Bergamo ja inspiraatio

Vappuaattona valkoinen näkymä ikkunasta oli niin huvittava, että sain siitä inspiraatiota kirjoittaa teille jouluisesta Bergamosta, jossa kävin vuonna 2015. Sinänsä näillä kahdella asialla ei ole mitään muuta tekemistä keskenään kuin se, että Bergamossa joulu kolkutteli tuolloin ovelle ja nyt vappuaattona maassa oli yhtä paljon lunta kuin voisi Suomessa jouluisin toivoa olevan. Lisäksi mulla ei ole tuolta viikon mittaiselta visiitiltä muuta settiä täällä blogissa kuin väsynyt olen-päässyt-perille-tervehdys, kuvakavalkadi Bergamon upeasta hautausmaasta ja tarinaa vastoinkäymisten kotimatkasta.


Reissun tarkoituksenahan oli etsiä puhtaasti inspiraatiota mun kirjaprojektiin. Uskon edelleen, että kyseessä oli jonkin suuremman voiman johdatusta, kun päädyimme kesän 2015 reilillä Bergamoon, vaikka vahingossa menimmekin ensin Milanoon. Sen lisäksi, että Bergamon Citta Alta oli heti lunastanut paikkansa mun kirjan eräänä tapahtumapaikkana, yllätyin tuolla joulukuisella vierailullani entistä enemmän saamastani johdatuksesta. Kun tajusin, että vanhan kaupungin linna oli nimeltään vain puhtaasti italialaisittain "La Rocca" (= linnoitus), ja että tästä täysin tietämättömänä olin aikoja sitten nimennyt yhden omista kaupunginosistani Roccaaksi, olin varma, että sillä kaikella on jokin suuri tarkoitus! Kirjan kannalta matka olikin erittäin tuottoisa, sillä kirjoitin viikossa abouttia 17 sivua vanhan kaupungin kahviloissa istuskellen.

Bergamossa joulukuussa 2015 yhteen nivoutui kolme itselleni hyvin rakasta asiaa: matkustaminen, kirjoittaminen ja joulu.


Ylhäällä kuva, jonka otin hotellihuoneeni ikkunasta. Up Town B&B oli aivan loistava majapaikka, vaikka jouduinkin taistelemaan naapurihuoneen asukkaan kanssa siitä, mikä olisi sopiva lämpötila kämpässä. Minä halusin lämpimämpää, mutta naapuri tykkäs turhan viileästä. Vuoron perään käytiin säätämässä ilmastointinappulaa käytävässä 😄

Up Town B&B:n sijainti oli aivan loistava. Se sijaitsee vanhan kaupungin laitamilla Piazza Mercato Delle Scarpella aivan vastapäätä Bergamon Funicolarea, eli "uudesta kaupungista" ylös vanhaan kaupunkiin kulkevaa hissiä. Hissi on ihan kätevä, jos mukana on esim. painava matkalaukku, mutta kävelymatka ylös Citta Altaan ei ole mahdoton. Viale Vittorio Emanuelea pitkin nousu on pitkä, mutta loiva ja matkan varrella näkee sellaista asuinrakennusten arkkitehtuuria, jollaisesta minä mahdottomasti tykkään. Vanhaan kaupunkiin pääsee myös muita reittejä kivoja reittejä, mm. nousemalla Via Sant'Alessandron kivisiltaa pitkin Porta San Giacomolle.

Up Town B&B on ehdottomasti yksi mukavimmista majapaikoista, joissa olen yöpynyt. Harmi, ettei se ehtinyt mun TOP5 -majapaikkalistalleni. Sisäänkäynti on ovelasti sisäpihalle piilotettu ja vasta kun tajuaa nousta portaat ja lukea ovisummereiden tekstejä, sen löytää. Itsekin haahuilin aukiolla tovin ennen kuin bongasin edes mitään sisäpihaa. Huoneen hintaan sisältyi aamupala, jonka paikan omistaja, rastapäinen Jesus joka aamu omin pikku kätösin mulle pyöräytti. Itse sain valita kellonajan, jolloin halusin syödä, ja halusinko nauttia mannermaisen, amerikkalaisen, italialaisen vai venezuelalaisen aamupalan. Ensimmäisenä aamuna valitsin venezuelalaisen aamupalan (Jesus oli siis puoliksi venezuelalainen) ja olin saman tien aivan myyty. Sen mä söin jokaisena aamuna.

Toki sesonki oli varmasti jouluksi hieman hiljentynyt ja majapaikassa oli tosiaan vain yksi muu asukas mun lisäkseni, joten Jesuksella oli varaa kysellä vieraittensa mieltymyksiä aamupalan kellonajan suhteen. En usko, että ruuhkaisina kesäkuukausina se olisi mahdollista...

