Nyt mun, ukkelin ja Rosson tiet ovat erkaantuneet, mutta vain päiväksi. Rosson saattelimme ukkelin kanssa jo toissa päivänä Wieniin lähtevään junaan ja itse lähdin saattamaan ukkelia kotimatkalle Saksan Dresdeniin. Tänään palasin takaisin Prahaan, koska täältä on ehkä iisein (mutta ei lyhyin) matka noutamaan Rossoa Wienista ja koska en vaan pääse yli ajatuksesta, että Praha on kaunein ja kivoin keskieurooppalainen kaupunki.
Palaan kuitenkin vielä hetkeksi Bratislavaan, jonka mainitsinkin jo aikaisemmin olevan sellainen kaupunki, johon haluan vielä joskus matkustaa oikein ajan kanssa. Siellä oli niin letkeä ja hyväntuulinen meininki, että ihan yllätyin, vaikka (vanhassa) kaupungissa käyttämämme aika jäikin muutamiaan hassuihin tunteihin. Miinuksia ei tule ainakaan halvasta oluesta, vaikka en mikään kaljankiskoja oikein olekaan. Kun halvalla saa, niin sitten sitä on kyllä juotava, niin se on. Sitä paitsi, ulkomailla olut maistuu paljon paremmalle kuin Suomessa. Tai sitten se johtuu siitä, ettei lonkeroa eikä oikein siidereitäkään ole juuri tarjolla. Olen myös tunnollinen viinin ystävä, mutta viiniä en olekaan tainnut juoda reissun aikana muualla kuin Italiassa pari kertaa. Paitsi eilen illalla Dresdenin trooppisessa yössä join piknikhenkisesti pienen pullon valkoviiniä Augustuksella sillalla.
Ihan meinasi iskeä kamala kulttuurishokki Bratislavassa, kun pysähdyimme pieneen pubiin oluelle ja tajusin tiskillä seistessäni, että jossain saa vielä tupakoida sisätiloissa. Niin, Slovakiassa se on ihan nou propleemou, Prahassa mennään myös samoilla säännöillä. Hyvin hämmentävää. Hyvin hyvin hämmentävää. Tuli melkein rikollinen olo, kun Prahan olutmuseossa laitoin savuiksi - ja vielä baaritiskillä! :D
Bratislavaan vielä palaan joskus.
Mutta niin palaan Prahaankin - vielä monia monia kertoja! Ensimmäisen kerran kävin Prahassa vuonna 2006. Se oli mun ja ukkelin ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, pidennetty viikonloppu. Olin jo silloin vakuuttunut tämän kaupungin ihanuudesta, vaikka silloin tuo itse reissaaminen olikin vähän aloittelijan kengissä ja tuntuu, ettei silloin oikein osannut mennä ja etsiä oikeita paikkoja. Ehkä se vain tuntuu siltä. Onhan sitä sen jälkeen jonkun verran kerääntynyt tuota matkailukokemusta.
Tämän kertainen Prahaan paluu ei kuitenkaan mennyt täydellisesti, kun onnistuin junassa telomaan vasemman käteni. Olimme juuri saapumassa Prahan rautatieasemalle, kun juna jarrutti voimakkaasti. Istuimme sellasessa kuuden hengen loosissa, minä siinä heti oven vierellä. Liukuovi rämähti auki jarrutuksen voimasta ja minä tollo yritin estää sitä rämähtämästä täysiä ja onnistuin jättämään käteni sinne oven ja karmin väliin. Siinä muuten kirosanat lenteli hyvin estottomasti hetken aikaa. Käsi alkaa olla jo nyt kuosissaan, mutta oven kahvoja ei pystynyt aukomaan hetkeen, lievää mustelmaakin tuossa vielä vähän on.
Prahassa vietimme yhden yön. Hotelli Rubikon sijaitsi Prahan juutalaiskaupunginosassa, lähellä kaupungin halki virtaavaa Vltavaa. Tuo juutalaiskaupunginosa on minun mielestäni ehkä kivoin osa koko kaupunkia ja kun kerran hotelliyöstäkin maksoimme vain 40 euroa, niin diili oli oikein onnistunut! Mitä nyt samassa rakennuksessa sijaitsi joku squash-halli, josta alkoi aamuseiskan jälkeen kuulumaan kamala töminä. Ei hyvä.
