InterRail 2015: Münchenin kaljapuutarhat


Kirjoitettu junassa 8.6.2015 matkalla Zürichiin, Sveitsiin.

München oli kiva kaupunki – tai siltä se ainakin vaikutti sellaisella pikaisella silmäyksellä. Tutustuminen Oktoberfestien pääkaupunkiin jäi melko pinnalliseksi, koska suurin osa päivästä kului Dachaussa. Päätimme käydä siellä, koska Auschwitzin keikka saattaa tällä kertaa jäädä tekemättä, vaikka se olikin numero yksi must see –listalla

Dachau oli ihon kananlihalle nostattama kokemus, vaikka se ensimmäisenä saksalaisten perustamana keskitysleirinä varmasti jääkin ”isoveljensä” Auschwitzin varjoon kokonsa ja uhriensa puolesta. Esimerkiksi Dachaussa ei koskaan käytetty sinne rakennettua kaasukammiota. Siellä kuolemansa kohtasi n. 30 000 uhria, ainakin rekisterien mukaan. 30 000 ei sinänsä kuulosta paljolta, kun vertaa sitä siihen, miten paljon yhteensä ihmisiä kuoli tuohon aikaan keskitysleireillä, mutta se ei lainkaan vähentänyt paikan hyytävyyttä. Muutaman kerran vähän itketti, mutta kylmät väreet hiipivät jatkuvasti pitkin selkää – ja kyllä, äärimmäisen huonolla tavalla. 

Sisäänpääsy Dachaun keskitysleirille oli ilmainen, mutta muutaman euron maksua ja henkilöllisyystodistuspanttia vastaan tiskiltä sai audiolaitteen, jolla pystyi kuuntelemaan faktoja Dachausta. 


Münchenissä kulkemista helpotti päivälippu julkisiin kulkuneuvoihin. Kolmen hengen ryhmälippu maksoi about 14 euroa ja sillä pääsi kulkemaan melko rajattomasti, myös Dachauhin ja ympäri kaupunkia. Itse ajelimme illalla keskitysleirimoodista selvittyämme vanhaan kaupunkiin, jossa meno olikin melkoinen.


Ehdottomana ykköskokemuksena Münchenista jäi mieleen Hofbräuhaus, yksi kaupungin monista olutpuutarhoista. Lonely Planetin mukaan olutpuutarhat ovat niin kliseisiä münchenilaispaikkoja, että niissä on melkein pakko mennä käymään, joten mehän menimme. Ajattelin, että kyseessä on todella puutarha, sellainen seesteinen ja rauhallinen paikka, jossa istutaan luonnon helmassa ja nautitaan kaljaa ihan hissukseen… 

No ei ihan ollut sellainen. Hofbräuhaus oli aivan järkyttävän valtava rakennus keskellä Münchenin vanhaa kaupunkia. Ainakin kaksikerroksisen rakennuksen sisätilat olivat valtavat, nurkissa seisoi järkyttävän kokoisia oluttynnyreitä ja melua kuunnellessa tuli ikävä isin peltoreita. Ulkona soitti jonkinmoinen torvisoittokunta hyväntuulista juomamusiikkia ja ihmisiä – jotkut saksalaisiin kansallisasuihin pukeutuneina - tungeksi joka paikassa juoden litran kokoisista tuopeista olutta ja syöden lihakimpaleita, joista jäljelle jäävät massiiviset luunpalat painoivat itsessään jo varmasti kilon tai kaksi. Ihmiset olivat aivan hulvattomia ja kreisejä. Seistiin pöydillä, laulettiin, tanssittiin ja huudettiin ja juotiin. Että se siitä rauhallisuudesta ja seesteisyydestä.



Mutta hauska kokemus se oli, onneksi kävimme keräämässä sen takataskuihimme. Tuommoisia paikkoja pitäisi olla joka paikassa, Suomessakin. Ukkelihan innostui niin, että uhkasi tulla Oktoberfesteille Müncheniin takas :D

Yövyimme Vi Vadi Hotellissa Marss-strasella, aivan rautatieaseman vieressä. Se olikin ihan sellainen oikea hotelli, ei mikään majatalo tms. Edullinen satasen yö Münchenin keskustassa bongattiin Hotels.comista, jossa mä olenkin jo kantis ja keräilen kymmentä hotelliyötä saadakseni yhden ilmaisen. 

---

Current location: Bratislava, Slovakia. Vietimme pari päivää Zürichissa ja Luzernissa Sveitsissä mun tädin luona (säästäen melkoisen summan asumisessa, Sveitsi kun ei ole sieltä halvimmasta päästä!) ja siksi tämä blogihiljaisuus. Ei ollut bittiavaruutta tarjolla. Nyt olemme saapuneet helteiseen Bratislavaan, halvan kaljan luvattuun maahan (siis minähän en normaalisti kaljaa juo, mutta kun halvalla, alle eurolla saa, niin...)! Stooria tästä myöhemmin, pysykää kanavalla! :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari