Kohta pitää jo lähteä - muutama sana tulevasta Irlantiviikosta

Tajusin vasta tässä pari päivää sitten, että mähän olen reissussa jo kolmen viikon päästä. Ihana ja pitkäaikainen haaveeni Irlanti odottaa ihan kulman takana. Lähtö on 12. toukokuuta. Vähän jännittääkin. Aivan uusi kohde tutkittavana ja all by myself!

Cliffs of Moher

Täällä mulla oli olevinaan suuria ongelmia mm. lentojen suhteen, mutta niin kuin aina, kaikki meni lopulta oikein hyvin. Löysin lennot, edulliset ja suorat, ja lähes ihmisten aikaan. Pääsen korkkaamaan uuden lentoyhtiön listalleni, Norwegianin, tuttavallisemmin ihan vain Norjalaisen. Menopaluusetti Dubliniin ja takaisin maksoi 170 euroa. Paluulento on Helsingissä joskus lähellä puolta yötä, mutta tajusin, että se ei haittaa, sillä lento on ennen kaikkea suora!

Harmikseni kävi niin, että jouduin supistamaan reissuaikani viikkoon. Seuraavalla viikolla päälle puskevat pääsykokeet nimittäin saneli hyvin pitkälle ehdot tällä kertaa sille, että minä päivänä mennään ja minä päivänä tullaan. Imen irkkumeininkiä itseeni viikossa niin paljon kuin vain kykenen. Tutustun muutaman päivän ajan Dubliniin, minkä jälkeen lähden suunnistamaan luultavimmin länsirannikolle ja sieltä kohti etelää, junalla tai bussilla. Niin kuin mainitsin, matka tuntuu koittavan nyt ihan yhtäkkiä, joten en ole sen tarkemmin vielä suunnitellut retkeä Skelligin saarelle, josta eräässä aikaisemmassa postauksessa puhuin.

Vaikka viikko kuulostaa juuri siltä, että nähdäkseen mahdollisimman paljon pitää olla joka päivä liikkeellä paikasta A paikkaan B, odotan viikosta ennen kaikkea rentoa. Mullehan reissurentous on jotain aivan muuta kuin sitä kotona tapahtuvaa rentoutumista. Kotona rentoutuminen tarkoittaa sohvalla makaamista, reissun päällä rentous tulee melkein täysin päinvastaisista asioista. Jotenkin tuntuu vapauttavalta pakata rinkkaankin vain viikon tarpeet. Toisin sanoen pakkaan ehkä pari vaihtopaitaa ja makuupussin mukaan. Läppärin ajattelin jättää kotiin. Viikon kuulumiset ehtii kirjoittaa sitten kotonakin.


Koska olen alkanut nirsoilemaan majoitusten suhteen, olin jo aivan epätoivoissani Dublinin yösijan vuoksi. Hotellit ja majatalot lähellä keskustaa olivat aivan liikaa mun budjetin ulkopuolella ja ne kaikki kivanhintaiset tuntuivat olevan aivan täyteen varattuja. Eräästä blogista lueskelin juttua, että Dubliniin matkaajia suositellaan majoittumaan kaupungin ulkopuolelle pieniin ja söpöihin rannikkokyliin, sillä pääkaupungin majapaikat ovat vuodenajasta toiseen kuulemma aivan täpötäynnä. Selasin vähän niitäkin, mutta jotenkin en lainkaan innostunut, tiedä sitten miksi. En myöskään löytänyt mitään kivaa Air BnB:lta.

Sitten mä aloin miettimään, että uskaltaisikohan sitä majoittua hostelliin tällai yksin reissun päällä olevana naisena...

Alkoi hillitön hostellimetsästys. Koska olen oppinut tutkailemaan majapaikoista kirjoitettuja arvosteluja sen kamalan Chelsea Inn -kokemuksen jälkeen, homma oli edelleen jokseenkin hankalaa ja mahdottoman oloista. Jossain oli tavarat ja rahat lähteneet litoon, jossain oli liikaa bileitä ja jossain oli muuten ikävää palvelua tai likaisia vuodevaatteita. Tai jos kaikki tuntui olevan muuten kohdillaan, sängyn vuokraaminen pariksi yöksi tuntui maksavan naurettavan paljon.


Sitten ymmärsin laajentaa katsantokantaani Hotels.comin ulkopuolelle. Kirjoitin muina naisina googlehakuun "Dublin hostels" ja bongasin mun tulevan majapaikan lähes välittömästi. Yö Gogarty's International Hostelissa maksoi vain 27 euroa. Sillä on keskeinen sijainti Dublinin Temple Bar -alueella. Toisaalta tästä hostellista ei tarvitse kävellä ulos päästäkseen irkkupubiin nauttimaan tuopillista kylmää Guinnesia, sillä tässä hostellissa on pubi itsessään. Toivottavasti ei mene siihen järkyttävään bilehostellien kastiin... tämäkin hostelli alkoi olla ääriään myöten täynnä, joten on ainakin turha odottaa, että saisin nukkua yöni yksin siinä neljän (vai kahdeksan) hengen yhteismajoituksessa, jonka olen varannut. Ei se asia oikeastaan mua kamalasti inhota. Päinvastoin. Ehkä sieltä saa seuraa sen Guinness-tuopillisen äärelle 😊

Kuvat: pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Mary Kay