Prahassa ratikkasysteemi on aika helppo, Dresdenin ratikoista on muutama valittu sana sanottavana, vaikka ei sekään paskimmasta päästä toki ollut. Tietysti piti vähän kikkailla ja pällistellä, että löysi oikean ratikkapysäkin, kun ei ollut karttaa, mutta muuten ei kyseessä ollut rakettitiedettä. Kertalippukin maksoi naurettavan vähän, ehkä alle euron. Bratislavassa bussilippu maksoi 70 senttiä, Dresdenissä päivälippu julkisiin 6 euroa (hyi kun kallista) ja kertalippu 2,20 euroa (hyi kun kallista). Dresdenissä ratikat olisivat olleet ihan helppoja käyttää, jos joku olisi kertonut, että yöaikaan ja lauantaisin kaikki vuorot eivät kulje...
Prahassa vierailimme kidutusmuseossa. Se ei mitenkään erityisesti ollut mun mielessä enkä mä mitenkään erityisesti siitä ollut kiinnostunut, en ennen kuin kävelimme vahingossa sen ohitse. Se sijaitsee aivan Kaarlen sillan kupeessa vanhan kaupungin puolella. No, tämä keskiajan kidutusmenetelmiä esittelevä museo oli kyllä mielenkiintoinen ja joillakin keksinnöillä keskiajan ihmiset ovat kyllä häikäisseet mielikuvituksellaan, mutta kyllä siellä vähän paha olo tuli... aika kipeitä juttuja. Ei ois ollut hauska elää keskiajalla. Tai ainakaan jäädä kiinni mistään laittomuuksista. Tai harjoittaa mitään noituutta. Inhottavia sahoja ja vempeleitä.
Dresden oli kaunis ja antoi kivan vaikutelman. Kiva vaikutelma tuli uudenkin kaupungin puolella, vaikka Dresdenin vanha kaupunki kai onkin enemmän se juttu. Kaupunki on toisessa maailman sodassa pommitettu aivan maan tasalle, mutta komeesti on kaikki rakennettu uudelleen. Inspiroiva ympäristö, sitä nämä Euroopan vanhat kaupungit ovat. Dresdenissäkin voisin istua Elben rannalla katsellen kirkkojen siluetteja ja kirjoittaa loputtomasti. Ja minä kun jätin mun inspiraatiovihon kotiin, kun ajattelin, etten mä kuitenkaan ehdi tai jaksa ajatella mitään kirjoitushommia (muita kuin blogia) reissussa. Inspiraatiovihko on mulle tärkeä, sinne mä kirjoitan aina kaikki ideat ja suunnitelmat, jotka pulpahtaa mieleen. Täällä kierrellessä pulpahtaa mieleen vähän väliä vaikka mitä.
Suosittelen tätä itäistä Keski-Eurooppaa kyllä kaikille, täällä vaan on halpaa ja kaunista! ^.^
Mutta on se myönnettävä. Nyt alkaa olla aika sippi. Eilen olin niin turhautunut ja väsynyt, kun yritin etsiä mulle ja Rossolle paluulentoa tai edes jotain, jolla päästä juhannukseksi kotiin ja mitään ei tuntunut löytyvän mistään. En tajunnut, että kyseessä on juhannusviikko ja että kaikki lennot ja laivat ja kaikki voisi olla niin täynnä väkeä. Oli niin raskas päivä, että illalla istuessamme uuden kaupungin puolella ravintolassa viimeinen niitti oli se, että sain ruokalautasen, mutta en ruokailuvälineitä. Itkuhan siinä sitten tuli :D
Nyt mulla olisi aikaa ja rauhaa kirjoitella ihan omia juttuja, kun köllöttelen yksin täällä Prahassa hostellissa ja kuuntelen etäistä ukkosen mylvintää ja sadetta. Ajattelin ottaa ihan rennosti tämän päivän, sillä huomisesta alkaa aivan älytön rykäisy reilaamisen osalta. Alkaa pitkä kotimatka, jonka viimein sain eilen koottua kasaan, ja jonka keskeisinä pysähdyspaikkoina toimii Kööpenhamina ja Tukholma. Tai ainakin niin olen suunnitellut. Joka tapauksessa, keskiviikkona olisi parasta olla Tukholmassa, sillä mulla ja Rossolla on laivamatka jo takataskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!