22. heinäkuuta 2018

Tuhansien tarinoiden Seili

Pieni ja kaunis Seilin saari sijaitsee Paraisilla, 30 merikilometriä Turusta lounaaseen Saaristomerellä Airiston selän eteläosassa. Päälle päin Seili saattaa näyttää kuin miltä tahansa Saaristomeren tuhansista saarista, mutta vierailijan jalkautuessa sinne se paljastaa ikiaikaisen, monipuolisen  ja rajun historiansa, johon on helppo tutustua saaressa nykyään järjestettävien opastettujen kierrosten myötä. Seilillä voi nähdä miljoonia vuosia sitten liitoksistaan repeillyttä kallioperää, viimeisen jääkauden arpeuttamia rantakallioita tai kuunnella niskavillat pystyyn nostattavia kummitustarinoita, joita ovat ruokkineet saarella keskiajalta eteenpäin toimineet lepra- ja mielisairaalat. 


Seili on saariston pienen rengastien yksi mainituista pitstopeista, mutta en näe mitään syytä, miksei siellä voisi piipahtaa myös suuren saariston rengastien kiertämisen yhteydessä. Itse päädyin Seilille viime toukokuussa muiden maantieteen opiskelijoiden kanssa luonnonmaantieteen kenttäkurssille. Viisi päivää kestäneen toiminnallisen kurssin aikana pääsimme mm. tutustumaan ja pohtimaan saaren maantieteellistä ja geologista historiaa (ja miksei tulevaisuuttakin) ja tutkimaan sen paikallisilmastoa. Kyseinen kurssi oli ehdottomasti yksi ensimmäisen lukuvuoden hienoimmista, opettavaisimmista ja hauskimmista kursseista. Siellä pitkin rantaruovikoita, avokallioita ja metsiä mönkiessäni maaperäpiikin, suokairan ja vaaituskoneen kanssa varmistuin jälleen kerran olevani menossa elämäni kanssa oikeaan suuntaan. 

Juuri Seilille päädyimme siksi, että siellä sijaitsee Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joka toimii entisen mielisairaalan tiloissa vanhassa päärakennuksessa. Seilillä onkin varsin mielenkiintoinen historia. Noin 5000 vuotta sitten se kohosi merestä muodostaen ensin vain olemattomia luotoja, jotka maan kohoamisen myötä ovat muodostuneet yhtenäiseksi saareksi, sellaiseksi kuin Seilin tänäpäivänä siellä vieraillessamme tai kartoista katsoessamme näemme ja koemme.





Keskiajalta eteenpäin saarella on ollut pysyvää asutusta. 1600-luvulla sinne perustettiin leprahospitaali, sillä sinne oli helppo eristää sairastuneet. Vasta neljä vuotta myöhemmin, kun pääsaaren ja nykyisen kirkon vieressä sijainneen leprasairaalan välillä ei ollut vielä edes maayhteyttä, sinne muutti sairastuneiden hoitajat pysyvästi. 1785 saaren viimeinen leprapotilas haudattiin, ja lepran alkaessa katoamaan koko Suomesta saarelle oli keksittävä uutta käyttöä. Niinpä sinne perustettiin mielisairaala, joka on ruokkinut kymmeniä saaresta kerrottavia kummitustarinoita. Eikä toki ihmekään; kun sinulle lätkäistiin 1600 - 1800-luvuilla menolippu Seiliin, voit olla varma, että matka oli todella yksisuuntainen. 'Hullujenhuone' lakkautettiin vasta 1960-luvulla ja vain muutamaa vuotta myöhemmin tilat olivat jo Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Lehtorimme Joni totesikin päärakennuksen pihalla eräänä päivänä pilke silmäkulmassaan: "Ensin oli spitaaliset, sitten hullut ja nyt täällä pyörii yliopiston väki... täysin looginen jatkumo siis.".



Toukokuun lopun viikko Seilissä oli todella lämmin ja aurinkoinen. Kun mantereella luonto tuntui vielä heräilevän alkavaan kesään, Seilillä oli jo täysi rähinä päällä. Kelit eivät siis olleet lainkaan hullummat rymytä kentällä tehtäviä ja tutkimuksia tehden. Voin vain kuvitella, miten kurjaa se kaikki olisi ollut viikon kestäneessä vesisateessa... 

Ainut huoli itselläni viikon aikana koitui punkeista. Saarella vieraillessa kannattaakin varautua kaikin mahdollisin punkkikarkottein, sillä niitä ihan kirjaimellisesti vilisee joka paikassa. Eräänä päivänä tarpoessamme eräässä rantaruovikossa bongasin punaisten saappaideni päältä noin viisitoista ahnasta punkkia etsien kohtaa, johon iskeä. Seilillä kehoitetaankin tekemään punkkitarkastus kahdesti päivässä. Ensin ajattelin sen olevan turhaa hössötystä ja liioittelua, mutta...  eräs tutkimuslaitoksen työntekijä kertoi painajaisia aiheuttavan tarinan siitä, kuinka yhden päivän kenttäretken aikana oli laskenut pelkästään paidastaan noin 70 punkkia. 

Pitkävartiset saappaat eivät suojele pelkästään punkeilta, vaan myös saarella kuhisevilta kyykäärmeiltä. Juu, niitäkin perkeleitä siellä. Nyt kuulostaa toki siltä, ettei kukaan halua vierailla punkkien ja kyiden asuttamalla saarella... Seili on kuitenkin kaunis, joten sitä ei kannata jättää väliin. Pelkällä maalaisjärjellä selviää hengissä mainiosti!

Seilin kirkko



Seilin rannoilta näkee Ruotsin laivat.

Auringonlasku kirkkokalliolla

Inhaiden kärmeksien ja punkkien lisäksi Seilillä voi törmätä kummituksiin. Kummitushavaintoja on kymmeniä, eikä meidänkään ryhmämme jäänyt ilman. Ylätalon majoitustilojen yläkerrasta kuului öisin kummallista kolinaa ja meteliä, makuuhuoneen poikki asteli yöaikaan hahmo, joka poistui lukitusta ovesta ja käytäviltä kuului puhetta, vaikka ketään ei ollut hereillä... yhdellekään ylätalon tapahtumalle ei löytynyt selitystä. Itsehän nukuin alatalossa ja vielä korvatulpat korvissa, joten itseltäni nämä kokemukset jäivät valitettavasti väliin. 

Me matkustimme Seilille tutkimusalus Aurelian kyydillä ja pysähdyimme matkalla ihastelemaan Kattiluodon hiidenkirnua ja Ahvensaaren vanhoja kalkkikivikaivoksia. Lisäksi teimme mm. hieman meren lämpötila- ja planktonmittauksia, kairasimme merenpohjaa ja tutkimme näkösyvyyttä. Pois tullessa käytimme M/S Östernin reittiyhteysalusta Seilistä Hankaan. 

Tutkimusalus Aurelian kyydissä Saaristomerellä.

Kattiluoto

Ahvensaaren vanha kalkkikivikaivos. Vesi oli oikeasti aivan turkoosia!

Kattiluodon hiidenkirnu

Ennen vierailua Seiliin, ota selvää sen palveluista, majoituksesta ja ruokailusta osoitteessa visitseili.fi. Mene ihmeessä käymään, vielä vaikka tänä kesänä, mikäli kaunis Saaristomeren luonto ja tutkimus kiinnostaa!  Lisäksi saarella voi vierailla 1700-luvulla rakennetusta kirkossa ja sen takana sijaitsevalla Kirkkokalliolla, joka on oiva paikka ihastella vaikkapa auringonlaskua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!