissujuttuja "reaaliajassa" täältä paikan päältä. Katsotaan, saako tästä samanlaista fiilistä kuin jälkeenpäin kirjotetuista reissukokemuksista, vai jopa enemmän! Ciao! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari