InterRail 2015: Arrivederci Italia!

Italia on nyt jätetty taakse. Johan siellä viikko hurahtikin leppoisasti (ja vähemmän leppoisasti). Viimeinen silaus Italian rundille oli siis Venetsia, josta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. 



Gondolien kaupunki oli ihan kiva... hmm. Siellä oli kaunista ja kapeat, helposti eksyttävät kadut, joita ei ole merkitty välttämättä edes karttaan, olivat ihania ja söpöjä, pienistä kanaalien ylitse kaareutuvista silloista puhumattakaan. Rakennukset olivat vanhoja ja hurmaavia. Silmä lepäsi suurimmassa osassa kaupunkia. 




Mutta toisaalta. Se ihmisten määrä ja se kuumuus. Sellaiset söpöläiset kapeat kujat ovat parhaimmillaan, kun on liikkeellä ihan yksin. Jos Rooma oli mulle kauhujen turistirysä, niin Venetsia oli sitä vielä enemmän. Kuuluisalla St. Marcon aukiolla oli niin paljon ihmisiä, ettei kiinnostanut edes pysähtyä ihastelemaan kirkkoa. Toisaalta meillä oli myös kiire venebussiin juuri sillä hetkellä. Venetsiassa on toki paljon nähtävyyksiä, mutta lopulta voisi sanoa koko kaupungin itsessään olevan nähtävyys kaikessa erilaisuudessaan.

Joskus olen kuullut jonkun sanovan, että Vemetsiassa haisee pahalle. Ensimmäisen tunnin jälkeen totesin helpottuneena ääneen, etten ollut vielä huomannut missään käryävän. Mutta se oli harhaanjohtavaa optimistisuutta. Kyllä, voi kyllä, Venetsiassa haisee. Viemäri ja paska, mitä sitä tosiasiaa turhaa kiertelemään ja kaartelemaan.  



Venetsiassa kuitenkin kannattaa käydä, niin kuin Roomassakin. Onhan se sellainen must see - kaupunki Euroopassa. Jonkinlainen parin yön romanttinen lemmenloma olisi sellainen optimi Venetsiassa, niin kuin nykyinen huonetoverimme Mr. Washington totesi. Venebussit on käteviä kulkupelejä. Vuorokausilippu maksaa 20 euroa. Venebusseilla pääsee joka puolelle kaupunkia ja kaupunkia vastapäätä olevalle Lidon saarelle, jossa mekin kävimme palvomassa aurinkoa oikealla turistirysäaurinkorannalla. Rosso ja ukkeli uskaltautuivat mereen uimaankin.






Pää. Kirkossa. St. Giorgio.


Ei tullut mieleenkään vuokrata perinteistä, Venetsian moodiin kuuluvaa gondoliajelua, koska jo puolen tunnin lipuili kapeilla kanaaleilla olisi maksanut about sata euroa. Että juu ei. Katseltiin vaan sivusta, kun toiset törsäsi.

Ensimmäisen yön vietimme Cannaregion kaupunginosassa Ca'Bella -nimisessä bed & breakfast -majatalossa. Se oli kiva pieni perheyritys, jossa oli oikeasti viihtyisää, ilmastointi pelitti ja aamupalaa oli mukava nauttia omalla pienellä pihakujalla. Suosittelen sitä hyvin lämpimästi! 

Koska päätimme extemporena viettää Venetsiassa vielä toisenkin yön, siitäkin huolimatta, että Venetsia oli yksi Italian kalleimmista kaupungeista ja edullista ruokaa sai metsästää oikein urakalla, varasimme toiseksi yöksi päämme päälle Residenzia Angelican (tms), jonka hintaan kuului myös aamupala (jota en pystynyt syömään, koska jostain syystä mulla oli ihan ka-ma-la krapula tänä aamuna :O ). Ainut miinus Angelicassa oli se, että ilmastointilaitteet olivat rikkipoikki tms eikä huoneeseen saanut minkäänlaista viilennystä. Kun yölläkään lämpötila ei laskenut alle kahdenkymmenen, niin illalla suihkussa käyminen oli yhtän tyhjän kanssa. Aamulla sitä heräsi semmoisesta hikilätäköstä... Ca'Bellasta veloitimme n. 120 euroa (johon sisältyi siis verot ja kaupunkivero) ja Angelicasta n. 80 euroa.





Tänä aamuna jätimme Italian ja Venetsian taaksemme. Meillä oli kaikenmoisia suunnitelmia tälle päivälle, mutta jos jotain tästä päivästä opimme, niin sen, ettei reilatessa kannata oikeasti suunnitella YHTÄÄN MITÄÄN. Koska useimmiten mikään ei onnistu... tai sitten meillä on ollut vain keltanokkaisten reilaajien paskaa säkää matkassa. 

Meidän piti mennä Venetsiasta Ljubljanaan (tai kotoisemmin Lublanaan, koska Ljubljana ei vaan taitu mun kielelle ollenkaan, kaupunki-jonka-nimeä-en-osaa-sanoa), mutta hotellit vaikuttivat kalliilta, varatuilta ja kulkuyhteydet olisivat olleet ihan huonoja. Sitten piti mennä Salzburgiin, mutta me myöhästyimme bussista, koska ei löydetty lippuluukkua ajoissa. Sitten arvottiin Wienin, Münchenin, Innsbruckin, Salzburgin ja ties minkä välillä, ja kaiken kikkailun ja sekoilun jälkeen päädyimme Innsbruckin junaan.

Nyt olemme siis Innsbruckissa. Täällä on AL-PIT. Gotta love it! 

Nyt nukkumaan. Löydettiin ihan pirun hyvä yöpaikka. Kaikki Inssbruckin hotellit olisivat kustantaneet parilta yöltä jotain vähän vajaata kolmea sataa, mutta B&B Nepomuk's backbackers hostel oli mahtava edullinen löytö! Yö maksaa per nuppi about 26 euroa neljän hengen huoneessa, jossa meidän kolmen lisäksi asuu tämä jo aikaisemmin mainittu Mr. Washington (koska hän on kotoisin Washingtonista).

Hii, huomenna vuorille!

Kommentit