Bergamo Cimitero

Minä kuulin kollegalta sellaisen juorun, että Bergamossa on aivan mieletön hautausmaa. Meidän piti käydä tsekkaamassa se ukkelin kanssa jo kesällä, mutta meidän huomion parin päivän aikana vei ihan täysin tämä huumaava Citta' Alta ajan henkineen ja maisemineen ja tietysti Bergamo Historic Grand Prix. Tänään päätin korjata tilanteen ja lähdin heti aamusta tallustelemaan kaupungin toiselle laidalle nähdäkseni, mitä mulle oli niin hehkutettu.

Se oli mieletön. Niin kaunis. Niin seesteinen. Aivan uskomaton hautausmaa. En tiedä, voiko hautausmaasta sanoa näin... mutta sanon kuitenki: enjoy!


Sisäänkäynti hautausmaalle. Liekö arkkitehtuurissa haettu jotain massiivista ja näyttävää?




Hautausmaa oli pullollaan mielettömän hienoja hautakiviä ja hautaholveja, joihin oli haudattu vuosien saatossa kokonaisia sukuja. Minuun teki äärimmäisen vaikutuksen, miten hyvässä kunnossa kaikki haudat oli pidetty ja miten jokaiselta muistomerkiltä löytyi tuoreita tai lähes tuoreita kukkia. Lisäksi olin aivan haltioissani näistä katolilaisista pyhimyksistä, joita oli ripoteltuna pitkin hautausmaata, jonka kiertämiseen (enkä edes kiertänyt joka välistä) meni sellainen rapia puolitoista tuntia!

Katolilaisuudessa on joitain muitakin kiehtovia elementtejä kuin pyhimykset. Esimerkiksi täällä Italiassa - ja monessa muussakin Keski-Euroopan maassa - tulee jotenkin kiva olo, kun kirkon kellot lyövät tasatunnein. En mä oikeestaan tiedä, liittyykö se mitenkään katolilaisuuteen, mutta katolisissa maissa olen huomannut tätä tapahtuvan. Niin, tai se kiva fiilis... ehkä sekin johtuu vaan siitä, että liitän sen matkustamiseen ja ulkomailla olemiseen. Vähän niin kuin moskeijojen rukouskutsut, jotka minun mielestä kuulostavat tosi hienoilta! 

Ennen reissua oli puhetta tämän kollegani kanssa myös siitä, että olisi mielenkiintoista osallistua joskus katolilaiseen messuun. No, ties vaikka tässä vallan villiksi heittääntyisin ja löytäisin itseni joku aamu jumalanpalveluksesta...




Mielettömiä sukuhautoja. Vainajat ei vissiin mistään köyhästä perheestä...



Sitten eksyin pikkuhautojen osastolle. Siellä tuli vähän suru puseroon. Äkkiseltäni hautakiviä lueskellessani huomasin, ettei täällä juurikaan ollut ketään, joka olisi ylittänyt yli neljän vuoden iän.



Tämä ylläoleva hautakivi pysäytti mut pitkäksi aikaa. Olin varma, että tässä esiintyvä patsas on sama, joka löytyy Akseli Gallen-Kallelan Tuonen joutsen -maalauksesta. Mutta ei se ollutkaan ihan. Varmistuin asiasta päästessäni takaisin tänne yläkaupungille hotelliin.




Vaikka ajatus varmaan tuntuu hieman hurjalta, niin suosittelen ehdottomasti käymään Bergamon hautausmaalla, jos aikaa vaan liikenee. Se on uskomattoman kaunis paikka, jossa sielu lepää. Ja sielut. Useita sieluja. 

Itseä hieman hävetti ottaa kuvia, jos joku sattui olemaan lähistöllä. Ajattelin, että nyt joku loukkaantuu ja luulee, että minä olen vaan tunteettomasti siellä häpäisemässä vainajia. Pakko oli kuitenkin tallentaa jotain kameralle. 

Kommentit