Kävin Jesuksen ja tämän tyttöystävän kanssa ensimmäisenä iltana juomassa parit drinksut läheisessä irkkupubissa. Meillä oli ilmeisesti hauskaa, koska seuraavana aamuna Jesus kokkasi vähän krapulaisen näköisenä ja minä nieleskelin ruokaa aivan yhtä krapulaisena. Saatiin kyllä revittyä siitä lopulta huumoria.



Bergamon kapeat, jouluiset mukulakivikadut. Sinänsä tuntui hassulta nähdä kaikki ne joulukoristeet, jotka vanhaa ja uutta Bergamoa koristivat, sillä ne olivat niin suuressa ristiriidassa sään ja maiseman kanssa. Siihen keskelle kun lykättiin alakaupungin joulumarkkinat (muistuttivat vähän Tampereen joulutoria), niin johan tuntui oudolta.

Tietysti Pohjois-Italiassa kasvaa Välimeren ilmaston nahkealehtisiä, palmumaisia kasveja, jotka eivät sopineet joulukoristeisiin sitten yhtään, mutta ne lehtipuut, jotka muistuttivat enemmänkin Keski-Euroopan ilmastosta, olivat kauniisti kellastuneet - aivan kuin olisi ollut vasta syksy ja ruska. Tuntui myös omituiselta, että aurinko laski "myöhään", kun Suomessa on siihen aikaan pimeää ympäri vuorokauden.

Öisin lämpötilat laskivat lähelle nollaa, mutta päivisin mittarit kohosivat n. 10 asteeseen. Itsekin eräänä päivänä istuin kahvilan terassilla ulkona ja paistattelin takissani lämmittävää aurinkoa. Se oli kyllä huono idea, koska puluilla oli jonkinlainen tarve syöksähdellä ympäriinsä ja naapuripöydästä ne kaatoivat ohi lehahtaessaan erään naisen valkoviinilasin. Olin surullinen naisen puolesta.

Joka tapauksessa, Bergamo on miellyttävä reissukohde joulukuussakin, jos ei kavahda pohjoisitalialaisen sään huomaamatonta koleutta. Kadut ovat hiljentyneet suurilta turistimassoilta, ravintolassa saa istuskella ihan rauhassa, majapaikkojen hinnatkin ovat hieman laskeneet ja kaikesta tästä huolimatta maisemat, nähtävyydet ja vanhan kaupungin ajanhenki pysyvät yhtä kiehtovina. Vertauksena tälle koko postaukselle meidän interrailin stoppi Bergamossa kesäaikaan toukokuussa 2015.







La Roccasta, eli vanhan kaupungin linnoituksesta on kivoja näköaloja niin Alppien esiasteille pohjoiseen ja yli Bergamon uuden että vanhan kaupungin ja tätä kaikkea ympäröivien kylien.





Citta Alta korkealla kaupungin yläpuolella.






Castello di San Vigilio on sopivan kävelymatkan päässä vanhan kaupungin länsipuolelta Porta Sant'Alessandrolta. Vanhaan, osittain jo luonnon valtaamaan linnaan korkealle mäelle pääsee myös omalla funicolarellaan, jonka pysäkki on länsiportin ulkopuolella. Minä itse päätin reippailla mäen ylös. Hyväkuntoiselle se ei varmasti tuota mitään ongelmia. Itse pysähtelin perustellusti vähän väliä hengähtämään ja ottamaan valokuvia. Itse linna on ehkä hieman mitäänsanomaton (ja tuolloin siellä tehtiin myös kunnostustöitä, joten sekin hieman latisti tunnelmaa), mutta näköalat ovat kuitenkin näkemisen arvoiset, joten niille kannattaa antaa oma aikansa.

Bergamon Citta Alta on juurtunut sen uskomattoman kiehtovuuden ja ajanhengen vuoksi suurena inspiraation lähteenä mun sydämeen ja se elää jatkuvasti mun kirjan sivuilla. Aikaisemmin Bergamoon pääsi suoraan Ryanairilla täältä Tampereelta vain muutamalla hassulla kympillä, mutta sittemmin Ryanair lopetti suurimman osan liikennöinnistään Tampereelta käsin. Itse matkustin Bergamoon Milanon kautta, mutta ei sekään ollut paha. Milanosta pääsee junalla Bergamoon vaivattomasti ja nopeasti (jollei siis raiteilla ole tapahtunut jonkinsortin onnettomuutta, joka katkaisee kaikki liikenneyhteydet...). Suosittelen tätä keskiaikaista kaupunkia ihan kaikille, jotka janoavat kapeita mukulakivikatuja, pieniä, uniikkeja putiikkeja, vanhoja, tyylikkäällä tavalla rapautuneitakin rakennuksia ja aitoja tuulahduksia historian sivuilta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari